Mitä haistelet tänään?

[tigrushka]

Jeux de Peau on lämmittänyt mieltä viime päivinä.

[naapio]

Neuleessa tuoksuu edelleen SL Arabie. Suolaisenmakea herkku, joka saa veden kielelle. Vahva laakerinlehti, kuivatut hedelmät, joihin on tarttunut suolakiteitä, kumina ja neilikka. Jokin tunnistamaton ”umami” tekee tästä minun nenässäni selvästi enemmän pääruoan, kuin jälkkärin. Niin ihana, mutta niin vaikea käyttää kodin ulkopuolella.

[Gogol]

Löysin kaapistani pienen ja nätin Vero Profumon Rubj-pullon. Iso orientaali, josta poimin appelsiiniinkukan ja tuberoosan. Nyt kun on niin vähän muita ärsykkeitä, tuoksut tuntuvat seikkailulta. Keittiössä Diptyquen Feu de Bois -kynttilä.

[tigrushka]

Fille en Aiguillesia

[naapio]

Itselläni Back to Black, miehellä Liqueur Charnelle ja pojalla Un Bois vanille. Kuusi, toffee ja uunikana.

[Koomitus]

Mitsoukoa Kekkosen ja Koiviston väliin itseni lailla sijoittuvasta pullosta. Ja nimenomaan aikajanalla (koom. huom) - vaikka kaipa mä näytän nelikymppisenä enemmän parrakkaalta Mauno Koivistolta kuin tuuheampitukkaiselta Kekkos-tulkinnalta.
Ajan hammas on jauhanut bergamotin sakarat pyöreiksi ja tämä on tammisammalisen maskuliininen. Ajattelen maailmankuulun persikkavivahteen perustuvan melko stabiileihin synteettisiin ja siksi oletan, että sitä puolta on sittemmissä inkarnaatiossa jostain syystä vain puleerattu esiin. Vuosikertaversioni on kokonaisuutena unisexympi kuin naisellisen mehukas 2010-luvun versio, josta paljon aiemmin jo luovuin.
Jos joku tai kukaan ei ole sitä kekkaissut, nimimerkkini on anagrammimuotoinen hommage tuoksulle, joka avasi itselleni oven tuoksujen historialliseen puoleen. Myös Mitsouko täytti hiljan pyöreitä, ja minulta taisi juhlavuosi livahtaa niin, että käyttökertoja kertyi ehkä tasan yksi.
Oikein inspiroiva ja saappat maadoittava kokemus; kuin päälle puettava museovisiitti. Tuoksupulloon voi tarttua niin monen tekijän ajamana ja historialarppaus on selvästi jäänyt ekspressiivisempien motiivien jalkoihin. Mutta kyllä tällaisella fiilistelyllä voi olla aivan rationaalinen selityskin: se nyt vain on mm. järkevää kanniskella maisemanpalaa mukanaan läpi loskan matkalla koirapuistoon ja takaisin.

Eilenkin haistelin jotain. Oliver & Co.:n minisumuttimia sekä paria heräteostoa, nimittäin. Laitoin vahingossa upeaa Resinaa, kun pullot pakkauksineen näyttävät identtisiltä. Tarkoitus oli verestää muistojani Ginsensestä ja La Coloniasta, joita olen pitänyt vähemmän kiinnostavina ulostuloina yleisesti kovatasoiselta ja mielenkiintoiselta yhden miehen talolta. Ujo spruitti kumpaakin lähensi minua lähinn ensin mainitun kanssa: tämä hillitty suitsuketuoksu tuo hyvällä tavalla mieleen kirvelevänohuen tupakansavun ja tuoreen tuhkakupin. La Colonia vastasi muistojani: sitruuna ja tilli maalaavat vaivattomin vedoin ohittamattoman kuvan rapujuhlista tai niistä lisukkeista, mitkä loihtivat graavikalan karusta tuotekuvasta teknisesti ”tarjoiluehdotuksen”.
Heräteostoina koriin päätyivät H&M:n alennusfarkkujen kanssa Maukan omat Les Cayes Vetyver ja Santalum. Olen aiemmin paljastanut täällä olevani vähän pipo kireänä vetiverin syvimmästä olemuksesta ja sen toimenkuvasta raaka-aineena. Minulle tämä ei ole aivan puhdas vetiver-kompositio, vaan jonkin sortin sitrus-puu, joka shiftaa jopa vähän ysärinostalgiaan tee-myski-reittiä, vaikka nuottipino ei matkan tätä mutkaa vahvistakaan. Kumppani piti kokonaiskuvaa ennen kaikkea porkkanaisena.
Santalum muistuttaa todella paljon Diptyquen Tam Daoa ja sijoittuu selvästi santeli-imitaatioiden parempaan puolikkaaseen. Raaka-ainebudjetti on pan-skandinaavisen hintainkyykyttäjän taitellisessa komennuksessa varmaan aivan mitätön, mutta kaavapuolella näihin on satsattu sen verran, että on saatu Olivier Pescheuxin tasoinen tekijä ylös sängystä.
En tiedä hinnoittelun ja saatavuuden mahdollisia myymäläkohtaisia heilahteluja, mutta Pasilan Triplassa 50-milliset EdP:t maksoivat 9,99€ (normosti 24,99€). Kymppimilliset öljy-rollerit saivat viiden euron hintaisinakin jäädä hyllyyn, mutta joku niistäkin tykkää.

[tigrushka]

Avasin uuden vuoden Vero Profumon Najalla, jota on minulla vain dekantti. Olin säästellyt sitä "oikeaan ajankohtaan", ja tänä aamuna tuntui siltä, että nyt jos koskaan.

[tigrushka]

CdG:n Zagorskia, täydellinen tuoksu hiljaiseen lumiseen päivään.

[Gogol]

Tuoksut tuntuvat vahvemmin pimeänä vuodenaikana. Nyt ranteella Chanel 1932 extrait. Siitä tulee kammattu ja puunattu ja huoliteltu olo, aldehydejä ja ylangia ja siistejä teräviä kukkia, vähän kuin jääkukkia.

Tigrushka, Zagorsk on ihana!

[Gogol]

Nicolain Le temps d’unu fete - narsissi-uloste, pistävänkeltainen kukkatuoksu, joka hehkuu heikosti pimeässä. Talven vastavoima.

[tigrushka]

DSH Scent of Hope (eli Dawn Spencer Hurwitzin versio Jacques Fathin Iris Grisistä, jota en ole koskaan haistanut, enkä tule tod. näk. saamaan siihen tilaisuuttakaan). Persikkainen, erilainen, runsas iiris.

[tigrushka]

L'Heure Bleuetä.

[finanna]

L'Heure Bleuetä.

Kylläpäs tuoksuit ihanalle! Olen orjallisesti käyttänyt joululomatuoksuna vuosien ajan ja poden tammikuussa aina pahoja vieroitusoireita.

Onkohan tämä muuten katoamassa markkinoilta kun korvikepulloa parfyymille ei löytynyt enää mistään? Onneksi muita vahvuuksia löytyy kaapista tämän vuoden joulua ajatellen:D

[tigrushka]

Drôle de Rosea, L'Artisan Parefumeurin lopetettua, ihanan vanhanaikainen tuoksua, jonka nappasin pari vuotta sitten pilkkahintaan poistomyynnistä.

L'Heure Bleuetä.

Kylläpäs tuoksuit ihanalle! Olen orjallisesti käyttänyt joululomatuoksuna vuosien ajan ja poden tammikuussa aina pahoja vieroitusoireita.

Onkohan tämä muuten katoamassa markkinoilta kun korvikepulloa parfyymille ei löytynyt enää mistään? Onneksi muita vahvuuksia löytyy kaapista tämän vuoden joulua ajatellen:D

Kamalaa, jos sen valmistus on lopetettu. Minulla on sitä vielä muinainen "sytkäripullo", mutta huolestuttavan tyhjä.

[Rensy]

YSL:n Jazzia (1988), josta yllättäen onnistuin hommaamaan pullon luultavasti ysäriltä suht huokeaan hintaan, jossa vielä se vanha pullodesign ennenkuin lanseerasivat tuoksun uudelleen tuossa "La Collection" sarjassa. Tosin myös se aivan alkuperäinen 'mustavalko' -pullokin itseltä löytyy. Tämän äskettäin hommaamani ja mustavalko-pullon välillä en eroavaisuuksia huomaa juurikaan kuin mustavalko-pullon tuoksun olevan hitusen vahvempi. Sen sijaan tuohon uusimpaan La Collection -sarjassa julkaistuun 'neliö'-pulloon suhtaudun hieman skeptisesti, toivoen toki että olisivat onnistuneet pitämään tuoksun edes jotenkin kondiksessa.

Jostain syystä tuoksussa tulee itsellä henkilökohtaisesti oudolla, mielenkiintoisella ja erittäin nostalgisella tavalla mieleen lapsuudenajan käynnit uimahalleissa. En usko että tätä olisin tuskin paikanpäällä haistellut kenenkään muun käyttämänä, vaikka eihän sekään toki mahdotonta ole.

Olen pitänyt tuoksusta kyllä hyvin paljon jo näin muutaman käyttökerran että haisteluiden jälkeen. Vielä se Jazz Prestige pitäis saada testiin.