Aigu, ihan minkälaisia arvosteluja vaan, niinkuin alustuksessa sanoin. Jokainen tässäkin tyylillään. (mm.Kokorico arvostelusi oli ratkiriemukas)

Tuo Le Male on ilmiönä kyllä mielenkiintoinen. Itse tuoksusta ei monetkaan pidä, mutta hyvin tuo tuntuu myös vetävän ihmisiä puoleensa - niin miehiä kuin naisiakin.
Itse nautin tuoksusta kovinkin, mutta en käytä sitä koska se ja ennenmuuta kaikki sen viiden euron halpahalli kopiot ovat niin yleisiä.

Ehkä siulla on parempi näkökulma, mutta miulla on semmoinen käsitys että tuoksun suosio on aikalailla fifty-fifty heterojen ja homojen parissa. Ainakin ulkomailla se on homojen suuri suosikki. Näin paikallisissa gay-discoissa tanssahtelevat netti-tuoksututtavani ovat miulle kertoneet.
Itse tiedän muutamankin tapauksen, kutsuttakoon heitä nyt sitten amisheterojunteiksi, jotka ovat kuvailleet Le Male pulloa hyvin karkeasti, homoja loukkaavasti, ja uskon monella hetero miehellä olevan suurikin kynnys lähteä tuota tuoksua ostamaan. Ehkä se auttaa että se myydään visusti suljetussa peltipurkissa.

Itse, niinkuin sanoin, pidän sekä tuoksusta että itse pullosta. Napakymppi. Ei mielestäni Le Malen suosio ole mitään ihan sattumankauppaa. Everything happens for a reason.

Kutsun itse yleensä peltipurkin vuoksi Le Malea hernekeitoksi. Yritin itse käyttää hernekeittoa parikymppisenä, mutta se jäi sitten lopulta juomatta. Visuaalinen ilme on sinällään niin ärsyttävän hauska, että sen voisi säilyttää ja tuoksun sisällä vaihtaa...

_________________
Monsieur Christian Aigu,
Tuoksuintoa vuodesta 1977
monsieuraigu.blogspot.com

Creed : Millésime Impérial

Creed on selkeästi etenkin miesten puolella maailman suosituin niche-talo. Maailmalla monet vannovat sen nimeen, ja on niitäkin jotka ostavat pelkästään Creed tuoksuja. Usein kuultu argumentti on se, että Creed käyttää tuoksuissaan vain kalleimpia, luonnollisia raaka-aineita. Ja että talon historia on niin-ja-niin perinteikäs, satoja vuosia vanha. Ja sitäpaitsi monet maailmantähdet pitävät Creedin tuoksuja.

Paskapuhetta!

Creedit eivät ole raaka-aineiltaan keskimäärin sen laadukkaampia kuin muutkaan niche talot, sekoituksen taidoista nyt puhumattakaan. Satoja vuosia vanhat perinteet ovat täysin tuulesta temmattua fuulaa.
Okei, ehkä joillain tähdillä on Creediä kaapissaan, mutta mitä sitten? Mistä ne mitään tietävät?

Tätä, Millesime Imperial tuoksua Creed sanoo myyvänsä useille eri tähdille. Tiedä siitä, mutta P. Diddy (Sean Combs whatever) tunnetusti on kuin onkin MI:n käyttäjä. Siitä on ollut puhetta ihan todistetusti miehen omalla suulla. Osansa Diddyn innostuksella lienee ollut MI:n alkuperäispullolla, joka oli aikanaan kokonaan kultainen, kuin C3PO konsanaan. Nykyisin pullo on suurimmaksi osaksi läpinäkyvää lasia - kukaan ei tiedä miksi muutos tapahtui.

Eli, jos haluat tuoksua kuin Puffy, osta tämä tuoksu. Muuten voitkin siirtyä eteenpäin...

Millesime Imperial on yksi niistä tuoksuista, josta et osaisi sanoa että se on toistasataa euroa maksava niche tuoksu, jos et tietäisi. Kuka väittää muuta, valehtelee. Valehtelee, valehtelija.

MI on sinänsä melko miellyttävä, mutta lopulta täysin keskinkertainen tuoksu. Tämä voisi helposti olla Davidoffia tai Burberryä 90-luvun puolivälistä. Hedelmäinen, hennon suolainen meloni noutti kärjessä on herkullinen, mutta tuoksu kääntyy nopeasti tylsään, ja välillä jopa epämiellyttäväksi intoutuvaan metalliseen puu-pohjaan, joka suorastaan huutaa synteettistä ysärin, ihan tietyntyyppistä, puista-ambraa.

***

Mahtava arvostelu!
Siis ihan jo haistan calonen ja ambroxaanin tuon perusteella. Kalliita ja erikoisia raaka-aineita totta tosiaan. Tuon tuoksuarvostelun perusteella saan hajumielikuvan vetisestä ysärituoksusta, jonka soisi jo unohtuvan. Ja hei kamoon! Kuka kehtaa käyttää luksustuoksussa calonea? (Eeva, anna taustatukea)

_________________
Monsieur Christian Aigu,
Tuoksuintoa vuodesta 1977
monsieuraigu.blogspot.com

Mä haistelin taannoin 1000ime Imperialia ja mulle se oli paksua kurkkupuuroa. Ihan jees mutta kammottavan lineaarinen ja so boring. Ei tule uutta deittiä. Pullo oli pöyristyttävä kultapökäle. Se voisi mennä naimisiin vaikka Nina Riccin pökäleiden kanssa ja saada vihanneksisia papanalapsia.

^ Ei mitä käsittämätöntä runoilua. Arvelisin että pienet murusesi eivät erillisiä satukirjoja kaipaa, kun avaat sanaisen arkkusi.

_________________
Tuoksut videolla. Suihkuta ja nauti.

Czech & Speake : No.88

Olen britti-fani, mutta vanhat perinteikkäät saarivaltakunnan tuoksutalot eivät ole koskaan tuntuneet kotoisalta. Poikkeuksen kohdallani tekee Czech & Speake. Talon tuoksut ovat laadukkaita, luontevia ja monet niistä vieläpä särmikkäitä. Myös talon presentaatio hyvännäköisine pulloineen ja pakkauksineen miellyttää.

Suurin C&S suosikkini on No.88. Se on myös talon kuuluisin tuoksu. Upeaan, mattamustaan keramiikka pulloon pakattu tuoksu henkii eksotiikkaa ja goottiromantiikkaa. Mieleen tulee ensimmäisenä voimakas Intialainen ruusuvesi. Tuoksu on hämmästyttävän samankaltainen, mutta loppujen lopuksi tarina ei ole tietysti ihan niin yksinkertainen: mukana on myös bergamottia, kurjenpolvea, tammisammalta ja kuka tietää mitä...
Mutta jos pidät voimakkaan ruusuveden kurkkua karhentavasta tuoksusta, tämä on kokeilemisen arvoinen.
Tuoksussa on myös vahvoja, bazaarimaisia vivahteita. Mietin mielessäni mikä oli se putiikki täynnä suitsukkeita, värikkäitä tekstiilejä ja muuta kamaa, joka tuoksui minusta aivan Kasikasilta...

Tämä on voimakas tuoksu, joka kestää helposti kokonaisen päivän. Toimii aivan erinomaisesti myös vaatteisiin ja hiuksiin suihkuteltuna.

Sitten hiukan huonoja uutisia.

"Prince of the fuc*ing darkness", Ozzy Osbourne pitää tätä tuoksua, tai paremminkin kylpee siinä. Musiikkilehtiä aktiivisesti lukeneena tämä on tullut selväksi. Muistan muutaman vuoden takaisessa Rolling Stones numerossa haastattelijan antavan yksityiskohtaisen, pitkän selvityksen siitä kuinka Ozzy "löyhkäsi" henkeä ahdistavasti haastattelun ajan. Kun haastattelija kysyi tästä, Ozzy sanoi pitävänsä Czech & Speake:n Kasikasia "koska tykkää miltä se haisee".
Tästä oli aikanaan paljon puhetta myös ulkomaisessa tuoksufoorumissa. Joitain No.88 faneja nauratti, toisia ei.
Itse en hirveäsi inhoa Ozzyä, onhan hänelläkin ollut hetkensä, eikä miehen Kasikasi lotrailut juuri kiinnosta. Mutta haluan uskoa siihen tasapainottavaan tietoon/huhuun, että myös, hmm, Ozzyä aivan vit*sti coolimpi Morrissey pitää tätä tuoksua...

****


--------------------------------------------------------------------------

Tässä kasikasi pulloni tyttöystäväni korsetin päällä kuvattuna.

Toxu, Ozzy on tosi -88, joten tuoksu matchaa. Tässä on taas esimerkki siitä että huonot miehet pilaavat hyvät tuoksut. Jos tunnistat itsesi huonoksi mieheksi, pitäydy Bossissa.

Dior : Leather Oud (La Collection Couturier Parfumeur)

Wau. Aikana jolloin designerit ovat lähteneet nicheilemään, lopputulosten ollessa usein vain ylikalliita hissutteluja, on mukavaa nähdä että joskus napsahtaa kohdalleenkin.

Leather Oud on, muiden muassa, osoitus siitä että vanhalla Francois Demachyllä ottaa vielä eteen ilman viagraa.

Tämä on eräs eläimellisimmistä länsimaisista hajuvesistä joita viime vuosina on julkaistu. Etäisesti raaka-öljyltä tuoksuva aloitus on nynneröt pois karkoittava sekoitus oudia, koivutervaa, castoreumia ja sivettiä. Karkeudessaan ei kovin miellyttävä, mutta mielenkiintoinen. Jään odottamaan tuoksun kuivumista...

Pohjalta työntyy esiin mehukas, sensuelli mehiläisvaha, ja hyvin kompleksinen sekoitus kuivaa puuta. Eläimelliset noutit jatkavat myös edelleen laukkaansa, mutta raaka-öljymäinen vivahde on taipunut jäykäksi, kulutetuksi nahkaksi.

Tuoksu kestää ja kestää. Se reagoi voimakkaasti ihon lämpötila muutoksiin, niinkuin tämänkaltaiset tuoksut aina. Voin kuvitella Leather Oudin olevan parhaimmillaan kuumana, kosteana hellepäivänä. Pidä tätä autiolla rannalla, kuumalla auton konepellillä, keittiön pöydällä pannu kuumana tai junan vessassa jonka ilmastointi ei toimi.

Hyvää työtä.

****

Minulla oli eilen yllättävä kokemus Le malen kanssa. Kävin lähikaupassa pikaisesti ja kassajonossa tuli äkkiä olo, että taakse tuli nuoria, noin 16-vuotiaita tyttöjä. Vaikutelma syntyi hajuvedestä, jossa oli tummaa minttua. Noin sekunissa kahdessa tunnistin tuoksun Le maleksi. Katsoin taakseni, niin siellä oli kaksi nuorta perusamiskajätkää ostamassa karpalolonkkua. Siitäpä heräsi kysymys, että pitäisikö Le malen olla oikeasti naisten tuoksu, kun unohdetaan markkinointi?

Tämä on vain minun simppeli mielipiteeni, mutta mielestäni Le Male on onnistunut avaamaan miehille paratiisin portit.

Perusamisjäbä tykkää siitä, koska se tuoksuu hyvälle eikä pönötä perinteisen aromatic fougeren kuluneimmin ottein eikä yritä esittää tiskipöydän metallia. Tottakai naiset voivat käyttää sitä, mutta meillä on niin paljon muitakin karkkivesiä, ettei se ehkä erotu. Mutta mainstream-miehelle se on harvinainen mutta sallittu hedelmä - tosiaan hyvän ja pahan tiedon omena.

Sillä on annettu miehille lupa pukeutua naisten vaatteisiin ilman nolatuksi joutumista.

Se gagihan toimii muutenkin aina.

Le Male on mielestäni laadukas tuoksu eikä sen arvo omassa nenässäni heikkene vaikka suosittu onkin. Monta vuotta vierastettiin sitä mieheni kanssa molemmat, mutta jostain se vain joskus vuosi sitten löysi tiensä mieheni tuoksulaatikkoon..

_________________
Oopiumiluola
Une femme sans parfum est une femme sans avenir.
- Coco Chanel

En ole koskaan ymmärtänyt Le Malen suosiota. Treffailin jokunen vuosi sitten erästä miestä, joka kylpi Le Malessa ennen treffejä. Tapaamisten jälkeen iski kamala migreeni. Huomautin hänelle asiasta ystävälliseen sävyyn. Hän kyllä lopetti Le Malen käytön, mutta korvasi sen kaatamalla päälleen puoli pulloa Calvin Kleinin Obsessionia. Ajattelin, että antaapa olla

Montale : Black Aoud

On pienen tositarinan aika.

Kun olin 80-luvun alussa hiukan alle kymmenen vuotias, olin kovan luokan rikollinen. Minä ja monta monituista kaveriani muodostimme liigan, ja tehtävämme oli yksinkertaisen selkeä: pölliä läheisestä Sokos-marketista niin paljon tavaraa kuin pystyimme. Ja kyllähän me pystyimme.
Aikana jolloin ei ollut vielä tallentavia kameroita tai myymäläkyyliä, varastaminen oli hyvin helppoa aina siihen asti kunnes jäimme kiinni. Muistan vielä hyvin Anan, tuon puolimustalaisen koviksen joka jäi kiinni, ja murtui kuulustelun paineessa paljastamaan meidän kaikkien muiden nimet. Petturi!

Me pojat veimme tavaroita pikkuautoista puukkoihin, koottavista lentokoneista karkkipusseihin. Tavarat kätkimme läheiseen metsään, ja emme oikeastaan tehneet pöllimillämme tavaroilla mitään. Me olimme vain nuoria, viattomia pikku kleptomaaneja.

Minun suosikki kohteeni olivat pomppivat superpallot. Muistatteko nuo voimakkaasti tuoksuvat, värikkäät ja erikokoiset pallot? Minä rakastin niitä, ja nappasinkin niitä monta monituista kappaletta. Ehkä kymmeniä.

Rakastin superpallojen huumaavaa, tuoreen kumista, muovisen vahamaista tuoksua, ja ne olivat myös ilo silmälle huumaavine kuvioineen. Ne olivat niin hyvän tuoksuisia ja kauniita, etten useinkaan kestänyt sitä: purin pallot riekaleiksi.

Black Aoudin tuoksu on kaikki ryöstämäni superpallot, ruusun terälehtiin kiedottu lapsuusmuisto, pullotettuna.

*****

Toxu sai juuri kaikki syntinsä anteeksi!