Onko sun mielipide muuttunut tästä ajan kanssa? Basenotesin puolella annoit tälle välimallin arvosanan.

Aah, tuo on totta.

On, on hyvinkin muuttunut. Arvostelin sen sinne aikana, jolloin miuta viehättivät enemmän erittäin voimakkaat, omituisetkin tuoksut, jotka tarjosivat tulta munille liekinheittimellä. Koin Blackin liian pliisuksi, mutta opin onneksi ajan myötä arvostamaan sen kauneuden ja erikoislaatuisuuden. Vastaavaa on käynyt lukemattomia kertoja, eli älä ihmettele jos törmäät vastaaviin ristiriitaisuuksiin myöhemminkin...

Joskus tuoksut vaativat yksinkertaisesti aikaa. Asia ei miuta vaivaa, mutta suurimman osa Basenotesin arvosteluistani olen tehnyt turhan hutikoiden. Ja kömpelöllä englannilla.
En kuitenkaan suhtaudu asiaan tosiaan kovin vakavasti - jos suhtautuisin, olisin lähtenyt editoimaan arvostelujani. (sekin on siellä mahdollista)

Anyway, uskoisin olevani tänä päivänä vihdoin sinut makuni kanssa: mielipiteeni eivät juurikaan enää muutu ajan myötä, eli olen löytänyt pitkän tuoksutestitaivaltamisen jälkeen sen, mistä todella pidän ja mistä en.

Agent Provocateur EDP

Minullakin, niinkuin ylivoimaisesti suurimmalla osalla miehistä, on ollut aikamme jolloin olemme riippuneet katkeransuloisessa pornokoukussa: päivittäistä lähikuvien tuijotusta ja mitä irstaanpien aktien ärsyttävää lumotusta. Kuluneita paperinenäliinapaketteja ja lukuisia itse aiheutettuja pikku kuolemia.

On kuitenkin joitain, kuten minä, jotka onnistuvat rimpuilemaan itsensä pois koukusta, jäävät hetkeksi lopen väsyneenä nuolemaan haavojaan, unohtavat pornon, ja lähtevät sen sijaa katsomaan Agent Provocateur:in viimeisintä alusvaatemallistoa, joka on hardcoresta yhtä kaukana kuin Lönnrotin ala-aste on Turkkusex messuilta.
(väsyneimmät meistä eivät tietysti jaksa välittää enää edes alusvaatemalleista, vaan suuntaavat uusimpaan Disney-leffaan)


Viehättävään vaaleanpunaiseen kranaattipulloon ujutettu Agent Provocateur EDP on erinomainen, uuden ajan chypre-tuoksu ilman tammisammalta.
Siinä on jotain hyvinkin vanhanaikaista, mutta sen ilmavat, raikkaat sävyt sekä moderni, mausteinen sahrami top-noutti paljastavat kyseessä olevan nuorukaisen.

Sydämen erittäin herkullinen, vahvan salisylaattinen kukkakimppu johtaa pohjalle, josta löytyy yllättävänkin eläimellinen myskipohja sekä erittäin laadukas, tasapainoinen, suolaisella vetiverillä ryyditetty (harmaa) ambra.

Kerrassaan seksikäs luomus, joka on äärimmäisen helposti myös miesten pidettävissä.

****

Annick Goutal : Sables

Annick Goutal on syyllistynyt anteeksiantamattomaan, Creedmäiseen tähtipropagandaan: talolta saamassani lehtisessä on esitelty kaikki tuoksut, ja jokaisen kohdalla on enemmän tai vähemmän pitkä litannia, enemmän tai vähemmän kuuluisia ihmisiä, jotka Goutalin mukaan käyttävät kulloistakin tuoksua.
Sablen Goutal väittää olevan ainakin Catherine Deneuven käytössä.

Tarkemmin ajatellen, annan anteeksi. Ihan helposti.

Annick Goutal teki Sablesin, Francis Camailin suosiollisella avustuksella, sellisti aviomiehensä (Alain Meunier) inspiroimana.
Tuoksun raamit ovat siis toisinsanoen kohdallaan.

Itse tuoksu on edelläkävijä, mestariteos, joka kantaa nyt jo edesmenneen Annick Goutalin muistoa uljaasti.

Sables on ensimmäinen tuoksu ikinä jossa on yliannostus kaikkien aikojen suosikki ainesosaani, helichrysumia, ikikukkaa, tai miksi sitä kukakin haluaa kutsua...
Helichrysumin tuoksu sellaisenaan muistuttaa currya, poltettua sokeria ja kitkerää lakritsijuurta - kaikkia yhdessä ja erikseen.
Kun se sekoitetaan Sablesin tapaan ambran, mausteiden, vaniljan ja santelipuun kera, on lopputuloksena maailman parhaimman tuoksuinen vaahterasiirappi, voisten pannukakkujen kera.
Tätä vaikutelmaa osaltaan korostaa tahmeat, kullanruskeat tahrat pulloni korkin alla.

Sittemmin helichrysum on yleistynyt parfymerian alalla voimakkaasti. Silti kukaan ei ole onnistunut jäljittämään Annick Goutalin, tuon multilahjakkaan kaunokaisen, vuonna 1985 julkaistua nestemäistä kultaa.
Muisto elää, todellakin.

Kaiken huippuna, niinkuin kauniin ikikukan kuuluukin, Sables kestää ihollani pidempään kuin mikään muu testaamistani, sadoista tuoksuista.

*****

Annick Goutal : Vetiver

Kun seisot keskellä turvesuota ja katsot lämpimässä kesätuulessa voimakkaati aaltoilevaa Itämerta, voit haistaa sen.

Tiedän, yhtälö on käytännössä mahdoton, mutta en saata uskoa todeksi oikein tätä tuoksuakaan.

*****

Hupsista. Oli tuossa Sablesin arvostelussa aivan kauhea sanakirjoituskämmi. Huomasitko?

Hei, c'mon ihmiset! Etenkin te jotka ette kirjoita arvosteluja omiin blogeihin, kokeilkaa miten hauskaa on tehdä pikku tuoksuarvostelu! Se on yhtä helppoa kuin tukin päältä putoaminen.

Olen haistanut niin vähän, etten oikein pysty arvostelemaan. Kuvailen, mitä haistan tuolla haistiketjussa.

Mutta ei se haittaa, vaikka olet niin paljon täällä äänessä, sinun arvioitasi on mukavaa (ja turmiollista ) lukea.

_________________
Oh deer.

Narciso Rodriguez Essence

Olen aina pitänyt kovasti Alberto Morillaksen teoksista. Miehen tavaramerkkinä on loihtia halvoista synteettisistä aineksista herkullisia, sydäntä lämmittäviä tuoksuja. Niihin kuuluu myös NR:n Essence.

Tuoksu on yhtä hypnoottinen kuin Eeva Lehtimäen silmät pullonpohjien läpi katsottuna. Kirvelevän valkoiset pesulamyskit ja muovikukat in your fuc*ing face, man!

Tuoksu on synteettinen, kuollut, mutta hämmästyttävän tasapainoinen ja vangitseva. Mieleen tulvii kuva kauttaaltaan valkoisesta pesulasta, joka on täynnä kauniita, mietteliäitä, iloisia naisia joiden silmät ovat kirkkaat ja posket punaiset. Kaikilla päällä kukkamekot, kaikilla erilaiset. Pesulan kosteus on käpristänyt hiuksia kiharalle.

Naisten tuoksu joka voi miehen pidettäväksi olla turhan kova pala purtavaksi. Mutta sopii yrittää.
Ja välittämättä sukupuolesta, annostelussa tarkkana: tämä on vahvaa kamaa.

****

B-O-L-L-O-C-K-S !

Etat Libre d'Orange : Sécrétions Magnifiques

Kyllähän siinä hiukan sitä munantuoksua on. Alku nimittäin saa ajattelemaan valtaisaa allasta, joka on täytetty raaoilla kananmunilla, ja jonka joukossa lilluu elohopeaa, sisäelimiä, käytettyjä terveyssiteitä plus muutama kauan kadoksissa ollut ihminen.

Drydownin myötä allasta puhdistetaan minkä ehditään, mutta tilanne on aivan toivoton: vielä kolmen tunnin jälkeen tuoksu on kavahduttava, ja se rusikoi sieraimiani.

Kun vedän sitä sisään, näen parfymööri Antoine Lien pahoin vääristyneet, nauravat kasvot.

Tämä ei ole varsinaisesti hajuvesi. Tämä on nokkela anosminen testi sinun ja nitriilien kesken.

***

Hmm. Piti ihan käydä lueskelemassa muitakin arvioita tuosta. Kuulostaa aika ällölle mutta toisaalta myös kiinnostavalta. Tulee haastettu olo. Tuota voisi olla joskus mielenkiintoista kokeilla.

Kun lueskelin ihmisten enimmäkseen negatiivisia arvioita tuli mieleen, että ajattelemmeko me todellakin niin negatiivisesti oman kehomme tuoksuista? Tuoksuuko ihminen itsessään ja eritteissään todella niin vastenmieliseltä, kuin useimmista Sécrétions Magnifiquesin arvosteluista voi päätellä? Onko jokin haju itsessään ällöttävä vai onko se vain mielikuva siitä joka ällöttää, ei haju itsessään? Tämäpä johti vallan mielenkiintoiseen pohdintaan...

_________________
Le Monde des Rêves
“Time you enjoy wasting is not wasted time.”

Minä rakastan eritetuoksuja. Ainoat joista en pidä ovat pistävä hiki, vanha kusi ja se istukan kaamea makeanlimainen haju.

Luonnollisesti rakastan Musc Koublai Khania.

Hehheh, tuo istukan haju kiehtoo. Minusta istukka ei haise millekään. Tai en ainakaan osaisi kuvata miltä se haisee jos sitä kysyttäisiin. Lapsivesi kyllä tuoksuu, siinä on ihan oma tietty hajunsa. Tosin senkin sanallinen kuvailu olisi minulle ongelmallista. Jos jotain pitäisi sanoa niin sanoisin, että spermaa muistuttava makeahko tuoksu.

Ihmisiä usein ällöttää tällaiset puheet. Minä saatan joskus olla kaikesta kiltteydestäni huolimatta niin ilkeä ihminen, että voin tarkoituksellisesti ärsyttää ihmisiä tällaisilla puheilla koska minua henkilökohtaisesti vaivaa se tosiasia, että ihmiset ovat vieraantuneet monista luonnollisista ja normaaleista elämään liittyvisstä asioista. Nyt ei tarkoitukseni ollut tokikaan ärsyttää, vaan nuo asiat tulivat mieleeni Gogolin mainitsemasta istukasta ja tästä eriteaiheesta muutenkin. Tässä tapauksessa haluan ennemminkin pahoitella, jos aiheutin joissakin teissä ällöreaktion. Itsekin olen niin vieraantunut luonnollisuudesta, että esim. pissa-kakka-huumori ei jaksa minua melkein koskaan viihdyttää joten ymmärrän kyllä toisaalta senkin puolen. Jestas mä olen räpätäti!!!

_________________
Le Monde des Rêves
“Time you enjoy wasting is not wasted time.”

Jotenkin hajuvesistä ei voi puhua ajautumatta pissa-kakkalinjalle. Yllättävää vaan se, etteivät ihmiset haista niitä tuoksuklassikoista. Ainakin oletan niin, sillä muuten voisi olla kynnys korkeampi ostaa. Itsekään en ole tunnistanut niitä hajuvesistä samalla tavoin kuin nykyään. Suosikkieritteeni tuoksuissa on kyllä hiki. Sitä on tuoksuissa monen tyyllisinä, mutta eniten pidän suolaisesta, puhtaasta hiestä.

Se on tunnettu seikka sairaanhoidon ammattilaistenkin keskuudessa, että kyllä se on se veren haju mihin tottuminen kestää usein pisimpään. Ulosteet ja kaikenmailman mätäpaiseet hyppäävät junasta jo paljon aiemmin.

Naiset, miut yllättää täydellisesti se että olette laittaneet muistilokeroonne tuoksuja synnytyksen ympärillä. Olen aina ajatellut että se on kokemuksena äärimmäisen suuripiirteinen.

Kai tämäkin on osaltaan hyvä kertomaan kuinka mielenkiintoisesta aistista puhumme.