Puuhatäti täällä taas hei!

Pitäisikö sitruksistakin keskustella? Nuo palleroiset ovat mukana uskomattoman monen tuoksun avauksessa, mutta voiko sitrus kestää?

Itselleni D&G on kehittänyt taikakaavan sitrusaromien säilyttämiseen, Light Bluen ja sen Dreaming in Portofino-flankkerin ambroxan yliannostus hitsaa sitruunat iholleni (ja sitruuna puolestaan ehkäisee "white amber" -ällötystä). Kun haluat tuoksua kesällä suihkunraikkaalta koko päivän.

Mitkä ovat suosikkisitrustuoksujanne?

_________________
Oh deer.

Yhtenä päivänä löysin nyssäkän, joka sisälsi Pienestä Tuoksukaupasta tilaamiani hajusteita, yksi niistä näytti olevan Verbena, joka oli kyllä oikein sitruksien ilotulitusta, huhhui Näytti olevan yleinen hajuste yleispuhdistusaineissa, sillä tuoksu kyllä vei ajatukseni lattianpesuaineeseen ja vahvasti :) Luulen, että olen tilannut sen joskus kosmetiikan hajusteeksi, kun mulla oli yhdessä vaiheessa innostus tehdä kaikenlaista naamiota ja rasvoja sekä saippuoita, mutta ymmärsin miksi olen jättänyt tuon pullon käyttämättä, silta siivoukseen on liian vahva

Tykkään itse kyllä sitrustuoksuista, ne ovat mukavan pirteitä ja iloisia, suihkunraikkaita tuoksuja. Simppeleitä ja reippaita. Kun et halua tuoksua miltään-tuoksuja. Itse ruiskin sitrustuoksut lähes poikkeuksetta hiuksiin, jossa ne tuoksuvat paljon kauemmin kuin iholla.

Toisaalta ne ovat myös vähän tylsiäkin. Jos voisin kuvailla sitrustuokuja jollain ihmistyypillä, niin ihminen olisi ehdottomasti vastavalmistunut, nuorehko liikunnanopettaja, joka seisoo reippaana kirpeässä pakkassäässä ja hymyillen ja käsiään taputtaen kannustaa lapsia hiihtämään. Se tyyppi, jonka perässä seuraa aina se lapsivana kun hän on välituntivalvojana

Etro Lemon Sorbet taitaa olla lempparisitruunani: siinä on mukavasti myös rosmariinia ja sen raikkaus säilyy.

The Different Companyn (Divine) Bergamote taas on energisoivin tuoksuni, jolle antaa lisäpotkua inkivääri.

Guerlainin klassiset kolinatkin (omassa kaapissa Impériale ja du Coq) kuuluvat tänne.

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

No nyt ymmärrän, miksen tykkäää sitruksista. (liikunnanopettajat onnistuivat tekemään liikkuvasta lapsesta kaikkea urheilua vihaavan aikuisen )

Mä koen sitrukset todella hankaliksi itselleni. Osittain syynä on se, että koen niiden muuttuvan ihollani todella kitkeriksi. Armand Basin In Red-tuoksusta pidän, mutta siinäkin taitaa tuoksua enemmän inkivääri kuin sitruksia. Ainoa oikeasti sitrustuoksuksi luokiteltu, josta pidän, on Jovoyn Hesperide. Siinäkin salaisuus taitaa olla orvokki-vetiver yhdistelmä, joka on aika suuressa osassa.

Parhaimmat mistä minun on kokemusta sitruksista on
Goutalin les Nuits d`Hardien. Villoresin Dilmun:ssa yhdistyy ihanasti valkokukkaa sitrukseen. Ja Fragonard:n Fleur
d´Orange, tässä kait mun suosikit.
Edit; nyt kun tuo Ninfeo Mio tuli niin kyllä mää senkin tähän sitrus kategoriaan laittaisin, ja hyvä sellainen onkin!

_________________
Thougts begome things... choose the good ones!

No heipä hei.

Mie rakastan sitruksia. Luonnossa tuskin mikään voittaa vasta kuoritun mandariinin tuoksua. Teini-iässä hiihtoreissun aikana keväthangilla auringonpaisteessa nautittu appelsiini on eräs elämäni kohokohtia.

Hajuvesissä joitain suosikkejani:

- Diptyque : Oyedo. Menthol -öljyä, tinjamia ja setriä sisällään pitävä sitrus-tuoksu. Todella omituista kamaa. Kestää helposti kokonaisen päivän raivokkaalla projektiolla varustettuna.
- Comme des Garcons : Soda. Todellinen no-no syntikka kammoisille, mutta todellinen dream come true jos pidät super voimakkaasta, super kestävästä, wc-raikastinmaisesta inkivääri-sitruunasta.
- T. Mugler : Cologne. Satumainen sitrus valkoisella myskipohjalla. Eräs parhaimman tuoksuisista asioista mitä maa päällään kantaa.
- YSL : M7 Fresh. Sitrus-inkivääri-oud. Ginger Beer:in ystäville. Todella hapokasta tavaraa, tämä. F-I-Z-Z-Y.
- Ungaro II. Pitkällä sivettipierulla ryyditetty ultrarikas sitrus-orientaali hybridi.

Pidän myös monista muista, mutta nämä tulivat ensimmäisinä mieleen. Rakastan mm. monia klassisia sitrus-chypre tuoksuja, arvostan niitä, mutta en halua juurikaan pukea niitä ylleni. Ne ovat makuuni liian virallisia ja vakavia. Parfum d'Empiren Azemour edustaa tästä lajityypistä itselleni mieluista, positiivisempaa puolta.

[/quote]

Luonnossa tuskin mikään voittaa vasta kuoritun mandariinin tuoksua.


[/quote]

Tässä olen Toxun kanssa samaa mieltä. Eivät ne liikunnanopet sentään kaikkea sitrusrakkauttani vieneet.

Ainahan töissäkin kaikki heräävät nuuhkimaan ilmaan, jos joku kuorii mandariineja jossain. Eräs tuttuni tekee joka jouluksi kuusen koristeeksi kuivattuja appelsiinin lohkoja. Jos sitrustuoksut tuovat mieleen pesuaineet tms., niin sitten käyttää kyllä liian huonoja sitruksia.

Guerlainin imperiale on kyllä kymppi sitruksena, mutta kovin luonnollista ja siksi niin lyhytikäistä sorttia. Pidän myös klassista bergamottialoituksista, mutta ei ne kuitenkaan sen suuremmin herätä tunteita. Mallen Bidagree concentree on aika erikoinen tapaus, mutta ei täysin uskottavan makuista kuitenkaan.

Guerlain Aqua Allegoria Pamplelune on ihana, ei tosin kestävä (minulla ainakaan). YSL Cinéma Festival d'Été, joka tosin sitruunainen vain aluksi. Korres Heliotrope Ylang-Ylang Citron on harmittoman miellyttävä ja kepeä, hieman sitrusöljymäinen, aika kevyt, odotan kovasti, että pääsen sitä kokeilemaan kesällä, näin talvella se on ehkä vähän pliisu. Noi tuli nyt yhtäkkiä tässä mieleen omistamistani tuoksuista. Niin ja tietysti Guerlain Habit Rougessa on ihanaa sitruksisuutta (tätä en vielä omista koko pulloa, mutta saattaa sekin vielä kotiutua ).

_________________
Le Monde des Rêves
“Time you enjoy wasting is not wasted time.”

Omistan Guerlainilta Orange Magnifican, joka tuo mieleen veriappelsiinin (se se kai on olevinaan) tai verigreipin. Luulin rakastavani sitä, mutta ihollani se tuo liikaa mieleen tietynlaisen imagon... Pamplelune olisi paljon raikkaampi ja nuorekkaampi.

Varsinaisista single note tuoksuista eniten arvostan Yves R:n Sitruksenkukkaa (edesmennyt Appelsiininkukka..), joka on siis sitä uudistunutta Un Matin au Jardin-sarjaa.

Oma suosikkisitrukseni on Versacen Versense (bergamotti-mandariini-seetri), joka on myös ainut selkeä sitrus, jonka omistan. Bergamotti lienee muutenkin suosikkini sitrusnuoteista. Yleisesti ottaen kuitenkin aika vähän tulee käytettyä sitrustuoksuja, eikä niihin kovin usein tule mitään himoa.

Olen viime aikoina tutkiskellut Creedin Love in Whitea, ja minun ihollani siitä kuoriutuu vaihe, jossa on ihailtavan aito appelsiini. Eikä vain mikä tahansa jaffa, vaan semmoinen hiukan hapan, mehukas aromi, joka pirskahtaa ilmaan kun raastaa tai kuorii hedelmästä sitä ohutta oranssia kerrosta. Jos semmoisesta tykkää, niin suosittelen lämpimästi autenttisuuden tähden!

Olin ihan "mehuissani", kun sitten sokkoanalyysin jälkeen tsekkasin viralliset nootit ja niissä oli nimenomaan "orange zest". Mutta jotkut valittelivat blogeissa, etteivät havaitse koko appelsiinia laisinkaan. Onko ihokemia toiminut kenelläkään muulla?

Ehdottomasti tämän keskustelun listaan tulee lisätä viimekesän yksi rakkauksista;
Montalen Soleil de Capri.

_________________
Thougts begome things... choose the good ones!

Atelier Colognen Orange Sanguine; raikasta hieman vihertävää veriappelsiinia auringonpaisteella, hyvällä mielellä ja iloisilla ajatuksilla.

_________________
Fragrantica

Smell Bent Sunshine. Nimensä mukainen, kuin Koffin Jaffa, jota ei enää saa. Hassu tuoksu, äärettömän hyväntuulinen.