Tuoksut

Koomitus kirjoitti:PG:n Iris Orientalia.

Sain kiltiltä foorumilaiselta aika laakean leikkeen tämän talon katalogista pikkudekanttien muodossa. Setti oli hauskalla tavalla valmiiksinaurettu, kun eriasteisesti huvenneet ampullit muodostivat panhuilun, jonka bassorekisterissä oli mm. tämä IO.

Ymmärrän kyllä, miksi tämä oli kelvannut edelliselle testaajalle jopa siinä määrin, että arviointitarpeisiin riittävä annos oli suunnilleen höyrystettävä pullonpohjan kaarteesta. Mainio, iirismäinen iiris, joka ulkomuistista on kovin saman tyyppinen kuin jokin Dior Hommen variaatioista ja/tai vuosikerroista.

Sampleurut! IO tuli tosiaan tiristettyä lähes viimeiseen pisaraan. Tuoksu keikkui hyvän tovin toivelistalla, Kamichalta sitten ostin vähänkäytetyn kolkytmillisen.

Koomitus kirjoitti:

tigrushka kirjoitti:Piti sitten äkkiä kiireessä keksiä jotain muuta, ja nappasin Etron Shaal Nurin, joka tuntui koko päivän niin täydelliseltä että vietän sen parissa tämänkin päivän.

Shaal Nur on kyllä mahtava ja jos sanon unenomainen, tarkoitan, että samaan aikaan vieras ja itsestään selvä. Jotkut tuoksut ovat runoilijan, toiset insinöörin työtä ja suurin osa siltä väliltä. Shaal Nur menee apus ekaan boksiin. Ja aina silloin tällöin järjen kärki tylsyy eikä tee mieli kuumentaa aivojaan pyramideja excel-taulukoimalla. (Ruojan kiitos!)

Parhaiten omaan koppaan ovat kolisseet ehkä Bois Blond ja Brûlure de Rose. Tämä ei jää Iris Orientalin kanssa kauas.

Shaal Nur on Messe de Minuitin ohella suosikki-Etroni.

Aika samat mieltymykset PG:n tuoksujen suhteen: BB:ia en ole (vielä) hankkinut, BdR:in kyllä. Se oli IO:n kaverina toivelistalla. Kukkaistuoksut ovat minulle se "vaikein genre" (itämaiset ovat aina olleet suosikkejani ja kun päätin alkaa lajentaa skaalaa, ihastuin chypreihin), ja harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta pidän eniten niistä, joissa on edes häivähdys itämaisuutta.

tigrushka kirjoitti: Aika samat mieltymykset PG:n tuoksujen suhteen: BB:ia en ole (vielä) hankkinut, BdR:in kyllä.

BdR on niskavillat nostattavan kestävä. Sekä ruusu että myskipohja kestivät ihan oikeasti konepesunkin ja samaan virkkeeseen suositukset Tokmannin omalle (Iisi?) hajusteettomalle pyykinpesunesteelle. Panen melkein pääni pantiksi, että se on ihan oikeasti hajusteetonta (tietenkään en ole edes lukenut tuoteselostetta).

BdR on aivan eri tuoksu, mutta minusta siinä on samanlainen filosofia ja (myski)pohja kuin Mallen Geranium pour Monsieurissa, joka puolestaan tuoksuu yllättävän paljon kukkivalta ruusunmarjapensaalta.

Habanita EdP:tä.

Ensitesteistä viisastuneena suihkutin tätä nyt haban mitan päähän naamasta. Tämä on vahvemmanpuoleista tököttiä, kuten maine velvoittaa. Kolme suihkausta rintakehään ja tämä herättää vielä yölläkin. Been there!

Kiinnostaisi kuulla, jos joku on päässyt ajatuksen kanssa vertailemaan tätä EdT:tä vasten. Itse koen, että EdP:n startti on talkkimainen, hippusen synteettinen kukkakimppu joka hoipertelee kutkuttavasti raikkaan ja äklön kannaksella, mutta kurssi kääntyy pian kohti Cherguin drydownia, kuten eräs kanssafoorumilainen tarkkanenäisesti reaalimaailman puolella observoi.

Lattafa Raghba Wood Intense. Huh! Suihkautin kerran paperille noin klo 15:30. Nyt 22:30 haistelin olohuoneen ilmaa, että mikä tämä tuoksu on? Ja sehän oli tämä parfyymi, joka oli paperilla kämpän toisella laidalla.

Guerlainin Vetiver Extremeä.
Hävyttömän aliarvostettu, hammastahnaisen raikas vetiver, joka alkaa absinttina ja muistuttaa yleisilmeeltään salmiakkilakritsien eteeris-äitelää koulukuntaa (Väyrysenpäitä, anyone?)
Nimensä vastaisesti hyvin epä-äärimmäinen tuoksu, jota saa tissutella iholle eau de Colognen tapaan.

^ Mikä siinä onkin, että hajuvesissä sanat extreme ja intense tarkoittavat ennemminkin blah ja meh?

Caron Pour un Hommen lempeässä ja luotettavassa syleilyssä vierähti kolme päivää, nyt on viikonlopun kunniaksi vuorossa astetta animaalisempi Jicky.

L'Heure Bleueta - Allez les Bleus!

Sateiseen päivään aurinkoisen kangasmetsän tuoksua tuomaan Fille en Aiguilles

Pal Zilerin Cuoioa.

Sanovat, että tämä on Tuscan Leather -plagiaatti, mihin en pysty ottamaan kantaa. Jos TL:n nahkanuotti muistuttaa metsäsieniä, niin kaiketi juu. Minähän odotin haistavani jotain Bubsin Vadelmakalloja ja yllätyin, kun tämä olikin kuivahko ja kovin maa-ainesmainen. Realistinen timjami niittaa vadelman pohjaan niin, ettei se tunnu irralliselta, muttei toisaalta erityisen hauskalta tai leikkisältäkään.

100 ml ei maksa juuri mitään ja tulee yllättävän fiksussa pullossa ja boksissa. Kromattuun muovikorkkiin on jopa lisätty paino!

Jasmiineilla menty tämä viikko: ensin Drama Nuuï (jota on ryyditetty absintilla), sitten Folavril (jossa myös tomaatinlehtiä ja mangoa).

liisa kirjoitti:Sateiseen päivään aurinkoisen kangasmetsän tuoksua tuomaan Fille en Aiguilles

Tämä on yksi lemppareitani.

Taas Pal Zilerin Cuoio.
Vaikka vadelma on silmänisku, tämä on nahkatuoksuksi introvertti. Ennemmin Baddingin mokkarotsi kuin Viktor Klimenkon saappaat.

---
Lähetetty laitteesta, jossa Forum Fiend OSP v1.3.3.

Felanillaa

Tämän päivän tuoksu oli Kuningas Kouros. :)

Hajunautti kirjoitti:^ Mikä siinä onkin, että hajuvesissä sanat extreme ja intense tarkoittavat ennemminkin blah ja meh?

Hyvä kysymys - niin kuin sekin, että mitä piirrettä kokonaisuudessa tulee korostaa, jotta lopputulos on enemmän itsensä kaltainen? Tai mikä on alkuperäistuoksun se juonne, mikä sporttiflankkereista on puleerattu pois?

Parfymöörit ovat varmastikin vähän samojen kysymysten äärellä reformulaatioiden yhteydessä. Identtisen kokemuksen tuottaminen ei uusilla materiaalirajoituksilla ole aina mahdollistakaan, mutta uskon, että monissa tapauksissa lähemmäksikin olisi päästy, jos olisi vain ollut edes ajatuksena yrittää. Tavallisen kuolevaisen on vaikea tehdä tyhjentävää vertailua, kun vintagemehu ei kuitenkaan tuoksu samalta kuin pullotushetkellä. Parfymöörillä kun on luultavasti käytössään alkuperäinen resepti ja myös kielletyt raaka-aineet vertailukäyttöön.

Minulla on tänään vanhaa Julesia vasemmalla ja uutta oikealla kädelläni. Epäilen, että 30 vuotta on tehnyt tehtävänsä, kun vanha on harmonisempi ja harmittomampi. Uuden Julesin avaus on siihen verrattuna täysi kaaos, ja kestää hyvän tovin, että palikat putoilevat räjähdyksen jäljiltä paikoilleen. Noin tunnin kohdalla tuoksut kohtaavat, mutta uusi on ennen kaikkea jasmiinisempi. Hassua kyllä, eläimellinen viba on nykyformulaatiossa mielestäni paljon villimpi. Nuoren naisen hiki ja suden virtsa puuttuvat vanhasta lähes tyystin. Siinä missä vanha on jämpisti nahka-aromaattinen, uusi lähenee eläimellis-kukkaista.