Minäkin pidän mausteista - mutta havahduin vasta tänä syksynä siihen, että oma garderobini on kiusallisen puutteellinen näiltä osin.
Sokkohaistelussa haistamani La Via del Profumo - Sharif oli ehkä tiukin mausteinen avaus, mitä olen koskaan haistanut. Saattaisit pitää siitä, minusta se ei ollut millään tavalla ruokahalua herättävä, korkeintaan kitkerän yrttiliköörimäinen. Drydown ei kyllä muistaakseni niinkään nojannut mausteisiin. Kokeilen tätä kyllä uudelleen asap, luulen, että vialin pohjalla on vielä jämiä.
Comme des Garcons tekee mausteita niiin hyvin, meinaan hommata lähitulevaisuudessa suitsukesarjan mausteisimman, Jaisalmerin. Pidän myös CdG Originalista, mutta se on vasta harkintalistalla. Woodcoffee on Blossa-kahviglögi mausteineen pullossa - makea, mutta tasapainoinen.
Parfumerie Generalella on kiehtova tapa käyttää mausteita, esim. tuossa Indochinessä ei ole lainkaan vaniljaa. Siinä nousevat sekä kardemumma, että pippuri aivan mahtavasti isoon rooliin karhean ja jauhoisen puun rinnalle. Aomassai jakaa tunteita. Sen alku on minun ihollani tuoretta lakritsitoffeeta - joka voi haistajasta riippuen olla hyvä tai huono asia. Drydown on selvästi kuivempi, balsaminen, mausteinen ja todella omalaatuinen, heinä ja vetiveri kuivattavat. Mikään ei tuoksu nenääni samalta kuin Aomassain drydown. Pelkäänpä, että se on hankintalistalla.
Työympäristössä pidän paljon Ellenan pippureista. Terre on minusta vähän tylsä, mutta sekä Voyagessa että Poivre Samarkandessa tapahtuu minusta riittävästi. Ellena pullauttaa pippurin uusiin ulottuvuuksiin reippaalla iso-E -annoksella. Tästä taas kerran joko tykkää tai ei - itse kyllä pidän efektistä ja se on ainakin ruokaisuudesta etäännyttävä.
Vibskovin Type D on mainio, rouhea maustejasmiini. Sieltä löytyy kyllä pohjalta vaniljaa, mutta se ei ole mitenkään pääroolissa. Minulle Type D on ensisijaisesti lämpimiä mausteita ja luonnollista, indolista jasmiinintuoksua. Tuoksu on niin lämmin, että se hohkaa ihon lähellä.
Tea for Two:kin on ensisijaisesti maustetuoksu, ilmava ja tilava. Lämpimän mausteinen, realistisen savuinen ja hyvin hillitysti makea. Aivan ainutlaatuinen tapaus minun nenääni.
Diptyquen Eau Lentestä pidin myös paljon, mutta tämä on minulla vasta pikaisen kertahaistelun varassa. Vintagehenkinen maustepaletti ja opoponaksia. Minulle tulee mieleen tutkimusmatkailijat... ...ei... ...jos olette lukeneet St Exuperyn Yölennon - Eau Lente tuoksuu siltä... (ja se on myös minun käsitykseni
romantiikasta )
Aziyadea lienen hekuttanut riittämiin. Sitäkin moni pitää makeana, mutta itselläni tämä on myös niitä tuoksuja, jotka kuivuvat selvästi avauksesta. Ja Aziyaden hedelmäinen avaus on ihastuttava sekin!
Siinäpä noita mausteisia suosikkeja...
Ai niin... ...jos rakastaa kardemummaa, kannattaa ehdottomasti kokeilla Olfactive Studion tyylikäs Lumiere Blanche. Sen ainekset saattavat kuulostaa melko syötäviltä, mutta puunuotit, herkkä iiris sekä moderni ja varsin puhtoinen myskipohja pitävät sen kaukana gourmandista. Avauksen kardemumma on niin ihana, että itkettää.
Suosikkini SIx Scentsin M kantaa tuollaista itkettävän ihanaa kardemummanuottia koko elinkaarensa ajan.
Kumpikaan näistä ei ole varsinaisesti maustetuoksu kumminkaan...