Tuoksut

No 1 on must smell! Hyvin kutkuttava kuvaus!

Heh, voi olla hyvinkin pahasti pielessä . Vieläkin juilii vatsanpohjaa kun ei ollut mitään mihin tukeutua kuvatessa .

Vähän kuin olisi Linnanmäellä käynyt. Mukael, kerro nyt pian mitä tämä oli!

Tosi hauskaa oli lukea. Minkä nimen olisit sille itse antanut, jos olisit saanut keksiä?

Jopa pistit pahan. Tätähän pitää miettiä.

Edit.

Tämä olisi ehkä

Anil's Ghost

(yhden) lempikirjailijani teoksen mukaan. Tuoksun kompositio muistuttaa minua Ondaatjen tavasta kirjoittaa. Vähän aikaa sitä luulee lukevansa mitä tahansa proosaa - ja yhtäkkiä onkin täysin koukussa.

Hah, Otavan kirjakuvauksesta:

Michael Ondaatjen runollinen teksti iskee salakavalasti juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.

Juuri näin.

Viikonlopun haistisuunnitelmat menivät kokonaan uusiksi, kun tämä sokkohaistiminen on niin kivaa . Luultavasti samalla paljastan todellisen amatööriyteni, mutta hei kamut, se on totuus!

ISTJ

ISTJs are likely to be uncomfortable expressing affection and emotion to others. However, their strong sense of duty and the ability to see what needs to be done in any situation usually allows them to overcome their natural reservations, and they are usually quite supporting and caring individuals with the people that they love.

Kakkonen on hankala kaveri. Siis ei mitenkään päällekäyvä, vaan niin sulkeutunut ja umpimielinen, että yritän tässä kolmatta kertaa suostutella sitä esiintymään. Tuoksu ei vaan suostu aukeamaan ihollani, eikä siinä ole mitään huikeaa kehityskaartakaan alkuräiskähdyksen jälkeen.

Tuoksun avaus on kamferinen... ...eh, ei kun pikemminkin tervainen - hyvin terävä ja tiukka, olen tässä vaiheessa ihan varma, että tämä aukeaa joksikin kieroksi suitsuketuoksuksi - mutta niin ei käy. Ah, kuivaa ja kitkerää sitrusaromia Avausakkordissa on outo laatumakkaran vivahde - joka ei kyllä ole pelkästään epämiellyttävä. Tätä tavaraa saa Helsingissä vain Roinisen kivoilta kundeilta Hagiksen hallista.

Puu - taitaa olla kuivakka seetri - nousee esiin. Sanoisin, että keskiössä on myös melko pelkistetty kukka-asetelma, ehkä ujoa ruusua, laventelia ja ehkä jopa himmentynyttä pelargoniaa MUTTA tässä on taas sellaista hahmottomuutta, joka saa minut epäilemään, että aldehydit ovat mukana pelissä. Nämä eivät ole mitään aggre-aldeja, säveltäjän tarkoituksena ei ole selvästikään ollut ärsyttää, kutkutella ja kuplitella haistajan nenää, vaan muuttaa komposition muotoa, tietoisesti abstrahoida tuoksua. Alun tervainen yrttisyys/hartsit tasoittuu hienoiseksi petrolin vivahteeksi, jonka aistin vain lähellä ihoa. Vihreyttä on muutenkin, ehkä tässäkin vetiveriä, ehkä jopa ripaus hyvin raikasta ja karvasta hedelmää (bergamottiko), mutta erottelu on todella vaikeaa, eikä mikään tuoksuelementti erityisesti varasta näyttämöä.

Vaikutelma ei ole todellakaan kukkaishedelmäinen, vaan puinen, aromaattinen sitrusvivahteella, kukkainen - tässä järjestyksessä, natisevan kuiva ja minun ihollani todella sulkeutunut. Nahkaakin voisi olla aavistus, mutta se on ihan taustalla ja tyystin sivuroolissa. Ensimmäisen viidentoista, kahdenkymmenen minuutin jälkeen tässä ei ole nimeksikään projektiota, joudun tunkemaan nenää ihoon kiinni haistaakseni jotain. Mietin, olenko jollekin tämän tuoksun osalle anosminen. Kysyn mieheltäkin, tuoksuuko 20 sentin päästä jotain. Eipä kuulemma juuri mitään.

Totaalisena tuoksuamatöörinä voisin Monsieur Aigun kuvauksen ja omien havaintojeni perusteella arvata, että nyt ollaan tekemisissä jonkin sortin chypre-tuoksun kanssa. Minä en vaan tunnista sammalen tuoksua. Tai totta kai oikean IRL sammalen - rahkasammaleen hieman pistävän ja vettyneen metsäisen aromin, karhunsammaleen varovaisemman aromin, jonka saa parhaiten esiin murentamalla kuivanneita kärhiä sormien välissä (muuten mullanhaju dominoi)... ...mutta millaista on se tammisammal, jota tuoksuissa käytetään? Tämä tuoksu ei kyllä ole mitenkään erityisen metsäinen, vaikka siinä puuta onkin.

Tämä tuoksu ei ole mitenkään vastenmielinen, mutta se käpertyy ihollani itseensä ja laulaa minulle:


Ja sitten se onkin jo poissa. Ihan vihonviimeisissä jäänteissä vihreä hedelmäinen/sitrus antaa sillä tavoin periksi ja mehevöityy, että mietin huokuuko Niili alta - mutta se ei voi olla niin, Niiliä ei ole ollutkaan tässä kohdassa.

BTW - viitosputkilo ja tämä kakkonen olivat samanlaisia. Hiplasin jo käsissä vahingossa viitosta ja siitä tarttui sormiin jotain ultimate-herkkua .

Lukiessa saa päänsä kipeäksi miettiä, mistä voisi olla kyse. Vaikeaa hommaa, kun voi olla mahdollista, ettei kyseisistä tuoksuista kuullutkaan. Olisipa lisää vihjeitä.

Sori piinan pitkittämisestä, tämä kaunis aurinkoinen päivä (ainakin Helsingissä) vierähti vauhdilla. Ja voi että tämä on minullekin jännää ja hykerryttävää!

Aluksi sananen näiden nimenomaisten sokkovainujen taustalta. Ensinnäkin ajattelin että on yksinkertaisesti vaan kiva ilahduttaa toista haisuintoilijaa, ja kierous pakotti lisäämään lahjaan tämän pienen piinan eli sokkoelementin. Toivoin Kamichan olevan mahdollisimman avoimena testaamiselle, joten annoin pohjustukseksi tuoksuista vain sen, että tästä kuuden sarjasta ei kannata etsiä punaista lankaa, eli näissä tuoksuissa ei ole yhdistävää jippoa. Nämä tuoksut eivät ole mun tekemiäni ja tämä ei ole "mukaelin mielestä 6 parasta tuoksua ikinä" kokoelma. Lukemieni Kamichan kommenttien ja arvioiden perusteella olin melko varma että hän ei ole haistanut ainakaan suurinta osaa näistä.

Mutta mulla on tässä tavallaan myös oma pieni ammu ojassa. Puhuin eilen Kamichan kanssa nenän kalibroimisesta/kalibroitumisesta suhteessa muihin haistelijoihin (ja sen hyödystä tuoksuharrastuksessa, mm. kun lukee itselleen uusista tuoksuista ja miettii minkä kokeilemiseen sijoittaisi roposiaan) ja kerroin että tähän asti lukemani perusteella olen tykästynyt hänen tyyliinsä kirjoittaa tuoksusta. Mulle nämä sokkovainut on osaltaan kalibraation lisätestaamista Kamichan kanssa, toisin sanoen pääsen näkemään kuinka yksiin Kamichan kokemus ja kuvaus menee omani kanssa, ja kuinka hyvin saan kiinni Kamichan välittämistä mielikuvista (silloinkin kun ne poikkeaisivat omistani). Sokkoudesta tulee se hyvä puoli, että Kamicha ei päädy mun (tai muiden) vaikuttamana johtopäätöksiin, eikä ole myöskään alttiina valmistajan kuvailulle. Ainakaan mulle tässä ei ole kyse absoluuttisen totuudelliseen tuoksuanalyysiin tähtäämisestä (enkä itse sellaisiin kykenisikään).

Luin Kamichan sokkovainu #1 kuvauksen eilen illalla. Leuka loksahti auki ja olin aivan äimänä. Niin mainio kuvaus että ei voi olla todellista! Jäin vaan äimistelemään tietokoneen äärelle kunnes tokenin siihen että minulta kysytään hivenen huolestuneesti olenko kunnossa.

Omia mielleyhtymiäni kun haistelin tätä tuoksua aikanaan ensimmäisiä kertoja: outo anis, iiris, puut, herkkä, herkku, sulavaa kuin suklaa (mutta ei tuoksu), MELANKOLIA, Piano-elokuva, hienovarainen, rauha.

Itse haistan tämän alussa hieman pippurisuutta, en kitkerää sitrusta (haistatkohan Kamicha tässä appelsiininkukan?), ja pitkällä drydownissa mulle nousee enempi esiin myskipainotteisuus (tässä pelaa ehkä taas se herkkyysjuttu mistä puhuttiin). Riisi/tärkkelys on mielleyhtymä, josta saan välittömästi kiinni, mutta jota en itse ollut ajatellut. Muutoin vaan myötäilen ja nyökyttelen innokkaasti niin että niskaan jo sattuu!

Melankolia ja "pohdiskeleva, ei kylmä muttei lämminkään" oli mulle ehkä ne häkellyttävimmin osuvat abstraktit sanat Kamichan kuvauksessa.

Sokkovainu #1 oli L'artisanin Iris Pallida 2007. Valmistajan kuvaus:

"L'Artisan Parfumeur has amplified the nuances of the perfume of the Iris - all of the Iris, from flower to rhizome - to pay homage to this extraordinary olfactory complexity. Iris Pallida 2007 is a round, velvety, intimate scent, with a persistent trail, redolent of a soft cocoon traversed by luminous vibrations. It combines the initial tender sweetness of blue floral notes with velvety, floral wood notes, creating an almost gourmet effect. Then the warm, lingering woody depths are revealed. Ambrette seed absolu and white musks blend with the vibrant Iris, rendering it ever so slightly powdery without overstating its naturel."

Press releasen viitteellinen nuottilista: iris, lily of the valley, violet leaf, orange blossom, rose, aniseed, patchouli, cedar, vetiver, ambrette seed, white musk, and guaiac wood.

Edit. Myös sokkovainu #2:n paljastus ihan kohta!

Lapsellisen hauskaahan se oli tässä kärvistellä!

Wow, mitä huipputuoksua pääsinkään haistelemaan . Elämys oli kyllä melkoinen. Ihan hassua katsella Fragrantican arvioita tästä, omituisin juttu on se, että useampi haistaja sanoo tuoksun keston olleen melko vaatimattoman - itselläni tuoksu vasta kunnolla aukesi n. kolmen tunnin päästä ja pääsin kiinni tuohon "suklaiseen" osuuteen, itse kuvailin tässä ambramaista makeutta (ilman sitä ambran tunkeilevaakin täyteläisyyttä) ja öljymäisyyttä. Iris tuossa päällä oli aivan ihmeellinen. Vaikka kävin aamulla suihkussa tuoksun lämmin ja minun ihokemiaani täydellisesti sulava pohja pilasi vasemman käden puolelta tämänpäiväisen arkajalan (#2) tullen selkeänä uudelleen esiin kun sai päälle vähän uutta alkoholia

Iris Pallida:ssa on mukana kaksi tuoksuainesta, joihin todella haluaisin tutustua tarkemmin: Guaiac Wood - jota on mm. Miyaken Le Feu:ssa - jonka puuaromit ovat minusta tavattoman charmantteja - ja Ambrette seeds, kasvimaailman myskinkorvike, en enää muista mikä miellyttävä tuoksukokemus tähän ainesosaan linkittyy.

Kieloa en (onneksi ) havainnut ollenkaan.

Btw, onko Ambrette jonkin sortin kiinanruusu/kiinanruusun sukulainen? Entä tietääkö joku, ovatko Guerlainin L'Instantissa käytetyt Hibiscus-siemenet samaa sukua?

Tässä nopealla googletuksella löytynyttä infoa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Abelmoschus_moschatus
Tuo hibiscus-siemen voisi hyvinkin viitata tähän. Mutta kasvin suku on eri, kuin kiinanruusujen (joissa kasvisuku on siis hibiscus) - eikä sitä tuossa sukupuun palasessa näy myöskään ainakaan ihan lähimaastossa.

Mutta kasveissa on ihan tavallista, että yksittäistä lajiketta nimitetään niin, että se viittaa kokonaan toiseen sukuun. Niillä on ehkä jotain ulkoista yhtenäisyyttä sukuun, johon nimi viittaa, mutta geneettisesti ei sitten yhteyttä olekaan ja asia on tietysti paljastunut vasta kun tutkimusmenetelmät ja luokittelu ovat kehittyneet.

Muutama lähde tosiaan viittaa ambretteen hibiscus-siemenenä. :) Kuten sanottu parfyymiteollisuudessa raaka-aineiden nimet ovat moninaiset. Toinen puhuu dihydrojasmonaatista ja toinen taas Hedionista. (Opin tämän juuri Gogolilta saamastani kirjasta)

Se on varmaan ihan tuon kasvin kansanomaisista nimikkeistä peräisin ("Annual hibiscus") - eli ehkä kasvi ihmisten mielestä muistuttaa hibiscusta tavalla tai toisella, mutta se on yksivuotinen - kiinanruusu on monivuotinen kasvi - ja aivan toista sukua.

Eli arvelisin tosiaan, että hibiscus seeds = ambrette seeds --- mutta kasvilla ei ole mitään tekemistä kiinanruusujen kanssa (paitsi nimi).

Btw, kakkostuoksun kuvauksessa chypreen viittaavat seetri, bergamotti ja tuoksun kuivuus. Tuoksun aromaattisuus, laventeli ja pelargonia periaatteessa taas viittaavat fougere-tuoksuun. Tuoksun huono kestävyys voi olla taas täysin ihosta kiinni. Olen kuullut samasta tuoksusta monesti täysin päinvastaisia kommentteja tyyliin: "Hirveä myrkky, ei lähtenyt pois millään" ja "Todella mieto, sai koko ajan olla lisäilemässä".

Yritän itse asiassa neljättä kertaa saada tästä otetta, ihan mahdottoman katoavaa tavaraa minun ihollani. Nyt tunnun palaavan tuohon outoon petroliaromiin ja kukat taas... ...tai edes sitrus... ...well, en ole enää nenästäni varma ollenkaan.

Petroliaromi viittaa voimakkaasti mäntyperäisiin yhdisteisiin. Terpeenit sinänsä ovat todella laaja ryhmä, joten terpeeneistä puhuminen on vähän turhan yleisluontoista. Pitäisi varmaan vähän lehteillä taas "fragrance chemistry" -kirjaa ja etsiä, mitkä yhdisteet tuovat petroliaromeja. Tärpätin sukulaisista voi olla kyse.