Tuoksut

Päivän tuoksuksi päätyi Armaf Club De Nuit Intense Man. Tätä on kuulemma erehdytty luulemaan Aventukseksi jopa Creedin omassa liikkeessä. Tätä lähemmäs en ole Aventusta vielä päässyt ellei lasketa sitä kertaa, kun suihkuttelin Kaubamajassa tyhjästä Aventus-pullosta ilmavirtaa suoraan sieraimeeni. Sen kokemuksen perusteella tämä on hyvin yhtäläinen, mutta pakko sanoa, että tyhjästä pullosta ei saanut irti kuin savuista koivua eikä lainkaan hedelmäisyyttä. CDNIM:ssä ananas on vaihtunut sitruunaksi, mutta kuulemma muuten sama.

PG:n Iris Orientalia.

Sain kiltiltä foorumilaiselta aika laakean leikkeen tämän talon katalogista pikkudekanttien muodossa. Setti oli hauskalla tavalla valmiiksinaurettu, kun eriasteisesti huvenneet ampullit muodostivat panhuilun, jonka bassorekisterissä oli mm. tämä IO.

Ymmärrän kyllä, miksi tämä oli kelvannut edelliselle testaajalle jopa siinä määrin, että arviointitarpeisiin riittävä annos oli suunnilleen höyrystettävä pullonpohjan kaarteesta. Mainio, iirismäinen iiris, joka ulkomuistista on kovin saman tyyppinen kuin jokin Dior Hommen variaatioista ja/tai vuosikerroista.

Onkohan sellainen, ööh... hieman kuin mentoloitu hedelmä tämän talon tavamerkki? Vähän kuin jokin, mitä juotetaan Finrexin-testissä vertailuryhmälle? Oma nokka on poiminut sen useammasta testaamastani PG:n tuotteesta, joilla ei pyramidien puolesta ole paljoakaan tekemistä keskenään.

Eilen aamulla kaivoin esiin Lipstick Rose -näytteeni, mutta suihkepullopa kieltäytyi toimimasta. Piti sitten äkkiä kiireessä keksiä jotain muuta, ja nappasin Etron Shaal Nurin, joka tuntui koko päivän niin täydelliseltä että vietän sen parissa tämänkin päivän.

Tällaiset yllättävät käänteet ovat joskus aivan mahtavia.

tigrushka kirjoitti:Piti sitten äkkiä kiireessä keksiä jotain muuta, ja nappasin Etron Shaal Nurin, joka tuntui koko päivän niin täydelliseltä että vietän sen parissa tämänkin päivän.

Shaal Nur on kyllä mahtava ja jos sanon unenomainen, tarkoitan, että samaan aikaan vieras ja itsestään selvä. Jotkut tuoksut ovat runoilijan, toiset insinöörin työtä ja suurin osa siltä väliltä. Shaal Nur menee apus ekaan boksiin. Ja aina silloin tällöin järjen kärki tylsyy eikä tee mieli kuumentaa aivojaan pyramideja excel-taulukoimalla. (Ruojan kiitos!)

Itselläni PG-kierros jatkuu Cadjmérélla. Jossain makean sitruksen ja puu-oirentaalipohjan välillä tuoksuu märkä öljyvärimaalaus.
Parhaiten omaan koppaan ovat kolisseet ehkä Bois Blond ja Brûlure de Rose. Tämä ei jää Iris Orientalin kanssa kauas. Oma lukunsa oli Louanges Profanes, joka on taiteellisesti huikea (ja toi vahvasti mieleen jonkin hajustetun tavaran lapsuuden Italian matkalta - canvaskengät? Kosteuspyyhkeet?) mutta en pysty arvioimaan sitä käyttötavarana.

E:typo

Olen seurannut tätä viestiketjua ja ajattelin uskaltaa heittäytyä mukaan. Tänään saapui tilaamani samplet Nerolista yli kuukauden odottelun jälkeen. Olivat unohtaneet lähettää sen. Olen nyt tuoksutellut Amouagen Beloved Womania (kuin Cliniquen Aromatics Elixir), MDCI Prfumsin La Belle Helenia (kuin Gaultierin Classique), ja Van Cleef de Arpels Collectionin Extraordinaire Rose Veloursia (tavallinen yksiuloitteinen ruusutuoksu). Halusin NIIN näiltä jotain ennenkokematonta. No, minulla on vielä 8 samplea jäljellä, ehkä minua vielä onnistaa.

maaritt kirjoitti:Olen seurannut tätä viestiketjua ja ajattelin uskaltaa heittäytyä mukaan.

Erinomainen päätös - tervetuloa völjyyn!

Tätä ketjua lukee mielellään jo siksikin, että laiskallakin seurannalla sitä kuvittelee alta aikayksikön tietävänsä yhtä ja toista eri nimimerkkien mieltymyksistä.
Itse en ole aivan näihin päiviin asti ollut samplaajatyyppiä. Varsinkin sellaiset muovitulpalliset koeputket (mitä Nerolikin taitaa käyttää) ovat rasittavia annostella (optioina ainoastaan "liikaa" ja "liian vähän") ja syövät harhaisen omaksujan maailmassani myös itse haistelukokemusta. Varsinkin, jos tuoksu on yhtään kohtuuhintainen, ostan itse usein riskillä koko pullon. Kyllähän jalkapallo-ottelunkin seuraa ihan eri silmällä, kun siihen on sijoittanut rahaa. Ja kun tulee huti, niin kyllä siitä eroon pääsee - vaikkapa hedelmällisellä vaihtokaupalla.

Tänään minulla on lepopäivä uutuuksista ja päällä on Tabac Blondia.

EDIT: Tänään haistoin TB:ssä voimakkaan nahan ensimmäisiä kertoja. Laskeskelin, että takana on pari - kolmekymmentä käyttökertaa ja kaikki nimenomaan parfyymin vahvuisella nykyversiolla. Nahka tuli esiin keskipäivän kuumuudessa iholta n. tunnin kohdalla. Vertailun vuoksi paidalta sitä en saanut, vaan se tuoksui tupakalta, kanelilta ja Coca-Colalta. Richard Stamelmanin kirjan mukaan Tabac Blond olisi ollut uraauurtava isobutyylikinoleeni-nahkatuoksu(!), joka poiki muutaman vuoden sisään mm. Chanelin Cuir de Russien.
Jos tämän pitäisi olla kuiva ja vihertävä nahkachypre, on aika selvää että jopa tuoksun genre on vaihtunut reformulaation myötä. Minun suureksi onnekseni tämä on ihan helvetin hyvä just näin.

Tänään lähdin töihin ihoni Tom Ford Grey Vetiverillä maustettuna ajatellen, että illalla pääsen vielä nuuhkimaan Montale Red Aoudia ja Eau de Cartier Vetiver Bleuta, mutta Posti onkin siirtynyt jo kesäaikaan ja menee kiinni jo klo 18. Red Aoudia olen koetestannut kerran aiemmin ja nyt odottamassa on 100 ml pullo, mutta Vetiver Bleu on täysin sokko-ostos.

Tänään kävin Stockalla tuoksuttelemassa Armani Priven Bois d'Encesiä, joka kuulemma tuoksuu vanhalta kivikirkolta. Niin se tuoksuukin, mutta en ole ihan varma haluanko itse tuoksua vanhalta kivikirkolta

HUHHUH, että mä tykkään tästä Montalen Red Aoudista! Paistettua pipparia jollain uimahallimaisella (?!?!) raikkaudella. Ihmeellinen mielleyhtymä, mutta menee minulla kyllä kärkisijoille. Matkani Nisse-sedäksi on kylläkin vasta aluillaan. Valtaosa omistamistani tuoksuista on designereita.

Jumahdin (tapani mukaan ja ennustettavasti) Etroihin - nyt vuorossa Magot (jota en ehkä olisi ikinä ostanut ellei puoliso olisi tykännyt ja) joka on ehkä kaikista Etroistani se eniten kohteliaisuuksia kerännyt.

Tämä on muuten kiinnostava ilmiö: tuoksu, josta ei itse ole ihan täpöllä innostunut, onkin se, josta muut ihmiset tykkääväät.

Aamulla töihin lähtiessä pukeuduin työturvallisesti saippuaa ja leikattua nurtsia muistuttavaan Mugler Cologneen. Töiden jälkeen menin punttisalilla ja siellä tuoksu vaihtui juuri ostamaani Cartierin Vetiver Bleuhin. Ensipuraisu oli minusta vihreän sininen. Voisiko tämä olla sellainen kesäisen raikas mintulla terästetty, lakritsinen vetiveri? Hyppäsin salilta vaimoni kyytiin, joka osasi kuitenkin kertoa, että haisen palaneelta nurmikolta, joka on täynnä teräviä risuja ja tuoksu vie kaiken tilan hengittää, koska se muistuttaa niin kovin paahteista heinikkoa. Sinisen tai vihreän asemesta tuoksu oli hänen mielestään mieluummin vaalean ruskea, kuten edellä mainittu palanut heinä. Kotiin päästyä huomasin, että minäpä olin vitsi- ja yleissivistysmielessä hankkinut marketista 3,5 euroa maksavan Mennen-partaveden, joka on kuulemma kaikessa kaameudessaan todella huono tuoksu. No minäpä halusin yllättää vaimoa iloisesti ja länttäsin sen kummemmin ajattelematta partavettä kasvoilleni (miksi???), vaikka en ajanut partaanikaan. Nyt haisin vaimoni mielestä hyönteismyrkyltä ja jos olisin itse voinut ripustaa kasvoni jonnekin tuulettumaan, olisin sen tehnyt. Hyi h****tti mikä haju! Oli jotenkin eri tavalla kammottavaa liejua kuin olin osannut edes ajatella. Ei kun suihkuun siis. Vielä suihkun jälkeenkin vaikutti siltä kuin edessäni olisi liikkunut vaarallisten aineiden kuljetus. Vaimoni toivomuksesta vaihdoin hajuveden raikkaampaan. Valintani kohdistui Armaf Tag Himiin, joka on Blah de Chanelin 5x alkuperäistä edullisempi klooni. Ihan OK, mutta melkolailla yhdentekevä tökötti tämäkin. Tosin olin ilmeisesti herkistänyt SO:n sieraimet ja annostelin taaskin vähän turhan antaumuksellisesti. Tällainen tuoksuiltama. Ehkä vielä ennen nukkumaanmenoa laitan jotain muuta.

Tänään yhtä kaikkien aikojen suosikkia, eli Nikosin Sculpturea. Tämä on vain jotenkin täydellinen minulle. Tehty ysärillä. Silloin tehtiin aivan mahtavia tuoksuja.

Eilinen ja tämä päivä haisteltu L'Artisanin Timbuktua. Alan pikkuhiljaa tykätä tästä aina vain enemmän ja enemmän. Onneksi desillinen ei pääse heti loppumaan.

CK Contradiction for Meniä päiväkausien eksklusiivisen Tabac Blond -putken päälle. Eläköön kontrastisuus!

Tämä CK on salaviisas trooppinen cocktail, jonka pinnalla kelluu fenkolia ja pohjalla lilluu kivipölyä ja sementtiä. Pärjäisin hyvin ilmankin, mutta ekstrapisteet vinksahtaneisuudesta, jota kaiken lisäksi alleviivaa pullo, joka yrittää näyttää fiksulta ja vakavalta; vähän kuin Pelle Hermanni ajamassa C-sarjan Mersulla.

Raportoin muutama päivä sitten, kuinka Tabac Blond yhtäkkiä *vain* paljasti nahkaisen alarekisterinsä. En todellakaan ollut aiemmin laskenut sitä varsinaiseksi nahkatuoksuksi. Olin toki lukenut, että sen pitäisi olla sitä (samoista lähteistä, mistä olen lukenut, ettei se ole koskaan sisältänyt tupakkaa varsinaisena raaka-aineena). Jokin ilmeisesti naksahti aivoissani isomminkin, koska nyttemmin drydown on ollut joka ainoan kerran nahkainen Knize - Bandit -akselilla. Parempi toki kuin kumpikaan noista, mutta samantapainen - vähän kuin Coca Colaa ja bensaa sekaisin.

EDIT: vitsejä huononnettu

Hajunautti kirjoitti:Eilinen ja tämä päivä haisteltu L'Artisanin Timbuktua. Alan pikkuhiljaa tykätä tästä aina vain enemmän ja enemmän. Onneksi desillinen ei pääse heti loppumaan.

Sama! Tämä on vuosia ollut luotto(työ)tuoksu: yhtäaikaa rentouttava ja virkistävä, ja auttaa myös keskittymään.