Tuoksut

Eikun olikos tää jenkkiversio? Brittiversio sitten taas toisenlainen. Onkos hei viisaammat vuoden 2009 painos se uusin painos? Olen kanssa ajatellut tilata tuon Amazonista eikä siellä uudempia näkynyt.

Voisiko joku päivittää mikä painos on kirjasta uusin ja laajin, miel. linkkien kanssa.
Epäilen että ainakaan oma Kindle-versioni ei ole.

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=0143115014 (Tämä on Guiden se viimeisin versio - yli 1800 arvostelua)

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=1846681278 (Väittää että on yli 2000 arvostelua. Väärää tietoa.)

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=0670018651 (Ensipainos. Senkin kuvauksessa väärää tietoa.)

Suuri kiitos toxu!

Thx , nostin omaksi avauksekseen tuonne nuottipuolelle.

Tsih William

^^

---

Voih, sydän särkyy. Kuvista näkee miten tärkeä Ninja on sinulle ollut.

Ymmärrän hyvin, nuo meidän karvapallot ovat minulle ihan järisyttävän rakkaita. Venäjänsininen tuli minulle 14 vuotta sitten, sen häntä oli kuin lyijykynä. Se on opettanut minulle niin paljon - elämästä yleensä... ...ja otusten välisistä suhteista. Täplikäs bengalikissa on sattumalta samanikäinen, mutta se tuli meille kuusivuotiaana, eläkepäiviä viettämään. Vaikea kuvitella elämää ilman niitä .

Sanon nyt kollektiivisesti että ihailen teidän kaikkien kissoja: nykyisiä, menneitä ja tulevia.

Rooma on kissojen kaupunki. Niitä vaanii täällä kaikkialla, Pyramidin liepeillä on jopa löytökissojenhoitokoti. Päivittäinen rutiinini on juoda lapsen kanssa iltapäiväkahvi Kilpikonna-kahvilan terassilla. Sen vieressä on piha, jolla elämästän nauttivat auringossa löhöten neljä erittäin laiskaa kissaa. Tytär kiipeää marakattina aidalle ihaillakseen niitä lähemmin. Erilaiset sedät tulevat välillä auttamaan kissojen tarkastelussa - kissoja kutsutaan italiaksi ihan eri kutsuäänin kuin suomeksi.

PS Toxu, jos suuntaisit tuon määrän rakkautta ihmisiin, olisit Äiti Teresa.
Punainen on kyllä selvästi värisi

Ihana kissa tuo Ninja, lämmin halaus ikävääsi lohduttamaan!

Eläimet on vaan niin ihania! Itse olen enemmän koiraihminen mutta se johtunee vain siitä, että meillä ei ole koskaan ollut kissaa. Minun äitini ei kissoista juurikaan tykkää.

Tässä muutama kuva viikon tai parin takaiselta pikapyrähdykseltä maalle. Oli ihanaa, päivällä meidän pihamaan yläpuolella lenteli kurki ja iltasella vähän kauempana lenteli joutsen ja lauleskeli sitten jossakin läheisen järven rannoilla. Yöllä joku elukka piti ihan mahdotonta konserttia, epäilimme, että se olisi kutsuhuutoja viljellyt sammakko. Ääni oli tosi kova ja säännöllinen ja kaikui kerrassaan epätodellisen kuuloisena muutoin hiljaisessa yössä.













En tiedä yhtään mikä ötökkä tässä esiintyy.


Siskontyttärien (3v ja 5v) ihana picknick-kattaus terassilla.

Postineiti kävi äsken ovella ja toi tällaisen.

Edit. Kuva poistettu.

Ooh, miltä tuntuu? Ovatko aldehydit palaneet pois vai onko tuoksu ehjä?
Ihana pullo, rakastan niukkaa uusasiallisuutta...

Tuli juuri ja kokeilin vasta sinun kysymyksestä sitä iholle. Kyllä tämä ihan vitoselle haisee. Yllättävän mieto, laitoin kyllä tosi vähän. Muistikuvani vaan tästä ovat hyvin vanhoja.

Meinasin ensihenkäisyllä arvioida, että aldehydit olisivat kärsineet, mutta kyllä tämän kanssa tuntuu uloshengittäessä siltä, että olisi saippua suussa. Yllättävän puinen, pieni likainen sävykin mukana. Välillä läikähti kumin hajuisena. Ei tämä minun mielestäni hirveän vanhanaikaiselle tuoksu, mutta enpä minä näistä paljon ymmärrä. Mielenkiintoinen tuoksu, kun löyty näin paljon puolia heti ensinuuhkaisulla.

Minulla on toisessa kädessä sokkotuoksu, joka ei ole oikein heijastunut iholta. Nyt kun laitoin toiseen käteen Chanelia, niin sokkotuoksukäsi heräsi eloon. Ihmeellistä. Olisiko ilmassa sen verran sitten aldehydejä, että ne saa toisen tuoksunkin molekyylit kimaltelemaan?

Annan varmaan tämän lahjaksi äidille, koska hän pitää tästä. Itse en voisi kuvitellakaan tässä maailmassa pitäväni vitosta, vaikka olisi kuinka unisex foorumi.