- Älä koskaan anna mitään nyt omistamiasi tuoksuja pois. Älä myy niitä. Et edes niitä nyt typerinä pitämiäsi tuoksuja. Kiität minua tästä vinkistä vuosien jälkeen.

Omat kaipaukseni liittyvät lähinnä tähän. Olen aikanaan hölmöillessäni myynyt (halvalla) pois tuoksuja, joita on sittemmin tullut ikävä. Ja kas vain, näitä tuoksuja ei enää löydy mistään! Lakkautettu, ja varastot ammottavat kaikkialla tyhjyyttään.

Nämä tuoksut eivät ehkä ole sinänsä mitään mestariteoksia, mutta niillä on suuri tunnearvo.

Mieleen tulee ensimmäisenä kenties Laura Biagiottin Venezia Uomo. Sain tämän joululahjaksi v.2003, ja pidin sitä paljon tuona talvena. Möin pullon uusien hankintojen alta pois pari-kolme vuotta myöhemmin, ja olen sittemmin tullut katumapäälle. Muistan päivä päivältä yhä hatarammin tuon ihanan, mausteisen laventeli-puun.

Muita:

- Kenzo Time for Peace pour Lui (Annick Menardon superharvinaiseksi käynyt eteerinen limited edition - lyön päätä välillä vieläkin seinään kun yritän ymmärtää sitä aivopierua joka sai miut luopumaan pullosta)

- Escada Casual Friday ( Olen sittemmin oppinut tätä pumpulilaku-tuoksuakin arvostamaan)

- Lagerfeld Man (Ensimmäinen designer tuoksuni Lagerfeld Classicin jälkeen. Haluaisin hänet takaisin elämääni)

On näitä muitakin. Möin aikanaan mm. (halvalla prkl!) pois niin vintage Vetiverin (Guerlain), kuin vintage Jickynkin.