Tuoksut

A-a-a-ve-e-e mari-i-ia (laulaa)

Btw, tämänaamuinen "Näistä levyistä en luovu" on kuunneltavissa Yle areenasssa. Mukana barokkia ja vähän fuusiojazzia.

Hyvä Aigu. Kytkin särkyneen kannettavan televisioon ja oon kuunnellut lähetystä.

EDIT. Hyvin se meni. Musiikki oli kuulasta ja yhtenäistä. Ohjelma loppui kesken.

Ihmettelen kyllä, miten Ylellä saadaan näihin asiaohjelmiin niin kuivan kuuloinen akustiikka. Se on täytynyt kyllä olla vuosikymmenten hiomisen takana.

Kiitos muistutuksesta, täytyykin mennä areenasta etsimään..

Kuuntelin Areenasta. On kyllä ongelmallinen ohjelmatyyppi, tämä oli toinen kerta kun kuuntelin koko ohjelman. Sillä edellisellä kerralla vieraana oli Hannu Väisänen, joten Aigu on hyvässä seurassa.

Ohjelma on rasittava, koska tavallisesti esiintymään saadaan joku peräkylän kulttuurisihteeri, joka muistelee kesäjuhlilla tapaamiaan suuruuksia tai kertoo mitä lapsenlapset esittivät musiikkileirillä.

Adamsista tuli mieleen, että lemmikkieläimen omistajat harvoin kuuntelevat nykymusiikkia kotona levyltä, koska eläimet ei juurikaan pidä siitä

Mun mies pitää Nixon in Chinasta niin paljon että mäkin osaan synkopoida Zhou Enlaista.

"News, news, news, news, news -- has a... has a...has a... has a kind of mystery has a...has a... has a kind of mystery ...... Who, who, who, who are our enemies? Who, who, who, who are our friends?"

http://www.youtube.com/watch?v=5Tv3hrZmcEk

Sori, tämä ei tosiaankaan ole barokkimusiikkia ;j

Ihan mahtava aaria. Se oli ehdolla mukaan, mutta Maon vaimo voitti.

Arvaapa moneenko kertaan olen kuunnellut tuon ohjelman jälkeen Endless pleasuren, endless loven. Myös Nixonin aion etsiä jostain käsiini.

Jostakin olen lukennut, että Montserratin ääni oli kaikista kauneimmillaan Orangessa 70-luvun alussa ennen syöpää. Tarkoittaakohan se tätä esiintymistä. Arvostan kovasti hänen hiljaisimpiaan ääniään. Samanlaista taitoa niissä ei löydy monelta oopperalaulajalta.

Jaakiem: Kukapa meistä ei jäisi kiinni loputtomaan nautintoon... Kokeile myös Cecilia Bartolin versiota. Btw, mulla on koko Zürichin Semele BR:nä.

Kuuntelen nyt kasvatustieteen höysteenä Pergolesin Stabat Materia. Tämä on loistava esimerkki ketjutettujen pidätysten voimasta. Toinen upea esimerkki on Johannes-Passion alkukuoro.

[youtube]feature=endscreen&NR=1&v=JFnFvDx8zZM[\youtube]

Btw, auttakaa minua, jos tuo linkki ei näy oikein...

Rakastan passioita.
Kävin lapsena koulua Saksassa, ymmärrän saksaa, joten ne puhuvat mulle suoraan.
Koruttomat koraalitkin natsaavat luterilaiseen mielenmaisemaan.
(Ateistiksi ei kannata ryhtyä tältä pohjakta: lukitsee itsensä vain pois paratiisista, helvetti kyllä jää pystyyn.)

Luen Matteus-passion höysteenä aina Reijo Norion erinomaista kirjaa, joka avaa niitä vielä enemmän.
Onko mitään parempaa

Huomasitteko, että Teemalta tuli lähetys, missä Jaroussky laulaa Caldaraa? Vois löytyä Areenalta. Minulla on kyseinen levy, Caldara in Vienna, mutta se on hivenen puuduttavaa paikoin.

Pitääpä kaivaa tuo esiin. Caldarasta tulee ensimmäisenä mieleen "Selve Amiche" (kirjoitettiinko se noin). Ylipäätään Caldara ei ole jäänyt historiaan kaikista mielenkiintoisimpana säveltäjänä. P.J. taisi olla kontratenori vai muistinko väärin... Ikää on liikaa - muisti ei enää toimi kuin nuorena.