Tuoksut

Miller Harrisin Coeur d'été jatkaa syreenisesonkia makeanpehmeänpyöreästi ja sunnuntaihin sopivasti. Huomenna palaan arkeen ja En Passantin lumoon.

Kesäkuu toi tullessaan jasmiininhimon, jota tyydyttää tällä kertaa Drama Nuuï

Parfumerie Généralen L'Eau Guerrièrea, jonka näytteestä kiitos edelliselle puhujalle.

Nolottaa tunnustaa, mutta tämä on ensikosketukseni ko. talon tuotteisiin.
Jatkoa ajatellen rima ei ainakaan asetu kauhean korkealle, koska tämä on mielestäni juuri sellainen läpikuultava frankinsensi-puu, jollaisista yritin opetella tykkäämään joitakin vuosia sitten, kun ne vielä olivat muodissa. Nyt tuntuu, ettei ole pahemmin syitä enää yrittääkään. Toisaalta paljoa ei vahinkoa tapahdu, vaikka jatkaisinkin, koska tämä pysyy iholla kuumana päivänä n. puoli tuntia.

Bois Blondia, joka starttaa Tabac Blondin menthol-versiona, mutta tuo jo ennen duunipaikalle ehtimistä mieleeni jogurttikuorrutetut pähkinät. Mikäpä siinä!

EDIT: Paitsi että miellyttävän viileä, luonnollinen setripuu palaa kuvaan tämän tästä.

Papyrus de Cianea, viime vuoden suosikkiani!

Koomitus kirjoitti:Parfumerie Généralen L'Eau Guerrièrea, jonka näytteestä kiitos edelliselle puhujalle.

Nolottaa tunnustaa, mutta tämä on ensikosketukseni ko. talon tuotteisiin.
Jatkoa ajatellen rima ei ainakaan asetu kauhean korkealle, koska tämä on mielestäni juuri sellainen läpikuultava frankinsensi-puu, jollaisista yritin opetella tykkäämään joitakin vuosia sitten, kun ne vielä olivat muodissa. Nyt tuntuu, ettei ole pahemmin syitä enää yrittääkään. Toisaalta paljoa ei vahinkoa tapahdu, vaikka jatkaisinkin, koska tämä pysyy iholla kuumana päivänä n. puoli tuntia.

Eipä ollut tällä tuoksulla asiaa toivelistalleni.

Vol de Nuit EdT x 2 - vanhempi vs uudempi versio.

Oman ja täysin puolueettoman/ennakkoasenneettoman osapuolen yhteenlaskettu arvio on, että uudempi on aivan erinomainen, ainoa "vika" vanhempaan verrattuna on (puolison sanavalintaa käyttäen), että se on kuin japanilainen Fender - "taidokas, mutta ei ihan sama asia".

Itse sanoisin, että uudemmasta "puuttuu botnea" tai kuten aiemmin Mitsoukon uudemmasta versiosta - "metsän tummuus mulle tuokaa".

Mutta noin yleisemmin: älkää peljätkö - uusi Vol de Nuit on mitä käyttökelpoisin, ja hyvin miellyttävä.

En sitten päässytkään vielä eroon ruusuista: nyt kaapista lauloi seireeninlaulua Caronin Parfum Sacré, joka on vuodelta 1990, mutta tuoksuu pikemminkin 1910-lukuiselta.

Parfumerie Générale -päivät jadjkuvat Djhennéllä.
Sitkeä, mentolimainen aromaattisuus pysyttelee rakennelman pinnassa, ja alempien kerrosten arviointi on kuin viinin maistelua pastilli suussa. (Nicolaïn Eau Mixtessä on käytetty täsmälleen samaa olfaktorista yliviivauskynää.)
Laventeli-kaakao-kombo on minusta tässä oikeastaan aika kamala (kun taas esim. joissain Guerlaineissa se on tehty hyvinkin). Lupaavin hetki oli se, kun tämä oli ikään kuin muuttumaisillaan hedelmäiseksi nahkatuoksuksi.

Minusta tässä on jotain samaa kuin puoliksi syödyssä purukumissa.

Querellea, tämä toimii AINA.

PG-teema jatkuu L'Oiseau de Nuitilla.
Imelä startti sopisi perhosansaan tai insuliinishokin hoitoon. Siitä eteenpäin tämä on englanninlakumainen patsuli seljankukkaa muistuttavalla kärjellä.
Joku tästäkin varmaan tykkää.

EDIT: Ja tietenkin tässä on jumalaisen hyvä drydown. Suoranaista vittuilua tuommoinen, enkä todellakaan aio toiste lusia kahta ensimmäistä tuntia sitä odotellessa.

Testivuorossa toinen Papillon - Salome. Tuoksuelämyksen (britti sanoisi PHWOARGH!) perusteella uhkaa vahvasti mennä toivelistalle, mutta sitten iskee järki käteen -meininki: missä ja milloin tätä muka voi käyttää? Ei ainakaan duunissa.

Koomitus kirjoitti:PG-teema jatkuu L'Oiseau de Nuitilla.
Imelä startti sopisi perhosansaan tai insuliinishokin hoitoon. Siitä eteenpäin tämä on englanninlakumainen patsuli seljankukkaa muistuttavalla kärjellä.
Joku tästäkin varmaan tykkää.

EDIT: Ja tietenkin tässä on jumalaisen hyvä drydown. Suoranaista vittuilua tuommoinen, enkä todellakaan aio toiste lusia kahta ensimmäistä tuntia sitä odotellessa.

Intensiivisen testailun perään pitänee kesyttää nenä jollain tutulla. Etron Shaal Nur käy hyvin, vaikkakin se oli testiputkiputken viimeinen ja yhteinen historiamme on näin ollen lyhin mahdollinen. Sattuipahan vaan olemaan viimeisen päälle nenänmyötäinen. Palaan asiaan varmasti.

Koeajoista ajallisesti koetuin oli Piguetin Bandit. Virtsaisen salvian ja sellerin (jonka täytyy olla artemisian ja galbanumin - pardon my finnish - kombo, koska jotkut haistaa Yataganissa voimakkaan sellerin) jälkeen Bandit on kuin salmiakkisen tumma ja miljoona kertaa helppokäyttöisempi versio Knize Tenistä. Melkein koomisen maskuliininen tuoksu, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi puhutella minua paljon enemmän. Joko sydän laahaa pään perässä tai on jo pinkaissut karkuun. Onneksi koeputkessa on sen verran rosvonhajua jäljellä, ettei jatkotoimenpiteistä tarvitse päättää vielä näillä nuuskimisilla.

---
Lähetetty laitteesta, jossa Forum Fiend OSP v1.3.3.

Papillon-kvartetin testauksen jälkeen takaisin perusasioihin: Caron Pour un Hommen olkapäähän on turvallista nojata.

Paikkailen aukkoja yleisen oppimäärän puolella ja tänään päällä Cherguita. (Vielä eilen illalla minulla olisi tullut Serge Lutensista mieleen vain vatsastapuhujan nuken näköinen jäbä.)

Tämän oikea hyllypaikka on Habanitan ja Tobacco Vanillen välissä. Ja lisäisin, että Chergui on näistä kolmesta helppokäyttöisin. Vähän kuin teoksen mitat täyttävä kumariinitutkielma.

Keiko Mecherin A Fleur de Peauta.