Mä en ole haistanut Aventusta koskaan, mutta Club de Nuitia vaivasi minusta sama kuin useita muitakin headspace-analyysillä ripattuja klooneja. (Tai, no, tämä on tällainen innokkaan maallikon teoria, mutta keksikää itse parempi). Kun hajupilvi skannataan kaasukromatografilla tai vastaavalla, saadaan ikään kuin pysäytyskuva tai tilannekatsaus kymmenien tai satojen erilaisten ja herkästi (iholla tms.) reagovien molekyylien suhteellisista määristä. Ja kun sama ohikiitävä vaikutelma tuotetaan aivan eri raaka-aineista, voi lopun jo melkein arvata. Klooni on ohikiitävän hetken hämmästyttävän samanlainen, mutta täysin eri raaka-ainepaletti kehittyy iholla täysin eri tavalla.Zanfess kirjoitti:No se minun eka aventus dekantti oli sitten feikki, se oli tota club de nuittia. Mutta eipä tuo haittaa, koska tuokin on tosi hyvä tuoksu omasta mielestäni.
Klooneihin erikoistuneet lafkat (Armaf, Zara sun muut) tyypillisesti kloonaavat esikuvansa alun ja loppu on just sitä mitä sattuu tulemaan. Club de Nuitissa en voinut arvioida sen uskollisuutta esikuvalle, mutta drydown oli minusta halpa ja kemiallinen. Saman talon Tres Nuit (suom. "Ihan yössä") kääntyi vieläkin dramaattisemmin kurssiltaan ja mulla oli kiire saada se iholta pois jo muutaman minuutin jälkeen.
Manceran Cedrat Boise on aivan epäilemättä elämänsä velkaa Aventukselle, mutta se on selvästi kokeneen parfymöörin 'reverse-engineered' tulkinta, koska sen rakenne ja nuottien erottelu ovat totaalisen hallittuja halki ihoevluution. Ja mikä tärkeintä, se tuoksuu hyvältä. (Epäilen suorastaan, voisiko Creed edes saada aikaan jotain näin laadukasta ja moitteetonta.)
(Palaan tähän kohta)Zanfess kirjoitti:Koomituksen lähettämät näytteet tuli, mutta pikaisella ja flunssaisella haistelulla siellä ei ollut oikein mitään mikä olisi miellyttänyt. Paljon "huulipunamaisia" tuoksuja ja guerlainin vetiver oli taas vähän liian haastava alussa, drydownista kyllä ihan tykkäsin.