Tuoksut

Noh, Creed Green Irish Tweed ja Davidoff Cool Water.

Molemmat tuoksut on tehnyt Pierre Bourdon. Tuoksujen suurin ero on siinä, että Creed maksaa 100 euroa enemmän.

Jo Malonen Pomegranate Noir ja Comme des Garconsin Red-sarjan Sequoia menevät ainakin multa keskenään sekaisin.

Gogol kirjoitti:Jo Malonen Pomegranate Noir ja Comme des Garconsin Red-sarjan Sequoia menevät ainakin multa keskenään sekaisin.

Olen täysin samaa mieltä että näissä on paljon samaa. Ne ovat vähintäänkin kuin sisaruksia.
Erojakin toki on...Sequoiassa voin haistaa selvästi synteettisen(?) oudin - noutti joka Malonen tuoksusta puuttuu.

Rochas Man ja Bond No.9:n New Haarlem ovat sukulaisia keskenään. Molemmat on tehnyt Maurice Roucel.

Sukulaissuhde on hyvin hyvin selkeä, mutta jää sittenkin melko etäiseksi hyvin erityyppisten konsentraatioiden vuoksi: New Haarlemin konsentraatio on 20% (pakkauksessa ilmoitettu), Rochas Manistä en tiedä, mutta veikkaan noin kymmentä prosenttia...

Molemmat ovat periaatteessa kaksi laventelista kahvituoksua. New Haarlem on kuitenkin siis paljon voimakkaampi, intensiivisempi, ja rikkaampi.

Joku voisi ehkä pitää Rochas Maniä "köyhän miehen/naisen" Bondina, mutta näin ei ole. Vahvempi ei ole aina parempi, tässä hyvä esimerkki. Omistan molemmat, pidän molemmista hyvin paljon, mutta jos pitäisi valita ottaisin mieluummin Rochasin...

Rochas Mankin on tosin sittemmin reformuloitu. Alkuperäisen laventeli-kahvi Manin on kopeloinut sinänsä lahjakas, Rochasin nykyinen talo-nenä, Jean-Michel Duriez. Duriez toi Rochas Maniin omana kädenjälkenään melkoisenkin voimakkaan, vadelmaisen hedelmä vivahteen.
Mutta joo, yhtäläisyys New Haarlemiin on vieläkin selkeä.

Gogol kirjoitti:Jo Malonen Pomegranate Noir ja Comme des Garconsin Red-sarjan Sequoia menevät ainakin multa keskenään sekaisin.

Mun nenään Jo Malone tuoksui paljon käyneemmälle kuin CDG, mutta muuten hajuvesi voisi hyvin olla Red sarjaa.

Knize Tenistä voi vetää viivaa Etron Gomman kautta Serge Lutensin Cuir Mauresquehen.

Oikeastaan kaikki lähti liikkeelle Caronin Tabac Blondista, mutta se on mämmätty naurettavaksi varjoksi entisestään. Tai näin olen kuullut. Olen haistellut vain Tabac Blondin nykyistä ekstrakti versiota, ja voin vain kuvitella sen todellakin olleen joskus jotain paljon parempaa.

Jos tykkää nahan tuoksusta, kummituksista ja Leonard Cohenista, on Knize Ten silloin must have.

Laitoin hetki sitten kädelleni Coromandelia ja huomasin, että tämähän muistuttaa Guerlainin L'Instant pour hommea. Pitää koettaa näitä joskus yhtä aikaa ja katsoa, miten paljon yhteistä näillä onkaan.

Ihanko totta? Minun ihollani C muistutti taas Amenia. Käytän L'Instantia talvituoksuna. Nyt pitäisi löytää taas joku kesätuoksu, kun Hetkisellä sitä ei enää ole. Ehkä tirauttelen Icemenin lopuista jotain.

F. Mallen loistavaa Musc Ravageuria muistuttaa aika paljon -- paljon halvempi Meharees (l'Erbolario).

Tuo jälkimmäinen on itskumerkki. Löytyy webistä.

Laitetaanpa nämäkin kaksoset tänne: Chanel Sycomore ja Lalique Encre noir. Isoin ero näillä taitaa olla se, että Chanel nojaa enemmän hienostuneeseen vetiveriin, kun Lalique lataa täysillä iso-eetä.

Niissä on myös se ero että Encre Noiresta tykkään, Sycomoresta en.
Sycomore on mulle liian kuiva, siitä tulee läkähdyttävä jano.

Jos yksinkertaistaa, niin Coromandel ja L'Instantin ero on siinä, että Chanel on kuivempi, siinä on selkeämpi patsuli ja se on puisempi. L'Intantissa oli enemmän hunajainen ja pähkininen sävy. Jotakin samaa niistä kuitenkin löytyy.

Yllätyskaksoset: Troisième homme ja Mitsouko Kummassakin palaneen kumin tunnelma. Pidän molemmista.

Kaksoset? Nyt kyllä vähintään liioittelet.