Mitä haistelet tänään?

[Mohn]

Ysatis on ainoa tuoksu, jota voisin jopa sanoa mun signature-tuoksuksi. Tosin käytin sitä noin 20 vuotta sitten. Se oli mun mielestä silloin maailman ihanin tuoksu. Nyt se tuoksuu mun nenääni vaan ihan hirmuisen voimakkaalta ja ytyltä ja tosi kasarilta. Sillä on silti aina ja ikuisesti paikka mun sydämessä. Mun pulloni on siis suhteellisen iäkäs, hankittu joskus 80-luvun loppupuolella. Haluaisitko Anna tehdä vertailevaa tutkimusta ja kokeilla myös tuota vintagea (?), vai oliko se sun ostoskin jo kuinka vanha? Minua itseäni vaan kiinnostaisi onko tuo minun tuoksuni jo mennyt itse edestään...

[Sumukorento]

Kosmo, tuo on iso, 100ml? pullo, ja mulle riittäisi siitä pikkuputkilo satunnaiseen haisteluun, tiedän, etten tule sitä käyttämään. Voin lähettää sulle eka näytteen, tuon sitten koko pullon perässä, jos innostut

[Kosmoskukka]

^Joo se kyllä sopii.

[Mohn]

Serge Lutensin Clair de Musc. Oletin ennakkoon, että en tykkää, mutta tykkäsinkin. Tuoksuu tosi tutulle, mutta en saa kiinni mille. Tuoksussa on tosin pieni viiltävä särmä, joka käy nenän limakalvoille jos oikeen innostuu ihon pintaa imppailemaan (tulkitsen sen myskin vaikutukseksi). Suhteellisen kevyt tuoksu, menisi varmaan ihan kivasti arkituoksusta. Ei tosin erityisen pitkäkestoinen minulla.

[Kamicha]

Six Scents Series 3, M.

Minä(kään) en mielelläni luonnehdi tuoksua seksikkääksi, mutta enpä oikein tiedä mitä muutakaan tästä voisi sanoa.

Ensimmäisellä kerralla minulta meni ohi tämän nahkaimpressio, vaikka se on itse asiassa aika vaikuttava. Nahan päällä on aavistus kirpeää kardemummaa ja hyvin kypsää luumua. Tuoksun runkona on tuhdisti modernia, monivivahteista myskiä, sivettiä, castoreumia ja karheanmakeaa tonkaa. Sahramiakin tässä pitäisi olla, mutta täytyy sanoa, että hahmotan tuon herkän mausteen tuoksuista huonosti, olen haistellut sitä niin vähän sellaisenaankin. Oikeasti tuoksu on nuoren, puhtaan, mutta vähän hikisen ihon ja hyvin pehmeän aurinkovoiteen sekoitus. Kevyt mausteisuus kimaltelee päällä kuin limonadin kuplat. Tuoksu on makeahko; täyteläinen, mutta ilmava, hyvin omaleimainen. Ja se nahka...

Tässä tuoksussa ei ole mitään varsinaista vintage-henkeä, se on häpeilemättömän nykyaikainen. Silti tunnelma on jotenkin... ...retro, kasari, ysärin alku. Ei siksi, että tuoksutyyli olisi ollut silloin tällainen... ...luulen, että mielleyhtymäni on hyvin henkilökohtainen, en vaan saa täsmällisestä muistosta kiinni.

Mieletön kesto; lempeä, mutta ei olematon projektio. Aivan fantastinen tuoksu...

[Sumukorento]

Eau des Baux. Halaan itseäni koko päivän-tuoksu

[Kamicha]

^Aah .

Uudelleen M. Olen aika varma, että Humbert Humbertin nenään kaikki nymfetit tuoksuvat tältä .

Harkitsen varapullon hankintaa, tämä paskiainen on limited edition .

[tigrushka]

Amazonea myös tänään, tämän parissa saattaa hyvinkin mennä koko viikko.

[Anna]

Tänään tarvittiin vähän hienompaa, virallisempaa tuoksua ja se tarkoitti Cuir Belugaa. Mun Vice Versa pullokin tuli kyllä, mutta nyt ei ollut sen aika. Ai että ku se on kivan näköinen, hihi

[Mohn]

Eilen innostuin Eevan ja mukaelin innoittamana suihkimaan Olfactive Studion sampleja ja tänään piti tilata toinen samplesetti, koska tuossa jo olemassa olevassa ei ollut sitä uusinta eli Lumière Blanchea. Mulla on jo hetken ollut nuo samplet, mutta en ollut saanut aikaiseksi kokeilla. Tykkäsin kaikista kolmesta, joten uusi samplesetti on senkin puolesta varsin perusteltu.

Still Lifen alku tuoksui minun nenääni aivan järisyttävän ihastuttavan aidosti tuoreelle satsumalle (nuottien mukaan se taitaa olla oikeasti yuzu), kerrassaan ihana. Loppua kohden tuoksu ei sitten ihan niin paljoa ihastuttanut, mutta ehdottomasti pitää kokeilla uudestaan, että selviää koko tuoksun elinkaari kunnolla (menin nukkumaan suht pian tuoksun suihkimisen jälkeen).
Autoportrait miellyttää kovasti. Kevyen ilmava ja kaunis puutuoksu, ensikokeilun jälkeen jäin miettimään, että pitääpä selvittää mitä maksaa koko pullo....
Chambre Noir oli kanssa positiivinen tuttavuus. Tästä tuli alkuunsa mieleen mm. Frapin 1270 ja Histoires de Parfums 1969. Ei niin, että olisivat samanlaisia, mutta jotenkin ne vaan pompsahti mieleen. Alun jälkeen avautuu oikein miellyttävä nahkaisuus, pehmeä ja notkea. Tykkään tästäkin paljon! Ehdottomasti kunnollisen tutustumisen väärti!

Lueskelin Fragranticasta mitä ihmiset on näistä sanoneet ja alkoi todella ärsyttää se jatkuva kitinä kopioinnista. Lähes jokainen määkyi miten tuoksut on sen ja sen kopioita ja miten ne muistuttavat sitä ja sitä tuoksua ja sitten vertailtiin. Tai siellainen fiilis ainakin tuli. Meh...

[mukael]

^ Mohn, määkyminen ja kitinä on just oikeat sanat kuvaamaan sitä vaikutelmaa minkä itsekin sain fragranticasta näiden osalta. Ja ne "haisee 100% samalta kuin..." on aina yhtä huiman informatiivisia... not . Kopioksihan voi sanoa mitä vaan jos sopivat omat kehykset vaan antaa, ja lähes kaiken on joku jo jollain tapaa tehnyt aikaisemmin. Mua ei henk.koht. kiinnosta pätkääkään kuka teki ensin ja mitä, vaan että kuka tekee parhaiten (mun makuun). Ja parhaiten ei todellakaan välttämättä tee se ensimmäinen. Itselleni esim. Dsquared2 Potion, Gucci Pour Homme ja OS Autoportrait pelaavat suht samaa kenttää, mutta en kyllä mitään pidä toisen kopiona. Noissa kolmessa on kaikissa aivan erilainen pohjakin.

Mun mielestä Olfactive Studio on aivan mahtava talo (ainakin tähän asti), syystä että brändin lähtökohta kuvan inspiroimalle tuoksulle on fiksu ja paljon pelikenttää antava, brändi ei tee törröhuulimainontaa eikä latteita visiointeja ("for the fearless man, intelligent and adventurous..." yms), brändi ei rajaa tuoksuja sukupuolilla, brändin focus groupina on lähinnä oma creative director joka ei erityisemmin pidä fruity floraleista, ja eittämättä saman henkilön ansiosta tuoksut ovat eri parfymööreistä ja erilaisuudestaan huolimatta tyylillisesti samanlaisia (bdj-blogissa tänään just Lumière Blanchesta juttu, lainaus siitä: "Many niche brands mistake character for a strong smell, and it’s refreshing to see a coherent collection of harmonious and elegant perfumes"), pakkaus- ja nettisivudesign on linjassa tuoksukonseptin kanssa, tuoksujen hankkiminen testattavaksi ja omaksi on tehty helpoksi omilta nettisivuilta (samplesetti + toimituskuluttomuus) ja hintatasokin on vallan kohtuullinen.

Still Life on tähänastisista ainoa mikä ei hirveästi liikauta mua mutta tykkään kyllä haistaa sitäkin kaverini yllä, hän ihastui välittömästi ja pyysi tilaamaan pullon.

Ja ketjun otsikkoon: eilinen tuoksutta (rannetestausta lukuunottamatta) ja tänään tiistaina Parfumerie Generale - Djhenné.

[Jaakiem]

Itselleni esim. Dsquared2 Potion, Gucci Pour Homme ja OS Autoportrait pelaavat suht samaa kenttää, mutta en kyllä mitään pidä toisen kopiona. Noissa kolmessa on kaikissa aivan erilainen pohjakin.

Mä en ole vielä oikein onnistunut innostumaan Olfactiven tuoksuista. Olen muutamaan otteeseen kokeillut Still lifea ja Autoportraitia, mutta ehkäpä olen kokeillut niitä liian varovaisesti. Jälkimmäisen kanssa tuli kova kiusaus, että olisi halunut syventää sitä jollaan peruschyprellä. Ehkäpä Olfactiven painoton modernismi ei ole mun juttu. Mun mielestä nämä muistuttavat painottomuudessaan Parfum d'Empiren tuoksuja, jotka myös ovat jääneet etäisiksi.

Olen kyllä sitä mieltä, ettei Potionilla, GpH:llä ja Autoportraitilla ole paljoakaan tekemistä toistensa kanssa. Autoportraitissa tuoksuu mielestäni ihan aito seetri. GpH:n seetri on mielestäni yliluonnollisen selkeä ja kirkas ja selvästi jotenkin vähemmistä molekyyleistä rakennettu.

Mulla särähtää monesti korvaan, kun lukee Fragrantican arvosteluja suosikkituoksuista, joissa niitä moititaan ihan älyttömillä perusteilla. Kyllä suosikeissanikin on moitittavaa ja saa heikkouksista huomautella, mutta monesti moitteet vain ovat niin järjettömiä. Tekisi mieli kysyä, että onko nenää ollenkaan, vaan onko kyse tyylitajun vai järjen puutteesta.

[Kamicha]

No minusta random-nettiarvioihin kannattaa ylipäätään suhtautua suurella varauksella. En usko, että edes noille tuoksusivustoille kirjoittelevista kaikilla olisi mitenkään erityisen laajaa kokemuspohjaa tuoksuihin - saati sitten mitenkään analyyttistä otetta haisteluun. Itse tutkailen kuitenkin käyttäjäkokemuksia ihan kiinnostuneena, hyvä/huono -akseli ei niinkään kiinnosta, mutta katselen näyttääkö esim. tietynlaiset luonnehdinnat toistuvan arvioissa (vaikka pehmeä, puuterinen, makea, savuinen), onko paljonkin ristiriitaisuutta (usein merkki moniulotteisesta tuoksusta)... ...ja makuasioistahan toki sopiikin olla eri mieltä.

[Mohn]

Minäkin tykkään lukea tuoksuarvioita juuri noiden luonnehdintojen takia. Siksi minua ärsytti esim. Olfactive Studion tuoksujen jatkuva vertaaminen joihinkin muihin tuoksuihin ilman, että itse niistä tuoksuista sanottiin juurikaan mitään.

Tänään tuli vähän pakkohaisteltua Giorgio Beverly Hillsiä, kun tein siitä samplea Kosmoskukalle ja siinä touhutessa vähän roiskahti. Eihän siinä muuten mitään, mutta kyseinen tuoksu on niin järkyttävän kasaria, että pienikin tippa sitä tuoksuu enemmän kuin kymmenen suihkausta montaa muuta tuoksua.

Tänään tuli samplepostia Kamichalta ja olihan minun ihan pakko pikkuisen testata. Guerlainin Spiritueuse Double Vanille yllätti minut olemalla melkoisen suitsukkeinen. En jotenkin ollut osannut varautua siihen. Se ei herättänyt samanlaista välitöntä ihastumista kuin Cuir Beluga ja joudun sitä todennäköisesti testailemaan muutamaankin kertaan ennen kuin pääsen selville, mikä se on tuoksujaan. Yllätyin vähän myös sen iholäheisyydestä ja melko lyhyestä kestosta. Ihanan lämmin ja pehmeä se on ja vaikka ainakin minulla viihtyykin hyvin lähellä ihoa, niin aina välillä se leijailee ihanasti nenään ja yllättää. Mitenkään erityisen monitahoinen tämä ei tunnu olevan. Hyvin miellyttävä tuoksu, joka ikäänkuin sulaa ihoon.

[mukael]

Kamicha, allekirjoitan sun viestin täysin. Noiden OS:ien arvioissa vaan tuntui olevan erityisen paljon tuota määkymistä. Osaltaan sen silmään pistäminen tietty varmasti johtuu myös siitä että niiden arvioita ei vielä löydy kovin montaa fragranticasta. Ja tietysti myös siitä että itse pidän niistä.

Mutta joo, more for me

EDIT. Ja kyllä siis vertaaminen on minusta ihan ok, jos vähän muutakin siinä kertoilee. Se syyttävä ote tuolla oli vähän kummallista. Vertaamisten lukemisestakin on hyötyä jos on kyseessä kirjoittaja, jolta on lukenut ennenkin juttuja, ja osaa suhteuttaa asioita: voi olla jossain määrin avuksi tietää että hei toi toinenkin haistaa näissä jotain sukulaisuutta. Ja tietty on hyötyä myös käänteisesti, henk.koht. en esimerkiksi nyt luota kirjoittajaan, joka kuvaa sitä Still Lifea L'Artisanin Navegar-kopioksi.