Tuoksut

tigrushka kirjoitti:Miller Harrisin Figue Amèrea ekaa kertaa koskaan. Piristää mukavasti marraskuun harmaudessa. Kiitos, Koomitus!

Voitte varmaan, arvon lukijat, täydentää kertomuksen hiljaa mielessänne, kun vastaan tähän, että tänään olen ihaillut iholtani vanhaa-muttei-ikäloppua Bel Amia.

Tämän jännimpiä puolia on se, että vaikka tämä ei käy päälle missään vaiheessa (vaan on alku on päinvaistoin niin epä-överi, että heti herää epäilys tuoksun kestosta), tämä paiskii uuvahtamatta pitkän päivän iholla. Just kun ajattelee että tää oli tässä, niin havahtuu siihen, kuinka joku samassa huoneessa käyttää jotain tosi hyvää, pikkuisen patsulista karkkinahkaa.
No, te tajusitte kyllä, mistä tuoksu tuli. Sitä vain on vaikea vieläkään käsittää, että yksi ja sama tuoksu palkitsee loppupuolella tuollaisella yllärillä, kun alku on ollut puhdas (ei kuvaannollisesti vaan likaisen vastakohtana) nahka-chypre / (aromaattinen) fougere -ristipölytys.

Jos Hermesin Bel Ami olisi henkilö, hän olisi siististi pukeutunut hiljaisempi kaveri, joka käyttäytyy hyvin korrektisti, tekee yrityksesi kirjanpidon ja maalaa tila-autosi purppuranpunaiseksi - sisältä.


Kiitos, Tigrushka!

finanna kirjoitti:Vanha kunnon Habanita. Tämä taitaa hirttää päälle

Habanita on NIIN ihana tuoksu.

Koomitus kirjoitti:

tigrushka kirjoitti:Miller Harrisin Figue Amèrea ekaa kertaa koskaan. Piristää mukavasti marraskuun harmaudessa. Kiitos, Koomitus!

Voitte varmaan, arvon lukijat, täydentää kertomuksen hiljaa mielessänne, kun vastaan tähän, että tänään olen ihaillut iholtani vanhaa-muttei-ikäloppua Bel Amia.

Tämän jännimpiä puolia on se, että vaikka tämä ei käy päälle missään vaiheessa (vaan on alku on päinvaistoin niin epä-överi, että heti herää epäilys tuoksun kestosta), tämä paiskii uuvahtamatta pitkän päivän iholla. Just kun ajattelee että tää oli tässä, niin havahtuu siihen, kuinka joku samassa huoneessa käyttää jotain tosi hyvää, pikkuisen patsulista karkkinahkaa.
No, te tajusitte kyllä, mistä tuoksu tuli. Sitä vain on vaikea vieläkään käsittää, että yksi ja sama tuoksu palkitsee loppupuolella tuollaisella yllärillä, kun alku on ollut puhdas (ei kuvaannollisesti vaan likaisen vastakohtana) nahka-chypre / (aromaattinen) fougere -ristipölytys.

Jos Hermesin Bel Ami olisi henkilö, hän olisi siististi pukeutunut hiljaisempi kaveri, joka käyttäytyy hyvin korrektisti, tekee yrityksesi kirjanpidon ja maalaa tila-autosi purppuranpunaiseksi - sisältä.


Kiitos, Tigrushka!

Eipä kestä, hienoa että Kaunis Ystävä löysi hyvän kodin.

Tuo "hiljainen, mutta pitkäkestoinen läsnäolo" on muuten tyypillinen tuntemilleni Hermès'n tuoksuille: Hiris käyttäytyy täsmälleen samoin, niin myös Eau des Merveilles ja Amazone.

Tänään viidettä päivää DZING!:iä, tämän tuoksun pariin palaan aina uudelleen, ja usein myös jämähdän useammaksi päiväksi.

tigrushka kirjoitti:

finanna kirjoitti:Vanha kunnon Habanita. Tämä taitaa hirttää päälle

Habanita on NIIN ihana tuoksu.

Mmmm...samaa mieltä. Omistin sitä parhaimmillaan kolme eri versiota. Tänään ruiskin vanhan edt:n viimeiset pisarat ja jäljellä on enää vajaa pullollinen edp:tä. Tämä tuoksu pääsee usein unohtumaan mutta sen uudelleenlöytäminen on aina yhtä palkitsevaa.

Neljättä päivää putkeen iki-ihanaa Mouchoir de Monsieur'tä.

Tästäkin kiitokset Koomitukselle!

Mahtava Bel Ami -kuvaus!

Nyt on taas se aika vuodesta että jämähdän Shalimarn pikkusiskoon.
Shalimar Ode a la Vanille Sur la Route du Mexique. Tätä takinhihalla ja kellonrannekkeella, ei mitään parempaa, kaikki loksahtaa kohdalleen. Talven turvatuoksu.

Laventeliviikko menossa: alkoi sunnuntaina Caron Pour un Hommella, jatkui Sirkka-Liisan Gris Clairilla ja Fourreau Noirilla, ja huipentuu tänään Encens et Lavandeen.

Byredon Bibliotheque sekä kynttilänä että ranteella.
Tää on tosi feminiini ja high-pitched, alkuun en tykännyt yhtään, mutta sitten jotenkin koukutuin.

Takatalvi aiheutti appelsiininkukkahimon: Sirkka-Liisan Fleurs d'Oranger esiin kaapista!

Lontoon-matkalla bussin yläkerrassa koettu tuoksuelämys sai mut ostamaan pienen Diptyquen Philosykos-pullon. Maukkailla viikuna-aromeilla kesää kohti!

Kesäisenkevyet sitruksiset ambrat miellyttävät nenää juuri nyt: ensin tuoksuna oli pari päivää CdG Cologne Series Anbar, tänään sitten Hermès Eau des Merveilles.

Pari viikkoa meni syreenisesongin ja En Passantin lumoissa, nyt on menossa raparperikausi: CdG Rhubarbin jälkeen vuorossa Hermès Eau de Rhubarbe Écarlate.

Juuri nyt wanha kunnon Acqua di Parma Colonia... Raikasta sitrusta, vaikka Suomen kesä ei varsinaisesti sitä kaipaakaan, mutta minä kaipaan!

Histoires de Parfums 1828 - vaatekaupan myyjäkin ihan spontaanisti kehui tuoksua :)

Durbanon Lapis Lazuli. Annoin tuolla aiemmin jo plaah-lausunnon, mutta mutta… Tämä pentele se vaan ghoustaili yöpöydän laatikossa vuoden ajan, kutsuen sieltä minua yön hiljaisina tunteina. Viime viikolla aloin miettiä, kuinka olisi ihanaa sellainen mieshenkilö, joka käyttäisi tätä, siinä karvaisella tai karvattomalla rinnallaan kun siihen vaan nojailen. No, ajatusketju jatkuu ja alan miettiä miksen voisi itse olla tuo unelmien poikamies, semminkin kun äitini, joka käyttää Nina Riccin punaista omenaa ja Victor&Rolfin Bonbonia, kommentoi tuoksujani aina niin, että no niin, herrasmies tuli käymään. Ajatusketju jatkuu edelleen, nyt rethinking the context. Eilen tajusin, kuinka tämä on täydellinen tuoksu pastellinturkoosiin yksisarvisestetiikkaan. Unicorn love! Fluffy puffy clouds of pink! Thoudellakin jeah.

Nyt on ostoslistalla.