Kiinnostavinta oli eräs finessinhippunen Thierry Wasserin kertomana, eli kuinka hän justeerasi määräystenmukaisen Mitsoukon sammalpohjan sellerillä kuntoon.
(Lapset, tässä yksi mahdollinen syy sille, miksi kaikkea pitää maistaa. Voit esimerkiksi joku päivä olla legendaarisen ranskalaisen paryymitalon taiteellisessa johtoasemassa vaikeiden reformulaatiokysymysten edessä jne.)
Sattuu sitä paremmissakin piireissä. Joskus lopetin Matti Klingen jonkun Itämeri-kirjan siihen paikkaan, kun hän ensimmäisellä sivulla tarrautui samaan pihka-ansaan.Gogol kirjoitti:(...) jos nautit käsitteistä "gurmandi", "akordi" ja "valkoinen meripihka".
Myös jotkut kirjan esiin nostamat tuoksut ovat vähän outoja valintoja, tai ovat ainakin miesten puolella.
Itse lueskelen pitkästä aikaa Effi Hornin Tuoksujen kirjaa. Sitä ei voi suurin surminkaan suositella ensimmäiseksi tai ainoaksi teokseksi aiheeseen perehtyvälle, mutta se on mielestäni hyvin sympaattinen pikku kirja ja ihan OK katsaus raaka-aineiden historiaan. Juuri nyt minua kuitenkin kiinnostaa Gogolinkin esiin nostama terminologiapuoli; se, millaisilla termeillä aiheesta on puhuttu ennen Verkkojen verkkoa (suom. netti, webbi)