Tuoksut

Minulla on nudet ja poninkarvaiset kissakuvioiset pyöreäkärkisinä - siksi terävä tuntuukin niin hauskalta! Nudet ovat French Solen ja poninkarvaiset Pretty Ballerinas - molempia merkkejä voi suositella niitäkin, nettikaupat on kummallakin.

Ei paha.

^rakastan poninkarvaa. Mutta se kuluu - tai siis kaljuuntuu. Rakkaat kissakuvioiset poninkarvaballerinani ovat kaljuuntuneet takasaumastaan. Ja paljastuva pohjanahka on kelmeänvalkoista kuin suomalaisen päänahka talven jälkeen...

Löysin tänään tämän mahtavan blogikirjoituksen kuuden vuoden takaa: http://www.dressaday.com/2006/10/20/you ... be-pretty/

Olen käyttänyt paksuja puuvillatrikoita (kieltäydyn käyttämästä L-sanaa) vuodesta 1986, mutta en koskaan housuina, vaan aina hameen (ja nuorempana PITKÄN paidan tai neuleen) kanssa. Taitaa olla taas näitä tanssiharrastuksen jäänteitä...

Loistava kirjoitus.

Minulla ei ole mitään trikoita vastaan - itse asiassa omistan niitä vaikka minkälaisia... ...mutta en kyllä niitä sukkahousuneuloksesta tehtyjä puoleen pohkeeseen ulottuvia . Tykkään trikoissa juuri tuosta tanssimielikuvasta - ja ovathan ne paljon mukavammat kuin sukkahousut. Mutta trikoot trikoina ja farkut farkkuina, mitkään jeggingsit eivät saa minun sisäiseltä tyylipoliisiltani kulkulupaa!

Nämä KaksiTvå:n seeprat ovat suosikkini

Tigruska, mä olen miettinyt tätä toisesta tulokulmasta.

Ihailemani suuret pukeutujat, tosiaan vaikkapa Diane Vreeland, Isabella Blow tai miksei Coco Chanelkin, eivät olleet mitään mallityttöjä vaan persoonallisen näköisiä (eufemismi rumalle?) naisia.

Minusta se on voimaannuttavaa. Etsin vaatteista tukea olla se joka oikeasti olen, ikäänkuin persoonani jatketta. Ei minun tavoitteeni ole konventionaalinen söpöys, haluan vain olla minä. Ehkä siksi viihdyn kirkkaissa väreissä - tulipunaisessa tai kirkkaassa vihreässä (jota valitettavasti ei ole helppo löytää). Päivinä jolloin painun mieluummin taustalle pukeudun siniseen tai mustaan.

Näin pari päivää sitten kadulla naisen, joka näytti tismalleen tältä, ruutuleninkiä myöten, tosin monokkeli puuttui:

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Otto_ ... Harden.jpg

Ooh Kamicha, lisää asukuvia tänne!
(Mulla oli eilen ulkona Marnin siivousmekko, pseudonahkaiset trikoot ja punainen pytonini. Nautin olostani.)

Kamicha kirjoitti:Loistava kirjoitus.

Minulla ei ole mitään trikoita vastaan - itse asiassa omistan niitä vaikka minkälaisia... ...mutta en kyllä niitä sukkahousuneuloksesta tehtyjä puoleen pohkeeseen ulottuvia . Tykkään trikoissa juuri tuosta tanssimielikuvasta - ja ovathan ne paljon mukavammat kuin sukkahousut. Mutta trikoot trikoina ja farkut farkkuina, mitkään jeggingsit eivät saa minun sisäiseltä tyylipoliisiltani kulkulupaa!

Juu ei "sukkahousutrikoita"! Silloin -86 "kaikki" käyttivät katkaistuja sukkiksia ja sain elinikäisen kammon. Ostin omani urheiluliikkeestä. Lemppariparissani oli pieniä keltaisia tähtiä mustalla pohjalla, käytin niiden kanssa täysmustia Converseja (tähti nilkan sisäpuolella!)

Gogol kirjoitti:Tigruska, mä olen miettinyt tätä toisesta tulokulmasta.

Ihailemani suuret pukeutujat, tosiaan vaikkapa Diane Vreeland, Isabella Blow tai miksei Coco Chanelkin, eivät olleet mitään mallityttöjä vaan persoonallisen näköisiä (eufemismi rumalle?) naisia.

Minusta se on voimaannuttavaa. Etsin vaatteista tukea olla se joka oikeasti olen, ikäänkuin persoonani jatketta. Ei minun tavoitteeni ole konventionaalinen söpöys, haluan vain olla minä.

Nyt en ymmärrä: mikä on se toinen/eri tulokulma kuin tuossa kirjoituksessa? Minusta kun tuo on täsmälleen sama.

"Pretty" kääntyy mielessäni aina "sieväksi", jonka taas olen aina mieltänyt pikkusieväksi. Yhdellä ystävälläni taas ei ole moisia rasitteita, vaan kun hän pitää jostakin, hän aina henkäisee ihastuneesti "Voi miten sievä!" Kesti aikansa ennen kuin opin ottamaan sen kohteliaisuutena.

Ajattelin, että siteeramasi blogikirjoitus menee siten että jos sisäinen ääni käskee pukeutua tavalla joka on unflattering, unfashionable ja "go to hell", go for it, ja sitten lopputulos voi olla jopa vahva ja tyylikäs. Tai sitten ei.
Kauneus on katsojan silmässä:

http://www.peopleofwalmart.com/50279/fresh-powder/

Mutta mun mielestäni nuo kuuluisat muotinaiset olivat mielettömän tietoisia tyylistä ja muodista, voisipa jopa sanoa sen orjia, mutta he väänsivät muodin sääntöjä sisältäpäin ja saivat muodin seuraamaan itseään piittaamatta konventionaalista kauneuskäsityksistä. Eli lähtivät tavallaan päinvastaisesta suunnasta.

Ööö... en edelleenkään näe asiaa noin. Eivätköhän DV ja CC nimenomaan kuunnelleet sisäistä ääntään ja noudattaneet omia kauneuskäsityksiään rikkoessaan vallinneita konventioita (ja luodessaan siinä ohessa uusia).

Mutta asiat voi toki nähdä monestakin eri vinkkelistä eikä siinä mitään.

Matchesillä on ale käynnissä:
http://www.matchesfashion.com/womens/sale

Toivottavasti ei mene ihan puihin, tilasin prinsessalinjaisen korallinvärisen mekon
http://www.matchesfashion.com/product/124999

ja Miami-henkisen cocktail-mekon
http://www.matchesfashion.com/product/129666

Voi kun tulisivat pian - ensi viikko on pelkkiä juhlia, ja emännöisin omiani tosi mielelläni DvF:ssä.

Koin itseni tänään selviytyjäksi kun kaivoin ompelukoneen esiin ja korjasin yhden lempimekoistani. Se ei istunut ihan - nyt istuu. Erityisen ylpeä olen että hämäsin korjauksen vuoksi tulleen lisäsauman koristetikkauksin ihan uudeksi suunnitteluelementiksi - mekko näyttää sen ansiosta vielä paremmalta kuin ennen.

Ostin myös rakkolaastaria lähimarketista - nätit slingbackit hiertävät. Se toimii

Upeita Matches-valintoja, Gogol! Mutta mulle tuo Sale-url sanoo vaan että "Coming soon". Hmm?

Keskustelin asiasta parin muotifriikkiystäväni kanssa (don't ask): ilmeisesti ehdin ohjelmointivian vuoksi aleen ennen sen alkua - ale suljettiin noin puoli tuntia käyntini jälkeen. Sieltä ostamani mekot on kuitenkin merkitty shipatuiksi

Britanniassa on ilmeisesti ennätyskylmä ja märkä alkukesä, minkä vuoksi Outnetissä on aivan liikaa mekkohoukutuksia (täällähän niitä voi käyttää ainakin lokakuun loppuun). Sanokaa etten tarvitse korallinväristä Nicole Farhia, Made in Heavenin farkkutunikaa ja taas yhtä Calvin Kleiniä...

Tänään kotiintullessa vanhempi rouva pysäytti minut ja ihaili mekkoani.

Ostin sen viime Pariisin keikalta COS:ista, joulun alla. Mekko on paksua ja täysin rypistymätöntä polyesterikreppiä. Se on kapeahko, mutta siihen ei ole tehty mitään muotoleikkauksia - paitsi hihoihin, jotka on taiten leikattu hyvin liki ja jännästi vähän kaareutuviksi. Kaulusta reunustaa venkula tuubi. Mekko on tosiaankin aivan mainio, ja näyttää helposti kalliimmalta kuin mitä olikaan. Muotoilemattomuutta tasapainottaa ihan mahtavasti juuri sopivan kokoinen kaula-aukko ja hyvin leikatut hihat.

Kävin sovittamassa kesän mekoistakin pari, näitä saatan katsoa alennusmyynnistä.



Tämä puuvillamekko viehättää minua erityisesti valkoisena, mutta ottaisin kyllä mustankin! Mikä ihana ratkaisu, kun helteessä pitää näyttää suhteellisen siistiltä.



Myös tämä brokadikankainen mummon siivousmekko viehättää...



Ja arkikäyttöön haluaisin oranssin trikoomekon...

Rekillä roikkuin vielä pari upeasti räätälöityä, kirkkaan smaragdinvihreää mekkoa, jotka saivat minut heti ajattelemaan Gogolia. Mekon malli oli aivan fantastinen ja kangas ihanaa (tykkään kun harrastavat COS:illa paljon tiukkaan kudottuja, jäykkiä ja painavia kankaita), värin olisi minulle pitänyt olla vähän enemmän siniseen taittava. Tuota ei enää ole nettikaupassa jäljellä, muuten linkkaisin kuvaa... ...eh. löytyipä helposti muualta...