Tuoksut

Helsingin pää-Stockanlla tänään piipahtamassa. Guerlainin tiski oli häpeällisessä tilassa, tarjolla oli vain äärimmäisen tylsä, mainstream valikoima. Chanel pärjäsi paremmin ja testasin iholle Coco parfyymin. Yksi suihkaus on lähes liikaa. Tuoksuu edelleen nyt kuutisen tuntia myöhemmin erittäin vahvasti. Neilikalla maustettu persikkahillo, ruusu ja jasmiini jodlaavat ja vanilja/santelikiisseli hyrisee stemmoja taustalla. Onko liian makea vai ei, keikkuu siinä rajamailla. Mutta on tämä upea.

Coco tuoksui vielä aamulla, mutta suihku nitisti valitettavasti viimeisetkin huurut. On tämä ehkä hiukan liian makea minulle, mutta upea kaiken kaikkiaan.

Suihkutin äsken itseeni SL Fleurs d’Orangeria ja alku oli juuri niin hunajaisen kukkainen kuin aina ennenkin. Mutta sitten jotain kummallista tapahtui ja tuoksuin ensin hevoselta, sitten vuohelta, narsissimaisin vivahtein. Nyt tuoksu on lähes kadonnut. Onko pulloni mennyt pilalle?

Ostin Torista 7ml Chanel 5 parfyymin. 40 eur ja postit, nyt availen sitä jännittyneenä - aito vai hyvä jäljennös? Pakkauksen perusteella se voisi olla 80-luvun lopulta, mutta ennen viivakoodia eli 1988-89. Pakkaus oli avaamaton, pullossa kaulan ympärillä kelmun tapainen kuivettunut suikale. Pullon pohjassa oleva kaiverrus HP CHANEL täsmää minipulloon ja aikaan.

Sitten tuoksu. En ole intiimisti tutustunut Chanel vitoseen, mutta tämä täsmää kyllä se mielikuvan kanssa, joka minulla siitä on. Pehmeämmin vaan, ei niin silmiä kirvelevästi. Aina kun kuvittelen haistavani jasmiinin ja ylangin ja vien nenäni lähemmäs, kadotan ne. Ne leijailevat kiusoittelevasti tässä ympärilläni ja haistan ne, kun joku kulkee ohi ja liikauttaa ilmaa mennessään. Olin kuvitellut mieleenpainuvampaa kokemusta, nykyisen Coco parfyymin testi iholle lauantaina oli lähes huimausta aiheuttava ihmiskoe. Tämä tuttavuus on toistaiseksi paljon kesympi kuin odotin.

Mä olen lähentynyt valkoisten kukkien kanssa ja miksi en olisi, kun työn alla on hautajaisetkin.
Sidos on kolmivaiheinen:
1.) Sain järkkymättömän tyylitajuiselta lahjapullon ostajalta Bvlgarin Man-universumin Black Cologne -version. Mulle tää on hyvä kandidaatti ainoaksi omistamakseni Bvlgarin tuoksuksi. Tässä on kaikuja sekä merkin Pour Hommesta ja räväkän erootillisesta Blackistä sekä Van Cleef & Arpelsin Midnight in Parisista, joka tuoksuu Menardolda ja Bvlgarilta olematta kumpaakaan. Jalokivikiskan kolina lunastaa nimensä olemalla musta, mutta vähän kuin olisi black metalia bosanovamaisesti kolistellen, kantavasti kuiskaten. Silkaksi muzakiksi hyydähtämästä tätä pidellee tuberosa ja appelsiininkukka. Yhtenä monivalinta-optiona naapion (mauistaakseni) kanssa käymääni parin vuoden takaiseen noir-määrittelyyn tekisi mieleni tarjota nokkelinta: valkoiset kukat ovat mustan tuoksupaletin pääväri. Jos olisin parfymööri tai edes vapaasieluisempaa tyyppiä, maalaisin oman mustani vetiverillä, teellä, lakritsilla ja valkoisella kukkakimpulla. Pohjalle nahkaa ja sammalta joko liikaa tai liian vähän - pääasia, että pohjanuotien ironinen käyttötapa ei jää epäselväksi.
2.) Lahjan antaja rikastutti nostalgialarpillaan myös minun nenäni arkea. Dieselin Loverdose on irvokas, kakaramainen JA hillitty tavassaan, jolla lakritsi ja jasmiini kimaltelevat melko yllätyksettömän aikalais-ambran pinnalla kuin huurre syksyn lehdillä tai riite rapakon pinnalla. Koomituksen unelmanaisen tuoksussa on kylmä, lämmin ja harmonia näiden välillä.
3.) Sanoinko just jasmiini, vai oliko se vain oman ääneni kaiku pääni sisällä? Olen alkanut himoita ca. 2011 Jules-pulloani takaisin, koska rähjäinen jasmiini-fougere. Rähjäinen jasmiini-fougerepa tietenkin.

Kaipa tuosta nyt joku tajusi, mitä haistelen tänään.

Caronin N'Aimez Que Moi'ta

Kusti polki pullon Olenea. Ensin narsissia ja jotain viileää. Sitten jazzzzzmiinia.

Nyt pidemmällä nuuhkinnalla tunnelma on hyvin samankaltainen kuin SL A la Nuitissa. Vihertävä, viileä jasmiini.

Lorenzo Villoresin Muskia. Pehmeä ja lämmin tuoksu viileneviin syyskeleihin.

Kävin taas suihkimassa Stockalla Cocoa. Vasempaan ranteeseen eau de toilette, oikeaan eau de parfum. Molemmista puuttuu parfumin pyörryttävän, syötävän tahmeansuolainen neilikka/persikka/santelikompotti, joka jyllää tuntitolkulla, niin että voisin jopa kuvitella kyllästyväni. Tai kyllästäväni itseni sillä, kunnes muut kyllästyvät.

Tämän kokeilun peusteella edt on laiha ja vaniljapainitteinen, mutta pohjalta löytyy kuin löytyykin haalea varjo Cocon syvintä olemusta. Edp on oikeastaan aika hyvä tuoksu, tunnistettava ja mehukas. Harmi vaan, että olen kokeillut parfumia ja olo on kuin vertaisi mehutiivistettä portviiniin. Edp on joo ehkä käytettävämpi (ja budjettiystävällisempi!) mutta parfumissa on 80-luvun more is more -henkeä hyvällä tavalla.

Stockan Black weekend -20% lähes kaikesta, Sokos pistää paremmaksi -25%. Kävin hakemassa taas Coco edp:n ranteelle. Turmiollinen. Hedelmäisen hapan ja santelijäätelön makea. Etätöitä taas tiedossa hamaan tulevaisuuteen, ei haittaa ketään vaikka kuinka tuoksuisin metrien päähän. Onko nyt aika viimein sortua ja tuoksua aivan syntisen upealta jälkiruoalta?

Vokaalihaasteisen jalokivikiskan Man Black Colognea. Tässä on kaikki, mitä olen about kaikissa Bvlgareissa fanittanut + pehmeä, voikastikemainen taustakangas. Sen verran puhtoinen ja küldürëllï kokonaisvaikutelma, että tälle alkaa miettiä sopivaa viiniä (nimimerkillä kaikki tekosyyt lasketaan).

Pitkästä aikaa ostin uuden tuoksun. Valmistaudun kevääseen Hermesin Eau de Rhubarbe Ecarlaten avulla. Rakastan raparperi- ja vihannestuoksuja, vanhoja suosikkeja tomaatinvarsilta tuoksuva Nina Riccin Les Belles ja raparperinen Aedes de Venustas. Tässä tuoksussa on raparperia, punaista viinimarjaa ja valkoisia saippuamyskejä, eli takauma lapsuuteen mummolan puutarhaan raparperinlehtien ja viinimarjapensaiden alle.

Sirkka-Liisan Jeux de Peauta. Menossa syömään blinejä, joten voinen ja paahtunut tuoksu sopii tunnelmiin!

Gogol kirjoitti:Pitkästä aikaa ostin uuden tuoksun. Valmistaudun kevääseen Hermesin Eau de Rhubarbe Ecarlaten avulla. Rakastan raparperi- ja vihannestuoksuja, vanhoja suosikkeja tomaatinvarsilta tuoksuva Nina Riccin Les Belles ja raparperinen Aedes de Venustas. Tässä tuoksussa on raparperia, punaista viinimarjaa ja valkoisia saippuamyskejä, eli takauma lapsuuteen mummolan puutarhaan raparperinlehtien ja viinimarjapensaiden alle.

Ostin tuon kolme vuotta sitten Dublinin lentokentältä kun Hermès'n tuoksut olivat tarjouksessa. Tykkään käyttää sitä erityisesti alkukesästä.

Ihana voi-popcorni Jeux de Peau.

Itse olen ihan tiloissa raparperista. Paras kevättuoksu. Mulla on juuri loppunut Petit Marseillaisen rapean raparperinen suihkugeeli. Suihkin ranteille Eau de Rhubarbe Ecarlatea. Groundaa ja virkistää kun synkkyys uhkaa viedä mennessään.

Sisäänajan upouutta Sarrasinsiani ja olen hämmentynyt. Onko nenäni vielä tainnoksissa reilun kahden viikon flunssasta? Tämä on minulla lempeä, intiimi jasmiini, jossa on samaa metallista mehukkuutta, kuin La Fille de Berlinissä. Valelin sitä itseeni reippaasti aamulla ja iltapäivästä lisäsin runsaalla kädellä, mutta silti tuoksu tuntuu erittäin vienolta, siveän puhtoiselta ja ilmavalta. Välillä aivan kuin ruusu hulmahtaisi jostain, välillä olen haistavinani kielon. Kummaa.

Ostin myös jasmiininnälkääni kullankeltaista aurassa hehkuvan hunaja/jasmiinipommin Fils de Joien ja sen yhden suihkauksen haistaa iholta ja vaatteistaan monta päivää. Seksituoksu, totesi mies silmät kiiluen.

Tänään haistelen ranteeltani osuuskaupparyhmän sidosryhmäjulkaisun välissä toimitettua tuoksunäytettä, joka puolestaan haisee samalta kuin samplelaatikkoni, joka on täynnä suitsukeambroja n. vuosilta 2015 - 20.
Tuoksu on Boss Bottled Elixir. Positiivinen yllätys (jos lajityyppi miellyttää).