Tuoksut

Mietittekö koskaan että kylläpä meillä miehillä on helppoa(?)

Mun mies fussii vastteistaan huomattavasti enemmän kuin minä. Nykyään se teettää niistä osan.
Ja hikoilee puvussa kun minä nautin paljaista sääristä.
Eli ei miehilläkään ole helppoa...

toxu kirjoitti:

Mietittekö koskaan että kylläpä meillä miehillä on helppoa(?)

Mä tykkään hirveästi miesten klassisesta pukeutumisesta. Olisi helpompaa pukeutua jos oisin mies. Ihastun aina miesten pukuihin, kauluspaitoihin, merinovillaneuleisiin, konjakinruskeisiin asusteisiin, hyvän näköisiin housuihin, miesten kenkiin (loaferit ja nahkakengät, jotkin tossutkin) jne... Näin naisena en oikein viitsi pukeutua kuin mies, se ei ois ihan sama asia Mutta ne vaatteet, ne on mahtavia. Pukeutuisin kuin herrasmies

Gogol kirjoitti:Piti vain sanoa Mohnille, Tiialle ja Tigrushkalle että asuminen New Yorkin karibialaisella puolella ja Lattareissa muutti täysin käsitykseni naisten kauneusihanteista - positiivisella tavalla.

Suomessa vähänkin isomman naisen odotetaan pukeutuvan joko mustaan säkkiin tai johonkin isokukkaiseen Lorella-kledjuun, joka ei näytä hyvältä kenenkään päällä.

Kurvikkaat karibialaiset vetivät päälleen muotonvaletut farkut tai tiukat pyöräilyshortsit korostamaan muhkeita reisiään ja valtavia takpuoliaan ja pyöreitä vatsojaan. He olivat mielettömän ylpeitä kukoistavasta, hedelmällisestä ulkomuodostaan, vaikka koko oli iisisti 48 tai yli Suomen asteikolla. Upeiden Willendorfin Venusten rinnalla tunsin itseni ihan aiheesta rääpäleeksi.

Eli jos uskallat viihtyä vartalossasi koko ei ole este...

No en minä kyllä säkkejä käytä, en mustia enkä kukikkaita. Mutta en toisaalta myöskään tunne oloani kotoisaksi makkarankuorissa. Tykkään neuleista ja trikoopaidoista (paitapuserot piti unohtaa jo vuosia sitten, koska nappilistat ovat posahtaa rintojen kohdalta ja käsiä ei kykene liikuttamaan, koska paita "vetää" selkäpuolelta, ottaa sitten miten ison koon tahansa ja kiristävä teltta on turhinta IKINÄ) jotka istuvat napakasti, mutta eivät purista eivätkä rajoita liikkumista. Tykkäisin leningeistä, mutta niitä on vaikea löytää. Koska minulla on vyötärö, on vaatteissakin syytä olla sellainen.

Kurvieni kanssa olen sinut, mutta depressiolaardien kanssa en. Siedän niitä, mutta olen pikkuhiljaa hivuttamalla hankkiutumassa ja osin hankkiutunutkin niistä eroon. Eniten tässä on kyse siitä, miltä TUNTUU. Se, miltä näyttää, tulee sitten siinä sivussa bonarina. Oli suuri hetki kun kengät sai nyöritettyä ilman että tunsi tukehtuvansa!

Anna kirjoitti:Mä tykkään hirveästi miesten klassisesta pukeutumisesta. Olisi helpompaa pukeutua jos oisin mies. Ihastun aina miesten pukuihin, kauluspaitoihin, merinovillaneuleisiin, konjakinruskeisiin asusteisiin, hyvän näköisiin housuihin, miesten kenkiin (loaferit ja nahkakengät, jotkin tossutkin) jne... Näin naisena en oikein viitsi pukeutua kuin mies, se ei ois ihan sama asia Mutta ne vaatteet, ne on mahtavia. Pukeutuisin kuin herrasmies

Täällä Skotlannissa näkee aivan itkettävän ihania miesten vaatteita ja KENKIÄ. Tweedeissä on uskomattoman hienostuneita sävyjä.

Minä jotenkin erotan kaksi asiaa... ...pukeutumisen estetiikka vs. kehon/ulkonäön estetiikka - ja minulla ne ovat tosiaan melko erillään toisistaan.

Kehon suhteen päätin, että haluan pysytellä normaalipainossa. Ei tule minulle luonnostaan, mutta ei toisaalta ole ihan niin hankalaakaan kuin jossain vaiheessa kuvittelin. Välillä joutuu skarppaamaan tosissaan, välillä on pitkiä jaksoja niin, että homma menee kuin fillarilla ajaminen (laihduin näihin about nykymittoihin 2004-2005 vaihteessa) (ja toden totta, skarppauksen tarve kertoo yleensä jostain tyystin muista ongelmista, jotka on pantava järjestykseen ennen "laihista").

Kehon ja ulkonäön kanssa olen ihan sinut. Toki olisin mieluummin vaateripustin - ihan jo käytännön syistä - mutta en varistele tuhkaa päälleni tämän asian takia, haluan nauttia edelleen varsin huomattavia määriä viiniä ja kunnon juustoja... ...ja ikävä kyllä näiden asioiden välillä on tietty trade-off...

Ihmisistä ehkä pari prosenttia on todella poikkeuksellisen kauniita. Yhtä lailla kuin "laihuus on kaunista" minua ällöttää jotenkin tuo "kurvit on kauniita" mantra. Sekä hoikissa, että kurvikkaissa ihmisissä on kauniita, mutta myös vähemmän kauniita ihmisiä. Minunlaisilleni taviksille sopii Dr Pepperin mainoslause paremmin kuin hyvin: toiset tykkää, toiset ei. So what, ei minun ihmisarvoni ole siitä kiinni, moniko lankeaa jalkoihini vetovoimani pauloissa ... ...vaikka kylläkin tätä on kovasti yritetty minulle syöttää . Tässä asiassa ehkä eniten vituttaa se, että naisia oikeasti edelleen kannustetaan mittaamaan omaa arvoaan ulkonäön kautta - ja tuntuu siltä että miehetkään eivät kohta enää ole suojassa... En syytä tästä pelkkää mediaa, kyllä ne prinsessahommat tulevat ihan kotikasvatuksesta ja tätien puheista. Toivon, että olisin saanut muutaman oivalluksen tähän asiaan liittyen vähän aikaisemmin... Realisti myöntää, että ulkonäöllä on toki merkitystä, mutta suoraan ulkonäöstä riippuvia urapolkuja on loppujen lopuksi tarjolla varsin vähän. Tavallisuus tai jopa *tiukka sisäänhengitys* rumuus ei rajoita elämää oikeasti juuri ollenkaan - ja keskittyminen oman ulkonäön sijaan johonkin muuhun on parannus elämän laatuun 99,8%:ssa tapauksista.

Silti... ...estetiikka on kaikille sallittu harrastus. Se ei kysy vartalon kokoa tai muotoa, eikä konventioita. Jokainen on oikeutettu harjoittamaan elämässä asioita, jotka tuovat kauneutta ja mielihyvää itselle, ilman pakonomaista tarvetta miellyttää toisia tai sopia johonkin muottiin. Johonkin ryhmään kuuluminen tai jollain tavalla pukeutumisella vaikuttaminen eivät tietenkään ole kiellettyjä asioita... ...mutta se ahdistava kysymys näytänkö läskiltä tässä? voisi jäädä ikuisiksi ajoiksi kysymättä...

Näistä syistä tavallaan vähän ahdistuin, kun oli puhetta illuusioiden luomisesta ja jouduin miettimään pitkään mitä oikeastaan kirjoitan. En välttämättä tässäkään ilmaise asioita kovin hyvin tai hienovaraisesti.

En tähtää pukeutumisessa illuusioiden luomiseen, mikään ei ole niin ahdistavaa kuin se, että yrittää vaatteiden avulla jatkuvasti "peittää vartalon virheitä" ja "korostaa parhaita puolia". Kolmiulotteisessa todellisuudessa illuusioiden luonti on sitä paitsi ihan helvetin vaikeaa - jotkut typerät pukeutumissäännöt saattavat näyttää valokuvissa pitävän paikkansa, mutta todellisuus on todellisuus, kehot liikkeessä paljastavat kyllä todelliset ulottuvuutensa. Mutta arvatkaapa mitä - todellisuus on usein myös armollisempi, kuin se valokuva, johon vyötärön sopiva kiristysaste ja kaula-aukon ulottuvuus on tarkkaan mietitty. Todellisuudessa tavallisilla ja "rumilla" ihmisillä on ns. tsänssit. Ja vaikka kaunis viehättää useampia kuin tavallinen... ...no, kauniita ei riitä kaikille ja kaikkiin tehtäviin - ja useimmille muutkin asiat painavat vaa'assa...

Ehkä ainoat rajoitukseni pukeutumisen suhteen minulla on a) en tykkää näyttää turhaa paljasta pintaa (tämä on tietysti suhteellista, hellepäivä rannalla on eri asia kuin työpaikan pippalot, ja työpaikan pippalot ovat eri asia kuin päivä duunissa) b) en halua korostaa rintavarustusta. Muuten mennään käytännöllisyyden, mukavuuden ja estetiikan ehdoilla, minun tapauksessani se usein tarkoittaa keveitä kerroksia, väljien ja räätälöityjen/tiukkojen osien yhdistelyä, luonnonmateriaaleja, maskuliinisten ja feminiinisten elementtien yhdistelyä, juhlavien ja arkipäiväisten elementtien yhdistelyä, nuorekkaiden ja aikuismaisten juttujen yhdistelyä, halpojen ja arvokkaampien elementtien yhdistelyä... ...no niin, pidän pukeutumisessa tietystä vastakkainasettelusta, saattoi tulla selväksi ... ...ja olen kaikenmaailman kaapujen ystävä, tosin yleensä niin, että mitä laajempi kaapu, sitä kevyempi materiaali.

Vaatteet eivät muuta sitä, mitä minä olen - mutta samalla tavoin kuin hyvä ruoka... ...ajatuksella valitut vaatteet ovat osoitus arvostuksesta itseäni kohtaan. Tämä on asia, jota yritän vaalia elämässäni. Olen joutunut se opettelemaan kovemman kautta, eikä se vieläkään onnistu ilman aktiivista työskentelyä. Omanarvontunto heijastuu myös ulospäin, ja niin hassua kuin se onkin, niin se voi heijastua yhtä lailla Chanelin laukusta kuin kauniista tatuoinnista... ...tai olla heijastumatta...

Niin totta! Kadehdin naisia jotka ovat rohkeasti sitä mitä ovat. Toisaalta olen alkanut pikkuhiljaa oppimaan siihen mutta toisaalta kaipaan sitä erilaista minää.

En ole koskaan ollut mikään laiha. Olen lyhyt (162 - toi 2 cm on tosi oleellinen, pitää aina mainita ) ja lähiperheeni pisin nainen (Kakkonen tosin kirii, ei taida ihan olla vielä minua pidempi...niin ja jos kälyksiä ei lasketa, ne on mua pidempiä). Tunnistan niin tuon mistä Tigrushka kirjoittaa. Minua ärsyttää ja ällöttää etten pysty liikuttamaan kroppaani niin kuin haluaisin ja että tunnen miten se tuntuu väärältä.

Säkit ja teltat ovat oikeastaan huonoin vaihtoehto, ne vain korostavat väärällä tavalla ylimääräisiä kiloja. Henkilökohtaisesti makkarankuoretkaan eivät mielestäni ole imartelevia. Mutta hyvin kaavoitetut ja leikatut, hyvin istuvat vaatteet tekevät kenestä tahansa hyvännäköisen! Alle tietysti oikean kokoiset ja niin ikään hyvin istuvat alusvaatteet ja avot!!

Vaan se kustantaa niin kovin paljon. Tai sitten pitäisi todella tuntea oma kroppa ja pitäisi olla aikaa luuhuta kirppareita jne. Noh, katsotaan miten sitä tässä innostuu, ehtiihän sitä painoansa pudottaa. Parempi sitä paitsi olisi kun se putoaisi vähän silleen hissukseen ja hitaasti. Mutta minun tavoite ei todellakaan ole mikään langanlaiha vaan ihan normaali minä, BMI siellä suunnilleen 23.5 nurkilla.

Tuosta illuusioiden luomisesta. Minä teen sitä luonnostani. Tai tein olisi kai parempi sana. Mutta en ole hyvä siinä sillä tavalla, että osaisin tehdä sitä tietoisesti. Minusta siinä ei ole myöskään mitään negatiivista, että esittää itsensä parhaassa mahdollisessa valossa. Minusta on oikeasti ihailtavaa, että Kamicha tunnet itsesi ja kroppasi niin, että osaat pukeutua itsellesi sopivalla ja sinua pukevalla ja imartelevalla tavalla. En ajatellut, että käyttäisit tuntikausia illuusioiden suunnitteluun ja pohdiskelisit miten parhaiten saisit luotua täydellisen harhautuksen. Mutta siitä huolimatta se ihan oikeasti on taito jota kaikilla ei ole, jota kaikki eivät koskaan edes opi vaikka kuinka opettelisivat.

Painavaa asiaa kirjoitit, fiksusti.

Hyviä kammentteja teillä.
Tarkoitus ei ole tietenkään sanoa että naisten tulisi mittauttaa arvonsa muitten silmissä.
Mä olen aina elänyt ja työskennellyt melko ulkonäkövapaassa kontekstissa. Kotonakin korostettiin enemmän pään sisältöä kuin ulkokuorta. Mutta lopputulos tästä on helposti harmaa, väritön ja homssuinen.
Täällä Italiassa muut ihmiset ovat niin tyylikkäitä, että minunkin on pakko petrata vähän.

Nyt olen kaikenlaisten harharetkien, tyylikokeiluiden ja trendiretkahdusten jälkeen palannut takaisin niihin vaatelinjoihin jotka koen omimmikseni, ja kun ulkoinenkin palaute on tosi positiivista (ja sitä tulee myös naisilta), tuntuu hyvältä.

Siis huomatkaa: pukeudun valtamuotia vastaan oman sisäisen ääneni johdattamana. Mutta kun valitsen päälleni linjat, värit ja tyylin jonka koen omimmakseni, vajavuudet eivät tunnu ja tunnen itseni hyvin vahvaksi.

Mohn, ikävä kyllä olet oikeassa - nätit vaatteet tai pikemminkin rakastamani hyvät kankaat (usein luonnonmateriaaleja, silkkiä, merinoa, puuvillaa) vievät rahaa. Mäkin lähdin liikkeelle hoitovapaan köyhyydestä.
Mutta jos vähitellen pääset kutsumusduuniisi, palkoista on ihana panna jotain sivuun kohti sitä mitä oikeasti haluaa olla. Ihan muutamalla hyvällä vaatekappaleella saa "capsule wardroben", jonka osat sopivat toisiinsa.

Itse tähtään siihen että mulla olisi vähemmän ja parempia vaatteita, kenkiä ja laukkuja.
Ja että saisin huti- ja heräteostokset karsittua minimiin.

Mainittakoon vielä muutama lempisuunnittelijani/vaatemerkkini (joiden vaatteita ostan sitten kun joskus voitan lotossa... )

Comme des Garçons, Rei Kawakubolla oli niinkin radikaali idea, että alunperin CdG:n myymälöissä ei ollut lainkaan peilejä, koska RK halusi asiakkaiden keskittyvän siihen, miltä vaatteet TUNTUVAT eikä siihen, miltä ne näyttävät.

Yohji Yamamoto, Wim Wendersin Tyylikirja-elokuvassa YY totesi mm. että "takki on kaunis, koska se on lämmin". Eli taas tämä "miltä tuntuu" -pointti.

Martin Margiela

Ann Demeulemeester

Unohdin mainita specsin joka todella rajaa tyyliäni.

Tietynlainen käytännöllisyys.
Vaate ei saa olla liian rypistyvä (= rajaa pois kaiken pellavan ja suuren osan viskoosista; polyester saa puolestaan minulta synninpäästön käytännöllisten ominaisuuksiensa vuoksi, vaikka hiostava tekokuitu onkin). Kengissä pitää voida kävellä. Laukun täytyy toimia - inhoan ylilokeroituja laukkuja, tykkään enmmän monimuotoisesta mylläkkätilasta.

Vaatteen pitää korostaa parhaita puoliani mutta samalla ymmärtää painua taustalle.
Haluan olla puettu mutta silti vapaa.

Tigrushka, Commen vaatteet ovat sikäli voittajia että monet niistä voi vaikka puristaa patukaksi matkalaukkuun ja ne vain paranevat siitä.

Gogol kirjoitti:Tigrushka, Commen vaatteet ovat sikäli voittajia että monet niistä voi vaikka puristaa patukaksi matkalaukkuun ja ne vain paranevat siitä.

Aina vaan paranee! En nimittäin silitä KOSKAAN mitään.

Onpa tämä mielenkiintoinen keskusteluketju. En ollut aiemmin vilkaissut tätä, mutta eilen luin koko threadin kerralla läpi. Keep up the good conversation!

BR, An Observer

Castanerin espadrillet saapuivat.
Ne ovat ihanammat kuin odotin ja sopivat kuin hansikas!
Nyt tunnen itseni kilometrin pituiseksi ja harpon kolossina pitkin Rooman kuumia katuja

Jos joku muu halavoi tällaisia, tiedoksi että mitoitus on tosi pientä - ovat noin koon tai puoli normikokoa pienemmät.

^Ooh!

Minä olen etsinyt matalia mustia kenkiä hajonneiden Repetton pehmoballeriinojen tilalle. Suosikkimallini ei ole enää valikoimassa - olisin mieluusti ostanut samat.

Mutta sitten tajusin, että ihan Vagabondin valikoimasta löytyy mainio kenkä tarpeisiini:



Mustan sai vielä kiiltonahkaisena - ja hintaa 59 €. Terävä kärki näyttää raikkaalta juuri nyt!

Olenko jo hehkuttanut että Vagabondit ovat ihme kyllä lestiltään kuin valettuja jalkaani?
Kahdet tiheässä rotaatiossa olevista käyttökengistä on heiltä.

Tuo kenkämalli on multa surullista kyllä kielletty.
Ellen sitten halua näyttää joko Leningrad Cowboylta tai Kaliningrad Playboylta

Stockalla muuten myytiin ainakin vielä talvella kumipohjaisia perinteisen pyöreäkärkisiä Wonders-ballerinoja jotka ovat erinomaiset.