Aqua Quorum ad nauseam - edelleen ja uudelleen, jahka sää jäähtyy ja vaihdan Fougère Royaleen. Ei tämä sen monimutkaisempaa ole.

Löysin siivotessa Chloen Nomade -näytteen, nollaodotukset mutta voisin kokeilla tätä ihan oikeastikin. Toisella ranteella iki-ihana Ninfeo Mio, kuvittele jokin varjoisa ja viileä Monet’n lummelammikko ilman levän tuoksua.

Hermès Amazonea, vanhaa versiota.

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Tuntui villapaitasäältä ja impulssiostoksena hankin Tompan tupakka-vaniljan. Tänään se tuli postissa ja pääsin testaamaan. Alku oli terävämpi kuin muistin. Siinä on jotain mehukkaan hapanta, kuin muikeaa luumua tai hapankirsikkaa. Ja sitten se tupakka! Kuin tulisi käärityksi nahkeaan tupakanlehteen Kuuban yössä. Samettinen ja läpitunkematon, painostavakin. Tunnin verran nuhjaamista kylpytakissa myöhemmin ja tuoksun kalliilta sikarilta nautittuna syntisen makean chai latten kanssa. Voimaa tässä on, yksi suihkaus tuoksuu pitkälle ja kovaa.

_________________
Raitoja käpälään!

Kävin takavuosina täälläkin yli-innokasta monologia Tobacco Vanillesta sekä sen parista lähisukulaisesta. Nyttemmin olen joko viisastunut tai tyhmennyt siihen
(=tahän) pisteeseen, missä Tobacco Vanille on ihana, kyllä, mutta ehdottomasti parhaimmillaan jonkun muun kuin itsen päällä.

Oikea vastaus otsikon kysymykseen on tänään Guerlainin Santal Royal. En itse asiassa muista, milloin viimeksi tuoksuin joltain muulta (mikä on ainoastaan tyylikäs tapa kertoa, että minulla on huono muisti).

Tobacco Vanille tuli mukaan mökille viikonlopuksi. Viikonloppu sisälsi maaseudun pilkkopimeän yön ja pitkään nukkumista, vilttiin kietoutuneena takkatulen fiilistelyä, lautapeliä lattialla loikoillen ja pienessä tihkusateessa omenahommia. Tomppa sopi joukkoon mukavasti.

Kotona oli kiire kuitenkin vaihtaa tilalle pehmeänkarhea Daim Blond

_________________
Raitoja käpälään!

Nuuskuttelen tänään Neroli Portofinoa. En voi sanoa, että ostos kaduttaa, mutta tämä on kieltämättä niin hysteerisen narskuvan puhdas, että läheltä liippaa. Ehkä aurinkoinen päivä ei ollut riittävän lämmin ja siksi tuntuu enemmän pyykkipulverilta, kuin raikkaalta tuulahdukselta.

_________________
Raitoja käpälään!

Rodrigo Flores-Roux on jäänyt mieleeni parfymöörinä, joka osaa ladata yksinkertaisiin ideoihin ja genrepastisseihin lähes barokkimaista runsautta. (Sitä en osaa sanoa, onko kohdalleni sattunut herran tekeleistä enimmäkseen juuri ne, joiden nuottipyramidissa piisaa vilskettä kuin favelassa, mutta koetan suhtautua niihin ikään kuin markkinointiosaston kustannustoimittamina nenän käyttöohjeina, jotka hämäävät ainakin itseäni paljon enemmän kuin uskallan tai haluan myöntää. Aina muistaessani yritän vetää analogian viineihin, jotka eivät sisällä keltaluumua, boysenmarjaa tai hevostallia sinänsä.)

Anyways, en ole tainnut haistaa alkuperäistä Neroli Portofinoa, mutta muodostanut käsitykseni muutamasta kloonista, joiden internet-dillet sanovat liippaavan hyvin läheltä. Minulle muodostui käsitys, jota intuitiivinen markkinatutkimukseni tukee: jonnet haluaa tuoksuihinsa kestoa - silloinkin, kun kyse on kolinatyyppisestä tuoksusta, joilta sitä ei perinteisesti ole odotettu tai aina edes kaivattu. Omaan tapaani jätin tarkemmat analyysit heti ensimmäisen kiteytyksen juolahtaessa mieleeni, mutta nyt tuli sellainen olo, että pitäisi varmaan nuuhkaista orkkista tavaratalossa ja miettiä, mikä siinä mättää vai mättääkö mikään. Kopioiden kohdalla ongelma oli mulle se, että haihtuvimmat nuotit, joiden vanhasta tottumuksesta luulisi häviävän nopeasti, jatkuvatkin voimakkaina kuin kuiskaus megafonin läpi ... kaiutettuna. Perinteisempi tulokulmahan on ollut sitrus-colognen vahvistaminen pohjanuoteilla, jotka toimivat jossain määrin fiksatiivina latvalle, mutta jatkavat omillaan ja homman juoni on juuri se, että hommassa on juoni.

EDIT: Vastaus otsikon kysymykseen meinasi unohtua. Tänään haistelen CK Obsession for Meniä.

Acqua di Parman Mandorlo di Sicilia. Nam ja vähän hammassärkyä. Päällimmäisenä mantelia, vaniljaa, sitrusta ja anista. Tuoksuun uppoaa kuin pehmeään kuin vaniljasokeriin, taustalla vilkkuu appelsiini-TicTacin muikeanmakea raikkaus ja nämä kaksi yhdistää taivaallinen manteli. Ei voi väittää, että tämän sitrukset olisivat mehukkaita, enemmänkin tulee tunne siitä, että suu kostuu.

Mulla on tätä ehkä 20 ml ja mietin jo, ostanko uuden vai koitanko jotain muuta vastaavaa. Jour de Feten mantelit ovat kuorellisia ja kuivempia, sokerin määrä on puolitettu. Onko joku kokeillut Fragonardin Daimaa?

_________________
Raitoja käpälään!

Vasemmalla kädellä 10 minin testisetistä Fragonard Eau Fantasque ja oikealla Miranda.

Eau Fantasque muistuttaa minua alussa kovasti L'Ombre Dans L'Eau:n vihreästä mustaherukasta. Tässä puskassa ei piilottele ruusu, vaan freesian hedelmäiset sävyt. Hiukan villi ja hapan, kuin yli kasvanut puutarha, mutta pohjimmiltaan piikitön ja hyväntahtoinen. Mieto ja hento.

Miranda on orvokkipastillirasian pohjalle jäänyt tomusokeri, jota sekoitellaan barbien ojennetuilla varpailla. Kestää... ja kestää... ja kestää... ja nyt alkaa olla jo liikaa.

_________________
Raitoja käpälään!

Nyky-Fahrenheitia muistin virkistyksenä ja oppimateriaalina. Alku vastaa omaa käsitystäni Platonin ideamaailman Fahrenheit-pullosta, mutta ainakin omalla ihollani tämä on neljännestunnin jälkeen lyijykynää ja valkopippuria. Pakko viitata aiempaan pohdiskeluuni Neroli Portofinon konseptista ja hämmästellä, miten tai miksi tässä käy päinvastoin; siinä missä yksi on 'top notes on speed', toisessa muhkeiksi ja kestäviksi kuvittelemani molekyylit juodaan pöydän alle vartissa.

Ostin Huudosta pullon Apres l’Ondeta. Ovaali mehiläispullo, kirkas liemi. Ensivaikutelma on puuterinen, ihovoidemaisen kermainen kukkuramitallinen pyykkipulveria. Tuoksuu saippualta! Hyvin saman tyylinen, kuin Chanel 5 joku versio paperilapulta viime kesänä.

6 tuntia myöhemmin edelleen tuoksuu vahvasti, saippuan alta paljastuu jotain. Ajattelen kukkia, mutta en tuoreita enkä oikeastaan kuivattujakaan. Abstrakteja, silkkipaperista taiteltuja kukkia?

_________________
Raitoja käpälään!

Shalimar edp, suitsukkeen ja petrolin tuoksuinen käryinen alku, jonka alla hekumallinen vaniljanahka ja jotain pehmeänkarheaa, kuin turkis. Ajatukset karkaavat minulla Intian sijaan Venäjälle, kuvittelen pörheään turkikseen kietoutuneen, ylvään tsaarittaren reessä, pään ympärille kierrettyyn paksuun kullanväriseen lettiin on tarttunut tuoksua kirkon suitsukkeesta ja mehiläisvahakynttilöiden savusta ja ilmassa on kuivan pakkasen vaniljainen sävy.

_________________
Raitoja käpälään!

Välillisesti TF Grey Vetiver miehen iholta, korkattiin Stockan alesta -50% hintaan edp tänään. Muistuttaa todella paljon Guerlainin vetiveriä, täytyy tehdä testi rinta rinnan vaikka huomenna.

Vasemmalla kädellä minulla nyt Coco edp ja oikealla Mitsouko edp. Molemmat Pariisin minejä, ei tietoa iästä. No jopas!

_________________
Raitoja käpälään!

Tänään on kakofonia. Järjestelin näytteet, tein niistä excelin ja sitä pakertaessa tuli pää huuruista kipeäksi. Sivelin käsiini Costume Nationalin näytteestä viimeiset jämät jo sakeaksi muuttunutta Scent Intenseä ja nyt kaduttaa. Olisin ehkä kaivannut täysin hajuttoman hetken ja tämä tuoksu tuntuu niin tiiviiltä, että kyseessä on lähes makuelämys.

Jatketaan vielä. Nykyisessä hajuyliherkkyystilassa (kuukautiset, migreeni ja lajittelukekkerit suloisessa sekamelskassa) kaikki haisee kummalliselta. Illalliseksi tarkoitetut possuviipaleet jäivät syömättä ja tämä Scent Intense haisee lihaliemikuutiolta, tulee todella voimakas vaikutelma umamista aromivahventeesta.

_________________
Raitoja käpälään!