Mistä kiinnostuksesi tuoksuihin alkoi?

[Eeva]

En tiedä mitä tapahtui, mutta mun migreenikohtaukset näköhäiriöineen ja pahoinvointeineen alkoi ja loppui teini-iässä. Syytän hormoneja..

Joo, hormonit selittävät paljon. Mulla katosi nuoruusajan migreenit kaksikymppisenä ja ne palasivat taas kolmekymppisenä, lääkärin mukaan eri ikäkausien hormonaalisten vaihteluiden vuoksi. Raskaus voi kuulemma myös vaikuttaa. Äidilläni, joka sairasti migreeniä 40 vuotta, ei ole ollut yhtään migreenikohtausta vahdevuosien jälkeen.

[Kamicha]

Minulla oli migreeniä eniten nuorena aikuisena, opiskeluiässä. Ja se liittyi todella usein stressin laukeamiseen. Luulin jo vähän aikaa, että olen päässyt niistä kokonaan, mutta kyllä niitä vieläkin tulee, kerran- pari vuodessa, joinain vuosina ei ollenkaan.

Aivan mahdoton triggerituoksu itselleni on tuoreen pullan tuoksu. Ei se mitään haittaa, jos pullantuoksua jostain eksyy nenään, mutta oleskelu kodissa, josssa on juuri leivottu, eikä tuoksutonta paikkaa ole missään...

[Aigu]

Mielenkiintoista kuulla, että näin monella tuoksuttelijalla on paha migreeni. Itselläni elämästä katosi vuosikaupalla kroonisen migreenin takia. Pääsin migreenikierteestä jotenkin eroon akupunktion ja joogan avulla. Tietyistä luontaistuotevalmisteista on myöskin (ehkä) ollut apua, mutta en julkisesti seiso minkään merkin takana.
Minulla yllättäen tuoksut eivät laukaise migreeniä. Edes tuoksunluominen täydellisessä tuoksujen kakofoniassa ei saa minua voimaan pahoin. Tosin sellaisten sessioiden jälkeen on kyllä aistien suhteen hyvin haavoittuvaisessa tilassa ja esimerkiksi bussimatkustamista pitää odottaa pari tuntia.
Tiia & muut bloggaajat: Olen huomannut, että monet tuoksubloggaajat ovat aika sisäänpäinkääntyneitä siviilissä. Kiitos Internetin, meillä muilla on ollut upea mahdollisuus kurkkia teidän bloggareiden rikkaaseen ja kiinnostavaan sisäiseen (tuoksu-)maailmaan.
Tuli vielä mieleen hirveimmistä migreenikokemuksista eräs äärimmäinen kerta, kun hajuaistin suodattimet katosivat kokonaan. Kaikki paikat löyhkäsivät ällöttävästi, pesuallas johon yritin oksentaa haisi sietämättömästi. Pahinta oli kuitenkin oma haju, jota ei päässyt minnekään pakoon. Normaalisti siis en ole tietoinen omasta hajustani ja yleensä eivät muutkaan. Epäilen, että kyseessä voisi olla etuotsalohkon (ja mahdollisesti muiden aivo-osien, talamuksen?) totaalinen vaimeneminen ehkäisevän aktiviteetin osalta - suomeksi sanottuna hajuaistisuodattimien totaalinen avautuminen. Tämä oli hyvin opettavainen, mutta samalla hyvin epämiellyttävä kokemus.

[Tiia]

Huh, Aigu - kuulostaa pelottavalta tuollainen hajuaistisuodattimien avautuminen..

[Mohn]

Olen aina ollut kiinnostunut tuoksuista. Tuoksujen käyttämisen aloitin joskus teini-iässä, sitä ennen kävin salaa tuoksuttelemassa äitini hajuvesipulloja. Olen saanut lahjaksi kolme hajuvettä teininä (edelleen tallessa) ja loput tuoksuistani olen ostanut itse. Minulla oli teininä ja nuorena aikuisena hyvin erilaiset tuoksumieltymykset kuin nykyään. Tai siltä ainakin nyt tuntuu.

Lisäksi olin kiinnostunut vain mainstream-tuoksuista, en todellakaan tiennyt yhtään mitään mistään niche-tuoksujen olemassaolosta. Suurimman vaikutuksen minuun teki joskus parinkympin nurkilla Givenchyn Ysatis. Rakastuin siihen päätä pahkaa ja totaalisesti. Se oli minun aivan erityinen signaturetuoksuni.

Nyt jos yritän sitä käyttää en siihen pysty. Enkä oikein ymmärrä miksi siihen silloin vuosikausia sitten rakastuin. Nykyään se tuoksuu nenääni todella pistävältä ja voimakkaalta, lähes epämiellyttävältä.

Olin useamman vuoden käyttämättä hajuvesiä ollenkaan. Satunnaisesti saatoin hyvin harvoin jotakin tuoksua käyttää yksittäisissä juhlatilaisuuksissa mutta arkeeni eivät tuoksut kuuluneet lainkaan noin kahdeksan vuoden ajan.

Sitten aloin taas liikkua enemmän ihmisten ilmoilla ja esimerkiksi iltaelämäni vilkastui potenssiin kymmenen. Baariin ei voi mitenkään lähteä ilman tuoksua. Edelleen olin tietämätön niche-tuoksuista ja keskityin mainstream-tuoksuihin. Kuvittelin kukkaistuoksujen olevan minun juttuni, en ollut erityisen perehtynyt tuoksuihin teoriatasolla muutenkaan. Jos joku tuoksui hyvältä niin se tuoksui hyvältä, yksinkertaista. Sama päti niihin jotka eivät tuoksuneet hyvältä.

Sitten löysin kosmetiikkablogien maailman ja sitä myötä tuoksublogeja ja Vasilisan ja hänen bloginsa innoittamana tilasin viime vuonna samplesetin Tauer Perfumesilta. En osaa varsinaisesti selittää mitä tapahtui. Yhtäkkiä vain tajusin, että tuoksut voivat antaa niin paljon enemmän kuin pelkän tämä on hyvän tuoksuinen/tämä ei-kokemuksen. Sellainenkin tuoksu joka ei miellytä, voi silti olla todella mielenkiintoinen ja jännittävä elämys.

Rakastan musiikkia ja olen hulluna lukemiseen, kaikenlainen taide saa sieluni värisemään. Sisäinen maailmani on valtavan suuri ja ääriään myöten täynnä ja noiden ensimmäisten niche-tuoksunäytteiden kautta sinne löysivät tiensä myös tuoksut. Minulle tuoksut voivat olla enemmän kuin pelkkää tuoksua; parhaimmillaan ne avaavat oven mielikuvitukseen ja loihtivat silmien eteen ihan mitä vaan! Toiset tuoksut inspiroivat enemmän kuin toiset, aina ei elämys ole yhtä suuri.

Suhteeni tuoksuihin ja hajuihin ei ole suinkaan ongelmaton. Siihen liittyy tuo HSP-ilmiö, jonka olen tosin löytäny vasta ihan juuri ja tajunnut olevani aistiyliherkkä. Minäkin muuten sairastan migreeniä, tosin se on minulla enemmän hormonaalista. Minulla ei ole aurallista migreeniä mutta voin kohtauksen aikana pakonomaisesti pahoin ja vaikka en näekään sahalaitakuvioita tms. niin näkökykyni on kuitenkin erilainen kohtauksen aikana. Minulla on usein muutakin päänsärkyä ja hyvin usein siihenkin liittyy näköön ja hajuaistiin liittyvä ärsytys.

Migreenistä kärsii varmasti moni sellainenkin, joka ei ole HSP mutta minä olen sitä mieltä, että migreenikohtauksen aikana aistit todellakin herkistyvät, oli sitten HSP tai ei. Pahimmillaan se on hirveää ja loputonta aistimusten kakofoniaa, joka voi tuntua täysin kestämättömältä.

[Aigu]

Eeva & Tiia ja muut, Tulettehan kumpikin tuoksutreffeille! Siellä voi jatkaa montaakin parfyymiaiheista keskustelua.

Eeva: Calonesta löydät tietoa esim. http://en.wikipedia.org/wiki/Calone ja sitten CAS-numerolla hakemalla (28940-11-6)

[Tiia]

Mä taisin ilmoittautua jo sähköpostitsekin..? :)

[Aigu]

Tiia, no niinpä teit! Tervetuloa!

[Eeva]

Eeva & Tiia ja muut, Tulettehan kumpikin tuoksutreffeille! Siellä voi jatkaa montaakin parfyymiaiheista keskustelua.

Eeva: Calonesta löydät tietoa esim. http://en.wikipedia.org/wiki/Calone ja sitten CAS-numerolla hakemalla (28940-11-6)

Kiitos!

Noista Wikipedian sivulla listatuista tuoksuista tunnistan suurimmasta osasta Calonen suoralta kädeltä. Se ei tosin kauheasti häiritse minua L'eau d'Issey pour Hommessa, vaikka tuleekin hyvin selvästi läpi, mutta esim. Cool Waterissa ja naisten Polo Sportissa se on sietämätön.

[Kosmoskukka]

Heips,
hih.. mulla liekkö sitten ollut jotenkin "sisään rakennettuna", kuusi vuotiaana katkoin äidin kukkia penkistä, uuttelin niitä kylläkin vedessä muovisissa "keittiö astioissa" ja tein hajuvettä. Äiti tykkäs kovasti terassin sotkusta, mutta niin minäkin!
Olisinko ollut sitten jotain 9 vuotta kun yves rocherin tuoksuja rupesin ensimmäisenä nuuskia ja siitä sitten pikkuhiljaa keräily alkoi, ja aina vain tuli lisää kaikkia ihania tuoksuja. Sokos kun oli Oulussa ja siellä myytiin Salvador Dalin nimikko tuoksua, se minun täytyi saada. Se taisi olla ensimmäinen sellainen parfymeeriosta ostettu. Dali on aina mulla varastossa muiden ihanuuksien mukana. Tytön ensimmäinen "oikea" tuoksu täytyisi mielestäni olla aina kokoelmissa mukana. :)
Mutta enpäs nyt osaa sanoa mistä* kiinnostus on lähtenyt kun on ollut sisäänrakennettuna, liekkö sitten se mennyt elämä, ranska, parfymista ja hovi. :lol:

[Aigu]

Kosmoskukka: Lapsena tuli todella haisteltua noita YR:n tuoksuja, kun niitä oli postimyynnissä halvalla saatavissa. :)

[Kosmoskukka]

Kyllä Aigu, :) Taitaa lienee olla useammalla se mistä tuttavuus hajuvesi pulloihin on saanut sytykkeen. Vieläkin löysin muutaman Yves Rocherin tuoksun ja pakkohan ne oli "pelastaa" :lol:

[tigrushka]

Lainaanpa tämän esittelyketjusta myös tänne:

Olen ollut kiinnostunut tuoksuista niin kauan kuin muistan, äitini ei ole koskaan ollut tuoksuihmisiä (ja vaikka tätini käytti tuoksuja, hänen makunsa on lähes täysi vastakohta omalleni), joten en tiedä, mistä olen nuuhkimisvimmani perinyt. Olin pienenä aina tunkemassa nenääni tuttavien käsilaukkuihin ja kylässä hyörin kampauspöytien ja kylppärin peilikaappien tienoilla. :lol:

Ensimmäiset tuoksuni (Anaïs Anaïs ja Rive Gauche) sain 13-vuotiaana joululahjaksi. Olin toivonut nimenomaan niitä, joten olin ilmeisesti myös testannut niitä (tod.näk. ruotsinlaivan tax free -myymälässä), koska olin jo siihen aikaan tietoinen siitä, että tuoksuja pitää kokeilla omalla iholla ennen kuin niitä menee hankkimaan.

Ensimmäinen omalla rahalla ostamani tuoksu oli Chanelin Coco, toinen Salvador Dalí, kolmantena pyöränä oli Leonardin Balahé. Näitä käytin n. 18-23 -vuotiaana.

Ensimmäinen miestentuoksuni oli Chanelin Égoïste, jonka ostin 1990 ja se on edelleen yksi lempituoksuistani. Mieheni omi sen minulta itselleen ja nykyään se on enemmän hänen tuoksunsa, mutta oli aika, jolloin se oli yhteinen, ja se oli myös häätuoksumme.

En ole koskaan ollut yhden tuoksun ihminen, lähimmäksi sitä olotilaa pääsin kun jämähdin Yohji Yamamoton Yohjiin. Käytin sitä hulppeat kuusi pulloa (edelleen ennätys!) 1998-2002. Kun sain tietää, että sen valmistus on lopetettu, löysin tuoksufoorumit ja sitä kautta valtavan tuoksujen kirjon, ja niin minusta tuli hullu hajuvesikeräilijä. Tajusin juuri viettäväni tällä saralla 10-vuotisjuhlavuotta.

[Anissa]

Minä olen ollut lähes sairaalloisen kiinnostunut tuoksuista ja hajuvesistä. Ensimmäiset muistot ovan tarhaiältä, jolloin en suostunut aamulla lähtemään päiväkotiin, ellei äiti suihkauttanut minuun hajuvettä. Äiti käytti niihin aikoihin Rive Gauchea ja Ysatista, joten olin varmasti yksi voimakkaimiin tuoksuvista taaperoista.

Ensimmäinen oma tuoksuni oli YSL:N Paris, jonka äitini osti minulle joskus 8-9-vuotiaana. Sen jälkeen ostin omilla rahoillani Lancomen Tresorin, Cacharelin Anais Anaisin ja Guy Larochen Fijin. Muistan säästäneeni viikkorahoja tuoksujen hankintaan. Ala-asteella minulla oli jo hajuvesille pieni kaappi, jossa säilytin aarteitani valolta suojattuna. Leikkelin myös joulukuvastoista hajuvesimainoksia ja teippasin mainokset aarrekaappini seiniin. Olen ollut myös todella tarkka hajuaistiltani ja pystyin ohikulkemalla kertomaan mitä tuoksua joku käytti. Tietysti 80- ja 90-luvulla valikoima oli suppeampi, joten tuoksut oli helpompi myös tunnistaa.

Olen nyt 33-vuotias ja suhtaudun tuoksuihin intohimoisena harrastajana. Olen aiemmin pyörinyt lähes yksinomaan Fragranticassa, mutta olen iloinen että löysin tämän sivuston.

Olen aina ollut enempi mainstream tuoksujen käyttäjä ja käyttänyt yli 140 eri hajuvettä (listattuna Fragranticassa). Viime aikoina olen kiinnostunut enemmän vaikeammin saatavista ja niche tuoksuista. Arvostan kovasti nenänä Francis Kurkdiania ja rakastan hänen omaa Maison Francis Kurkdjian linjaa.

Ilmeisesti tämä hajuvesihulluus on jollain tapaa periytyvää, sillä mun 2,5-vuotias tyttäreni haluaa myös suihkaukset ranteisiin aamulla. Myös lehtimainosten hajuvesipullot saavat kommentin "tuoksuu hyvälle".

[Gogol]

Anissa, mulla on 2- ja 4-vuotiaat hajuvesifriikit.

Vasilisa voi todistaa että pienempikin ojensi tottuneesti ranteensa vastaanottamaan The Different Companyn De Bachmakovia. Isompi puolestaan kinusi itselleen uutta tuoksunäytettä, sillä on käyttänyt edelliset loppuun