Mulla se lähti erosta. Avomies muutti pois (siihen saakka olin haistellut lähinnä häntä, röökiä ja takkapuita) keväällä. Ensin innostuin uudessa vapaudessani sisustamisesta, mutta kun raha ei tässä elämäntilanteessa kertakaikkiaan riitä siihen mistä eniten pitäisi, se laantui kun sain parit kattolamput ja verhot vaihdettua.
Sitten syyskuun puolella tuli telkkarista dokkari parfyymiteollisuudesta ja se rupesikin yllättäen kiehtomaan. Tärkeä pointti on hajuveden lähes täysi epäutilitarisuus -- sen ainoa tarkoitus on hivellä ja stimuloida aisteja. Tähän saakka olen pitänyt silkkana turhuutena negatiivisessa mielessä, mutta kun todella monesta sydämen asiasta ja esteettisen harrastuneisuuden kohteesta on tullut mulle leipätyötä, niin koin tarvitsevani itselleni jonkin jutun jonka ainoa tarkoitus on miellyttää ja kiehtoa minua ja aistejani. Ehkä onneksi ekaksi aikuisiän parfyymiksi valikoitui Insolence, jonka minipullon (EdT tosin) bongasin Huuto.netistä naurettavalla neljällä eurolla. (Onkohan myyjä tän foorumin lukija...?) Se oli silkkaa rakkautta siitä eteenpäin ja jano ei todellakaan sammu lähiaikoina.
Ja luulen saaneeni yhden ystävänikin houkattua hajuvesien ystäväksi, kun hän pari päivää sitten väitti ettei tykkää yhtään ja seuraavana päivänä vein koko (onneksi pienen) valikoimani haisteltavaksi.

Olo on nyt kuin huumediilerillä, tää harrastus vie mut vielä vararikkoon ja epätoivoon ja musta tulee tarinoiden "kissaleidi" — ilman kissoja, ziljoonan parfyymipullon kera.