Tuoksut

Testasin näytteenä saamani One of Those - Hydrogen [1H]. Kehittymätön tuoksuharrastajan sieluni ei varmaankaan ollut kypsä tälle, tuoksu tuntui nenääni lähinnä rikinkatkuisena ja, no, yksinkertaisesti epämiellyttävänä. Juurikaan mitään alkuräjähdyksen fiiliksiä en onnistunut tuoksusta saamaan, ehkä sentään jotain aavistusta vedyn ideasta mutta... Odottelun jälkeen katkuisuus toki laimeni ja vaikka jotain aavistusta tuoksun ideasta sitten ehkä (valmistajan kuvailun kädestä pitäen taluttamana) olin oivaltavinanikin en oikein päässyt sen kanssa yhteisymmärrykseen koskaan. Vika ei ollut todellakaan tuoksussa vaan vastaanottokyvyttömässä nuuskuttelijassa. Säilytän samplen ja kokeilen myöhemmin uudelleen.

Lohduttauduin Lalibella Memolla, kääriydyin sen turvalliseen miellyttävyyteen, pehmeyteen, lämpöön, tuttuun kukkaiseen makeaan vaniljaisuuteen ja tuoksun sisältämät suitsukkeet toimivat lempeän, rauhoittavan tuutulaulun tavoin, kaikki tuoksumaailmassani oli taas kohdallaan...

L'Artisanin Calignalla yritän huijata itselleni aurinkoisen, kesäisen viikonlopun.
Tämä on ollut jo useasti viikonlopun tuoksu.

Mitsoukoa kasari-edt:nä.

Tiedän, ettei kukaan usko kuitenkaan, mutta tämä on nahkatuoksu. Ekat 15 minuuttia ovat hyvin lähellä nykyistä halpis-J'Ai Osea.

Koeajossa Isparta.

Flow'ssa parina ekana päivänä Muscs Koublaï Khan ja vikana Yohji.

Tässä sateessa ja tuulessa en pärjää kesätuoksulla. HdP 114 jo toista päivää, tämä toimii kylla hyvin!

Cuir de Lancômea!

^ Thih hih hih hih.

Täällä Muscs Koublaï Khän, umlautein, kaikkineen.

Tania Sanchez oli oikeassa: tämä sulaa iholle yhtä ihanasti kuin lämmin mehiläisvaha. Nam!

Sanchezista ja tästä tuoksusta tulee mieleen myös jotain ihan muuta, mutta ei mennä nyt sinne...
Eiku, KLIKKAA! KLIKKAA! KLIKKAA! ihmeessä jos mieli tekee!

No tottahan toki!!

Täällä haistelussa tänään Maison Martin Margiela – Untitled. Mukava, puhdas, raikas, saippuainen, hyvä, "helppo" tuoksu.

Nyt kun käännettiin kurssi pasuuna-antiikin puolelle, muistin heti melkein samannimisen päivän tuoksuni, Les Néréidesin Patchouli Antiquen. Sanoin jo pullon lainaajalle, että mikäli olisin varta vasten etsinyt hyvää patsulituoksua, etsinnät olisi voinut lopettaa tähän. Ja kai ne voi lopettaa näinkin? Iholta tussahteli pitkin päivää patsulimaisia sävyjä aina eukalyptukseksta Van Houtenin kautta kukkamultaan. Erittäin lupaava ensivaikutelma.

Papyrus de Cianea

Vihreissä tunnelmissa jatketaan: Drama Nuuï

Haju santelin raju lenteli
vaan mikä ensi-vainu enteili
ett' hankittava täys' on leili?

Oikea vastaus on melkein By Kilianin Sacred Wood.


Viime päivinä olen rengastanut tukun santelituoksuja.
Santal Majuscule oli Lutensiksi sievä ja epähervoton, mutta ei todellakaan mikään santelisoolo.
Bois des Îles oli suuri ja mahtava, arjen yläpuolinen - talosta ei voinut millään erehtyä, vaikka siinä oli myös yllättävän guerlainmainen iiris-bentsoehartsi-kombo(?). Koulukirjaesimerkki siitä, että virheetön ei ole sama kuin täydellinen.
Sacred Wood lataa luonnollisen santelipohjan päälle raa'an, vastahaavoitetun puun kirpeyden, joka ei ole valovuosien päässä Timbuktun yläkerrasta. (Timbuktussakin on jokin "sakraalinen" ulottuvuus, eli en laske tätä täydeksi sattumaksi.) Pehmeää ja vähän imelää puupohjaa vasten tuo kirpeys on vaarallisen lähellä biojäteastian fermentoituneiden lietteiden bouquet'ta. Lähipäivät päättävät, rakastunko tähän vai piirränkö vain lisäruksin koettelemusten kirjaan.

EDIT: Miten voikin yksi sana Fragranticassa spoilata tuoksun näin täysin? Suolakurkku! Että sitä paljon sakraalinen, kiitos ja hei-hei.

Bois d'Armenieta.

Yritän saada selkoa siitä, mitä kaikkea ison mustan sensuuripalkin lailla leijuvan Menardo-akordin takana liikkuu.

Ai tänään vai?

Miller Harrisin Fleurs de Seliä, muun muassa.

Ihan miellyttävä unisex ja -versaali tuoksu, joka heimokurin näkökulmasta asettuu jonnekin nahkachypren ja vetiverin väliin. Sydänvaiheen kukkaisuus on ehkä hivenen naisellista sorttia.
Tämän tuoksun relevanssia on hyvä arvioida Koomituksen omalla denichefikaatio-apparaatilla; kiinnostuisinko tuoksusta, jos se olisi vaikkapa Tommy Hilfigerin julkaisu? Kovin epäilen ainakin.

Aivan liian pitkäksi aikaa kaappiin unohtunutta Rieniä. En muistanutkaan, että tämä on NÄIN hyvä. Puoliso kysyi heti, että "onko tästä miesten versiota?" Sanoin että ei, mutta saa lainata koska tahansa.