Chanelin Exluista 1932. Tää nyt vaan on tällainen tyylikäs, luotettava "hyvä" tuoksu, kerta toisensa jälkeen.

L'Artisanin Al Oudhia.
Tässähän on sörssätty pää- ja jälkiruoka samalle lautaselle vähän Lutensin Arabien tapaan. Toki sillä erotuksella, että Arabie haisee huonosti kerrotulta vitsiltä ja tämä sahramipullataikinalta, joka on alkanut käydä.
Aika jyhkeällä paletilla tässä maalaillaan, mutta yllättävän kevein vedoin. Tahtoo sanoa, että jollain ihme konstilla tuhtiin sointiin on saatu vähän ilmaa ja läpikuultavuuden tuntua, mikä tekee tästä aivan varteenotettavan käyttötuoksun.

Lattafan Ameer Al Oudh on kuin Raghban versio, jossa on käytetty 50% vähemmän sokeria. Tässä on mielestäni selkeästi lantaisempi vaikutelma. Ehkä inspiraationa on ollut creme brulee, jota on nautittu ladon takapihalla? Jotenkin tämä tuoksu minua kiehtoo ja miellyttääkin.

Miller Harrisin Étui Noir. Hmm, vaikea ensinuuhkaisuilta todeta onko tämä enemmän nahkainen, savuinen vai multainen tuoksu. Iiris tulee tässä esiin selvästi, mutta ei yhtä kirkkaan porkkanaisena kuin saman talon Terre d'Irisissä. Tämä ei ole myöskään mikään huulipuna. Se sekoittuu jännästi hiilen ja nahkan yhdistelmään tavallaan peittäen tiettyjä iiriksen tunnusmaisuuksia. En osaisi kutsua tätä selkeästi iirikseksi, vetiveriksi, nahkatuoksuksi tai suitsuketuoksuksi. Sitrukset jäävät mielestäni taka-alalle tuomaan pientä raikkautta muuten hyvin maa-ainesmaiseen tuoksuun. Jään odottamaan miten tämä kehittyy, mutta ensivaikutelma on erittäin miellyttävä! Ensimmäisen viidentoista minuutin jälkeen tämä on jo hieman pehmennyt hieman kallistuen enemmän nahkaisuuteen kuin savuisuuteen. Esiin tulee myös jonkinlainen makeus, joka lienee sitruksien ja "porkkanan" yhdistelmä.

Nyt myöhemmin tämä muuttuu puuterisemmaksi ja makeammaksi, enkä saa enää nenää irti kämmenselästä.

Eau de Cartier Vétiver Bleuta.
Jännä homma, että tämä toissavuotinen flankkeri on Cartierin ensimmäinen virallinen vetiver. Mikäs siinä - eritoten, kun V-sana on paremminkin vakiintunut tarkoittamaan mitä tahansa raikkaampaan neljännekseen sijoittuvaa puutuoksua ilman että genrepoliiseilta tulee isommin sapiskaa.
Tämä Cartier on kuin suusta pudonnut ja sinne maasta takaisin noukittu yskänpastilli. Tasapainottelua karkin ja juurevan vaiheilla. En oikein osaa päättää tykkäänkö.

By Kilian - näytesetti
( Lämmin kiitos yhteistyöstä Lady Penelope C-W!)

Smoke for the Soul: Ok, tämä haisee ihan vasta kääräistyltä marisätkältä. Voimakkaasti ja pikäkestoisesti. Ei ole minulle niin tärkeä tai mieleinen tuoksu, että käyttäisin.

Vodka on the Rocks: Ambroxan. Tunnin päästä jotain muitakin nuotteja nousee taustalle, mutta ei jatkoon.

Back to Black: Hedelmäistä tupakkaa, hunajaa kohtuudella. Ihan hyvä, mutta parempia (=itselleni mieluisampia) ja edullisempia olen löytänyt.

Straight to Heaven: Hedelmäistä rommia, mausteita ja puuta, oikein miellyttävä. Kuitenkaan en ole ihan varma, jäänkö tätä kaipaamaan sangen kunnioitettavan kestonsa jälkeen.

Light my Fire: Kuivaa, mutta mehevää heinää, tupakkaa ja vetiveriä. Alkuun, sitten rinnalle nousee vaihdellen muitakin. Pähkinäisempiä nuotteja, jotka hiljalleen muuntuvat kuminaisiksi. Ja kumina haaltuu ja siirtyy patsulin ja vaniljan taustalle. Aamulla, yli 12h myöhemmin ja suihkun jälkeen, tuoksuu kumina-hunaja-tupakka-yhdistelmä iholla.

Illalla oli haistelussa Zoologist Panda ja Zara Vetiver.

Panda on hyvin kirkas tuoksu. Hedelmäinen ja raikas kuin hieman sateinen (mielikuvitukseni) tropiikki. Kuivuutta tuo nuotti, joka ilmeisesti on bambua. Voin vain kuvitella sen mielessäni, koska en ole koskaan bambua haistellut. Täysin unisex ja aika keväinen tuoksu minusta. Suhteellisen lineaarinen mielestäni ainakin ensimmäisten tuntien aikana. Aamulla iho oli jo syönyt tuoksun, enkä enää huomannut sen olemassaoloa.

Zara Vetiverissä on alkuun kiva sitruksinen happamuus. Kallistuu enemmän sitruunaan kuin greippiin. Happamuus on jossain Eau Sauvage Colognen (ei yhtä hapan) ja Allure Homme Sportin (happamempi) välimaastossa. Pohjalla on jonkinlaista sokeroitua sitrusmehua tai limsaa. En ole varma saanko tästä kummoisesti vetiveriä irti. Ihan kiva kasuaalinen tuoksu, joka istunee lähellä ihoa.

Miller Harris Vetiver Insolent. Onpa tämä lämmin, lempeä ja mausteinen. Tästä on kyllä hiottu kaikki pinnat pehmeiksi. Valitettavasti tämä ei ole ihan minun juttuni.

Zoologist Bat. Wow. Tässähän tuoksuu märkä multa tai vanha kellari suoraan korkista. Suihkautuksen jälkeen mukaan yhdistyy makeat eksoottiset hedelmät. Ehkä jotain banaania, melonia? En ole varma, mutta ehkä tältä tuoksuu hedelmäsalaatti, joka sisältää 70% multaa. Tämä on kyllä hieno tuoksu, mutta ehkä semihaastava julkisessa käytössä!

Roger & Gallet L`Homme.

"Hienostunut" nenäni ajattelee ensimmäisenä "kuin Quorum, mutta parempi". Jonkin verran raikkaampi ja vähän sheivatumpi pallikarvoitukseltaan, eli ei aivan yhtä macho. Tässä on kuulemma ylang ylangia ja kyllähän se tässä tuoksuukin, vaikka en olisi osannut poimia sitä nuoteista ilman esitietoja. Aika puhtaan saippuainen ja aromaattinen tuoksu. Kai tämä sinne vanhan ajan barber shop -kategoriaan kumahtaa.

Alkuviikosta Annikin Passionia, nyt Jean Patoun Sublimea. Jasmiini ja ylang ylang vetoavat.

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Creed Vetiver Geranium. Onpas latvaltaan autenttinen granny smith yhdistettynä happameen sitruunaan. Hetken päästä muuttuu hieman ruusuisemmaksi luonteeltaan. Onko tämä todellakin vetiver ilman vetiveriä? Onhan tässä tietynlainen vetiverisyys, mutta nuottiluettelossa sitä ei mainita. Onko tämä sittenkin vale-vetiver?

Todella vahva aloitus, mutta minne tämä katoaa? Adaptoituuko hajuaisti tähän nopeasti vai alkaako tämä vaimeta yhtä nopeasti kuin poliitikko vaalikampanjan jälkeen? Tämä tuntuu muuttuvan alle puolessa tunnissa ihotuoksuksi...

Viikonloppuna pääsin tekemään tuttavuutta uusiin tuoksuihin, ihastuttavien foorumilaisten ansiosta. Läämin kiitos teille!

Naomi Goodsir, Bois d'Ascese: Lämmin, aito puunsavu, kevyesti tervaista puuta. Ehkei kuitenkaan nuotio, koska puu on kuivaa, ilma melko tyyni, savusta puuttuu kitkeryys. Hetken kuluttua nousee lämpimän männynneulasen tuoksuakin (epäilen, että oikeasti kyseessä on suitsuke-elementit, mutta suomalaisena tuo toki vääntyy tutummaksi tuoksuksi). Tämä ei ole päällekäyvä tuoksu, enemmän hienostunutta savua. Tuoksu kestää hyvin työpäivän verran, ja elää jonkin verran. Päivän mittaan savu kevenee, ja esiin nousee myös ambraa ja ehkä kanelia.

L'Artisan, Seville a l'Aube: Applesiininkukka on minulle usein vaikea. Tässä se nyt toimii! Alussa olen varuillani, mutta aika nopeasti pääsen lämpimään kukantuoksuun mukaan. Siihen sekoittuu nopeasti mehiläisvahaa, ja ne ovat yhdessä luovat pehmeän hunajaisen tuoksun. Jokin sitrus pitää raikkautta riittävästi yllä, ja pihkaisuus tuo pohjaa. Tämä tuoksu on käsittämättömän kestävä. Seuraavana aamunakin ranteella on vaniljaista appelsiininkukkaa.

Guerlain, Apres l'Ondee: Lähtee käyntiin hedelmäisellä iiriksellä. Puuterinen, vaniljainen tuoksu nousee mukaan hitaammalla tempolla. Iiriksen voimakkuus yllätti ennakkokäsitykseen verrattuna, samoin tämä on kuivempi ( puuterisempi?) kuin olin odottanut. Kokonaisuutena kuitenkin iloinen yllättäjä. Olin pelännyt tuoksun olevan turhankin viileä ja märkä, mutta tämä on kevyt, hieman makeakin, ja ihan kohtuullisen kestävä.

Tuoksuin siis hyvälle koko viikonlopun

Ja tänään päätin kokeilla, miten Au Coeur du Desert toimii aurinkoisena kevätpäivänä. Ehkä olisi ollut parempi räntäsäässä, tai toisaalta loppukesällä, ja mikä tahansa noista kolmesta edellisestä olisi ollut säänmukaisempi valinta. No, ei aina osu kohdalleen, mutta on tämä hyvä tuoksu.

Miller Harris Feuilles de Tabac. En tutkinut nuottilistaa ennen suihkautusta, joten odotin ensinuuhkaisun tuovan esiin aimoannoksen makeaa tupakkaa. Mutta tämähän on fougère?! Tai siis, tavallaan? Nuottilista esille Fragranticasta ja avaustuoksun paprikaisuus paljastuu pimiento chiliksi. Onhan tässä myös paljon kuivan tupakanlehden tuoksua, mutta vähintään yhtä paljon männynneulasia. Olen vähän häkeltynyt tuoksun avauksen voimakkuudesta. Hetken kuivuttuaan alan tottua tuoksuun ja jo pitääkin siitä enemmän. En tunne tuoksua aivan omakseni, mutta olen positiivisesti yllättynyt sen omalaatuisuudesta. Fragranticassa joku vertasi tämän tuoksuvan syksyisiltä puiden lehdiltä ja se onkin aika kiva vertaus minusta. Tyylikäs ja mielestäni sopisi hyvin vaikkapa signatuurituoksuksi jollekin charmikkaalle ihmiselle. :)

Pal Zileri Sartoriale. En tiedä yhtään miltä Gucci Rush, jota tämän pitäisi kuulemma muistuttaa, tuoksui. Ensimmäinen ajatukseni haistettuani Sartoriale oli "Fahrenheit goes vetiver". Eli ensimmäiset nuotit, jotka poimin tuoksusta olivat vetiver ja orvokit. Oikein miellyttävä tuoksu, joka näyttää valitettavasti istahtavan ihotuntumalle suhteellisen nopeasti tai sitten nenäni temppuilee. Onpa hyvä tuoksu joka tapauksessa.