Jatkanpa jorinaa, vuorossa Incense- ja Red-sarja.
Aluksi lainaus toisaalta, kyseessä Avignon ja Zagorsk:
tigrushka kirjoitti:
Nämä kaksi CdG:n Incense-sarjan tuoksua ovat sikäli spesiaaleja, että olen kohdannut kummatkin ns. pullon ulkopuolella: Krakovan Pyhän Marian katedraalissa tuoksuu
täsmälleen Avignonilta ja Tallinnan Kazanin Jumalanäidin kirkossa taas Zagorskilta.
Minun nenääni Avignon on lämmin (siinä missä L'Artisanin Passage d'Enfer taas on kylmä), se tuoksuu tummalta puulta ja punaisilta tekstiileiltä. Zagorsk taas on viileä ja "vetoinen" ja tuoksuu vanhalta valkoiselta puutalolta koivujen siimeksessä. Molempia rakastan.
Kyoto on ehkä sarjan "helpoin" tuoksu, siinä on suurkaupungin leimaa johtuen ehkä kahvinuotista. Muistuttaa minua MPG:n Santal Noblesta, jonka nuoteissa paljon samaa (ambra, kahvi, patsuli, suitsuke, vetiver).
Ouarzazate on lämmin ja pehmeän mausteinen ja tuo aina mieleeni kabyliravintolan tuoksut ja maut.
Jaisalmer on sarjan ainoa tuoksu, jolle en lämmennyt. Jokin sen elementeistä (luultavasti kardemumma, joka tuottaa usein vaikeuksia nenälleni) suorastaa SATTUU sieraimiin ja aina kitalakeen saakka.
Ja sitten "punaisten" pariin:
Carnation on todella neilikkainen: siinä on sekä kukkaa että mausteneilikkaa, ja punapippuri tuo siihen kirpeyttä ja lämpöä. Yhtäaikaa perinteinen ja moderni tuoksu.
Rose on hyvin mehukas ruusutuoksu, eikä sen vadelmanuotti ole makea vaan raikas.
Harissa yhdistää hauskasti tomaattia, veriappelsiinia ja mausteita, virkistävä helletuoksu.
Sequoia on runsas ja "paksu" tuoksu, lämmittää kylmällä ilmalla.
Palisander on sarjan ainoa, joka jätti kylmäksi: se tuoksuu nenääni lähinnä huonekaluliikkeeltä.