Minulle noissa raaka-ainehaisteluissa sivetin tuoksu oli ehkä suurin yllätys. Olin ajatellut, että se on jotain pistävää ja ylä-äänistä eläimellistä, mutta itse asiassa sivetti haisee nielurisapropulta

. Tai jos ei kyseiseen juttuun ole ikinä nielutulehduksen jäljiltä päässyt tutustumaan, niin sellaiselta tietynlaiselta pahanhajuiselta hengitykseltä. Tuoksu on vahamainen ja aika epämiellyttävä.
Epäilen, että sivettiä ei voi kovin päällimmäisenä käyttää tuoksussa, mutta nyt tuon raaka-aineen haistelun jälkeen miellän kaikki "halitoosimyskiset" tuoksut sivettituoksuiksi, olipa sivettiä mainittu raaka-aineissa tai ei. Nykyisinhän se on tuoksuissa pääosin synteettistä, ja varmaan säikyttää modernia kuluttajaa sen verran, että moni valmistaja kuvailee tuoksua vain yleisesti myskiseksi.
Mietin, että monessa tunnetussa sivettituoksussa sivetti tekeekin jotain aivan muuta, kuin olen kuvitellut. Pistävyys tulee jostain muualta. Kuvittelisin, että kompleksisessa tuoksussa sivetti toimii vähän samalla tavalla kuin sormi lyijykynä tai liitupiirtämisessä - sumentaa ja sekoittaa tuoksun osia yhteen, tiivistää, sitoo ja tuo aavistuksen outoa "pahaa" hyvään.
Pakko haistella muutama klassikko uudelleen tästä näkökulmasta, sen kunniaksi tänään vaikka Shalimar. Esim. Kouroksen pistävyyden olen aina laskenut sivetin "ansioksi", mutta se taitaa olla jotain muuta.