Tuoksut

Banditia EdP:nä.
Alun "kuka kusi yrttitarhaani?" -vaiheen liukumaa kohti "Knize Light" -pohjaa on erityisen lysti haistella tunnin kuluttua suihkuttelusta.
Pullon väärti!

---
Lähetetty laitteesta, jossa Forum Fiend OSP v1.3.3.

Delivre Moi Tecnique Indiscrete

Minulle täydellinen jo hieman hikisen lämpimän kesäpäivän tuoksu ( eukalyptushunaja). Tämä kestää, on kevyt ja ihmeellisen raikas ( eukalyptus?). Hunajan "eläimellistä" puolta kaipaavat tosin taitavat pettyä, eikä tämä alkukesän viileämpinä päivinä ollut näin ihastuttava.

Histoires de Parfums 1740 Marquis de Sade.

Mitä jos nähtäis tänään teillä? Piä sie siun ummetuksestast kiinni, mie tuon mukanani ruoskan ja laksatiivit.

Timbuktua, antaa potkua päivään.

Baldessarinia.

Nähtävästi niin käppäistä tavaratalotuoksua ei olekaan, etteivätkö reformulaatioskoudet olisi fantiseeranneet sille kohtalonhetkeä lähimenneisyyteen (miksi kaikki on ain pilattu hetki sitten?).

Ainakin vuoden 2007 pullosta tämä on valtiopäämiestason toilettituote, jonka hienous on siinä, että on maltettu olla tekemättä Suurta Taidetta. Tämä on ns. laadukas miestentuoksu vailla älyllisiä jippoja.

EDIT: (...jos sellaiseksi ei lasketa sitä, että tämä on Hilfigerin Tommyn setämiespastissi.)

---
Lähetetty laitteesta, jossa Forum Fiend OSP v1.3.3.

Davidoff : Good Life. Antaa potkua yöhön.

Dior Homme Intenseä, jossa on just parahultaisesti keppiä ja porkkanaa (lue: puuta ja iiristä). Tämä on minusta vähemmän "intensiivinen" kuin muistikuvani perusversiosta, jonka kaakaomaisuus vähän risoi. (Tämä oma lekani on viime vuosilta, ja olen nukahtanut joka kerta, kun olen yrittänyt opiskella DH:n variaatioiden ja/tai vuosikertojen eroa.)

Kumma juttu, mutta moni oletusarvoltaan viileisiin iltoihin viittaava tuoksu on juuri omiaan trooppiseen keskipäivään.

Moschino Pour Hommea.

Tämän on sanottu olevan hyvin samantapainen kuin vanha Bel Ami. En ole ainoatakaan BA:n versiota haistanut, mutta silti on vähän vaikea kuvitella, että Hermes olisi julkaissut jotain näin sileäotsaista (tai sitten Moschinon brändi-imago härnäilee nenäni autonomiaa).

Alku on yrttinen, ja vaikutelmassa on enemmän rohdos- kuin ruokayrttejä. Jokin siinä tuo myös mieleen Dzing!in (=lakkapurkkiin kastettu harjassivellin). Mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän tassä hahmotellaan uusia ideoita knizemäisen taustakuvan päälle. Siinä missä Knize Tenin pohja on kuin vähän äitelä petrokemiallinen muovailuvaha, jokin puoli Moschinosta on suolaisella tavalla syötävä. EDIT: Melkein kuin jokin kiinalainen ruoka. Poikkeuksellinen nahkatuoksu, jossa tuntuu olevan paljon tasoja jatkossakin pähkäiltäviksi.

Vanha sfinksin viisaus on, että menetät nenäsi, jos vartioit liikaa pyramidia. Päätin silti valokopioida internetistä tällaisen:

• bergamotti, laventeli, (muskatelli)salvia, viherpiiperrys, rosmariini
  neilikankukka, jasmiini, ruusu, iiriksenjuuri, kumina
  ambra, nahka, kookospähkinä, kasvihartsit (munkkipalsami/bentsoe, storaksi, pihkakistus/labdanum), käännöskukkanen, tonkapapu, setri, sammal

EDIT: Aitoon egyptiläiseen tapaan pyramidissa ei ole mustapippuria, mutta itse tuoksussa sitä kyllä on.

Après l'Ondéeta

Bois Blondia sekä eilen illalla että tänä aamuna.

Minusta tämä on edelleen vähän kuin mentolisavuke + jogurttikuorrutettu pähkinä.

Tai jos kaipaat (paljon) parempaa analyysiä, tämä käy hyvin:

Kamicha kirjoitti:(...)minun nenääni tuoksun alkupuoli on kuin hyvin kevyen ja tyylikkään suitsuketuoksun, vihertävillä sävyillä - vähän Annick Goutalin Encens Flamboyantin tyyliin. Joku tässä tuo myös aavistuksenomaisen kuivan savun vaikutelman. Pakko tässä on olla vähän frankinsensiakin. Avauksesta on todella vaikea uskoa, miten aromaattisen intensiiviseen puu-pihka-akkordiin tuoksu päätyy, se tuo mieleen Aomassain, mutta on kuitenkin erilainen, kuultavampi ja ilmavampi - heinän tuoksu yhdistyy saumatta puu- ja pihka-aromeihin. Lopullinen drydown on itkettävän herkkä, puun ja pihkan aavistus jäljellä kokoonkeittyneenä melkein pehmeän kahvimaiseksi aromiksi, hyvin haurasta kukkaisuutta ja ihanaa, ihanaa myskiä. Tämä taitaa mennä suoraan hankintalistalle, olisi mainio tuoksu kevääseen.

Joka tapauksessa ihan hillitöntä kamaa. Olen tunnistavinani talospesifin myskipohjan, joka on vähän siinä ja siinä (BdR:ssa on sama, mutta lähes kuolettavana annoksena), mutta ostoslistan puolella ollaan.

Cartierin L'Heure Fougueusea.

Tämä tuoksuu hyvin tarkasti siltä, miltä kuvittelen sitruuna-Mynthonia imeskelevän hevosen tuoksuvan. En vitsaile pätkääkään.

Hermann à mes côtés me paraissait une ombre - vihreä mutta pippurinen!

Corps et Âmes

Pal Zilerin Cuoioa ja Monothemen Black Leatheria rinnakkain.

Kumpikin on maailmalla todettu yksimielisesti Tuscan Leather -klooneiksi.

Cuoio on kaiken kaikkiaan kuivempi ja sen nahkanuotti on hento ja maa-ainesmainen - jopa vähän sammaleeseen viittaava, kun Monothemen nahka on kevyen lakritsaista mustaa nappaa. Cuoion hedelmäisyys on tunnistettavammin vadelmaa, minkä konstruoit ajattelemalla, että edessäsi höyryää vadelma-arominen musta tee. Black Leatherissä se on geneeristä hedelmäkarkkia (mikä ei ole niin paha juttu kuin miltä se ehkä kuulostaa). Kummassakin on voimakas timjaminuotti, joka varsinkin Monothemessa kietoutuu hienosti nahkaan.

Jo viimeistään puolen tunnin kohdalla fiilis on kummassakin aika sama. Monothemen versio on silti läpi kestonsa makeampi ja nahkatuoksuna kansantajuisempi. Jos unohdetaan TL-yhteys, niin Cuoio on jokseenkin omaperäisempi ja raaka-ainetasollakin jonkin verran laadukkaamman tuoksuinen - ainakin vähemmän synteettinen.

Molemmat ovat kuitenkin aivan käsittämättömän hyviä tuoksuja halpaan hintaansa nähden. Jos etsit nimenomaan TL-kloonia, niin Monotheme on kuulemma lähempänä. Temperamenteltiltaan Monotheme on tarttuva pop-hitti ja Cuoio kuin viipyilevä kansansävelmä. Aion käyttää molempia - erikseen ja yhdessä.

Monothemesta vielä varoituksen sana: tuoksu jättää ihon hyvin öljyiseksi. Varoisin sen suihkuttamista suoraan tekstiileihin.

Nykyistä J'ai Osé EdP:tä.

Olen ymmärtänyt, että tämä muistuttaa yhtä vähän Guy Larochen alkuperäistuoksua kuin nykyisen valmistajansa ilmoittamaa pyramidia.
Jo kusinen alku kertoo, että ollaan ns. vakavalla asialla, eikä ole edes tarkoitus tyrkyttää tätä kärki edellä mahdollisimman monelle.
Yhdyn jossain määrin muualla lukemiini luonnehdintoihin, joiden mukaan tämä on ennen kaikkea eräänlainen virtuaalinahka. (Cuir de Russie -vertaukset kylläkin ovat ihan tuulesta temmattuja.)

Jos pystyt kuvittelemaan Tabac Blondin ja Bottega Venetan välimuodon, sinulla on karkeasti suuntaa antava käsitys J'ai Osésta.
Testailen lisää iloisin mielin.