Carolina Herreran Sexy menin innoittamana ketju tuoksuille, jotka on pakko pestä pois. Herrera tarjosi pullossa Le malen huonot puolet voimakkaana annostuksena.

^ Etat Libre d'Orangen Sécrétions Magnifiques antaa siulle jonain päivänä ihan uuden ulottuvuuden näihin scrubbereihin. Pyydä näyte vaikka Gogolilta, niin näet mitä tarkoitan.

Tässä vain on hankalaa se, ettei se niin vaan lähde. Se pitää suurinpiirtein ampua haulikolla pois.

Muistakaa öljyvinkki...

Minulle aika paha scrubber on Alienin perusversio - ja se synteettinen jasmiininperkele myös tuppaa fuusioitumaan kemiaani...

_________________
Oh deer.

Minä en ole vielä tainnut kohdata yhtään hinkattavaa. Yuzu Fou oli melkein semmoinen mutta ei ihan.

_________________
Le Monde des Rêves
“Time you enjoy wasting is not wasted time.”

Le Labon Santal, eikä edes lähtenyt kovin helpolla.
Uutuuksien testailu on aika riskaabelia, kun joudun sitten kärsimään niitä vähintään junamatkan kotiin, esim. joku Cittarin Iceberg, Live in Love ja uusin Chloe oli tällaisia kammottavan synteettisiä, joista tuli melkein paha olo.

_________________
Sinistä pintaa

Tänään tuli vastaan scrubber - ei välttämättä siksi, että tuoksu olisi ollut huono, olen vaan lopen kyltynyt "tumman samettiseen ruusunuottiin" - ja kun se tuli vastaan tällä kertaa Histoires de Parfums Noir Patchoulissa vieläpä sellaisena vähän tomuisen kuivakukkamaisena, niin öljy ja saippua kutsuivat...

Yh, vahva, "tumma", ruusunuotti on kyllä minulle hankala. Ei ruusut edes tuollaiselta oikeasti haise...

Patsulia teki kumminkin mieli, ripsaisin päälle vähän Sergen Borneota. Se ei ole ihan unelmieni patsuli, mutta aika vinkeän kiva tuoksu kumminkin. Ottaisin jos ilman saisin.

_________________
Oh deer.

Comme des Garcons x Monocle Scent 2: Laurel.

Tämä pistävä laakerinlehti ei lähde näemmä harjaamallakaan.

ELDO Secretions Magnifiques ehdottomasti. Kadun että kokeilin, mutta uteliaisuus voitti. Ajattelin, ettei se nyt voi olla niin paha. Mutta oli se. Jos voisin nimetä tuoksun uudelleen se olisi nimeltään TRAUMA. Toinen kammotus on Revlonin alkuperäinen Charlie Blue. Yuck

Mulle Yuzu Fou oli just tommonen. Ja melkein kaikki Diptyquen tuoksut mitä innostuin kokeilemaan joskus - todella kuivia maustekaappiaromeita ja ummehtuneisuutta. En tajuu miten onnistuin valitsemaan vaan ne huonot...

_________________
Blogi: Hierochloë arctica

Fragrantica

CdC:n Wonderwood. Olin jo päättänyt ostaa tuoksun paperihaistelun perusteella, mutta iholla aiheuttikin kauhunväristyksiä. Ei jälkeäkään puusta, inkivääri-sitruunankuori-pesuaine-combo. Loppupäivä menikin tuskaa pyyhkiessä silmistä. Toi tuoksuvloggeri, jonka nimeä en nyt muista, ei ollut myöskään innostunut, mutta syy siihen toimi meikäläiselle pikemminkin mainoslauseena : who wants to smell like a cabin. No esim minä! Vaan saakuti, nou cabin, vaan sitruunaa ja inkivääriä ja fairya. Hyi hitto.

Tom Ford Black Orchid = raakoja kananmunia raa'assa kakkutaikinassa.
Yöks.
En ottaisi pulloa edes ilmaiseksi.