Tuoksut

Kiitos kaikille. Juu eihän tää kyllä mukavaa ole. Harvoin istuminen näin mälsää tekee

Amoria kirjoitti:Aijai, parane pian! Lääkärikin varmaan saattoi mainita asiasta, mutta jos lapsia on joskus tulollaan niin mainitse asiasta neuvolassa. Synnytyspuolen lääkäri saattaa haluta katsoa kuvaa tai kuvata uudelleen synnytystä ajatellen.
Terveisin, kätilö

Kiitos vinkistä, täytyy muistaa sanoa jos tulee eteen. Lääkäri sitä sanoikin, että jos on vääntynyt (tai mitä sanaa käyttikin juuri siinä yhteydessä, kääntynyt tms) niin täytyy synnytyksessä huomioida. Kiva että meillä on täällä kätilökin

Kosmoskukka kirjoitti:Anna, kannattaa vielä käydä siellä kalevalaisella jäsenkorjaajalla ku häntäluu antaa sen verran myöten. Selkä on voinut kärsiä ja tulla jokunen lukko möykkyytyksessä.

Oot ihan oikeassa. Ympäröivät lihakset alkaa helposti jumittamaan ja säteilee sitten aika laajaltikin. Odotan oikein, että pääsisin "muokattavaksi".

Äh, miten tylsää, Anna! Toivottavasti ei vaivaa kauaa, eikä ilmene mummona Saitko pitkän saikun? Pitää varmaan munkin jo vihdosta viimein saada sulle paketti postiin lohdukkeeksi!!

Oi että, se olisi ihan hirmuisen ihanaa! Piristäisi pikku Annaa Heh. Mä jään odottelemaan

Olen tämän viikon nyt. Äiti onnistui muistuttamaan, että olen vielä koeajalla. Ikävää olisi jos potkisivat pois tämän takia, vaikka eihän saikku tietenkään syy saa olla. Hommat olen mielestäni hoitanut hyvin, ja kehujakin on tullut, mutta silti alkoi mietityttämään. Kun siemen kerta kylvettiin Toivotaan nyt että ihan oikeasti paranisi pian, tuo työ vain on sellaista, että alaselkä rasittuu siinäkin niin ei ihan puolikuntoisena viitsi mennä sinne ja aiheuttaa sitten vaivan pitkittymistä.

Annalle pikaista olon kohennusta! Itse en ole koskaan häntäluutani sen suuremmin telonut mutta mitä olen sen teloontumisesta kuullut, niin kipeältä on kuulostanut.

Silmäilin tuossa Yhteishyvä-lehteä ja silmiini tarrasi juttu luovuudesta ja siinä erityisesti tämä:
"Luovuutta on mystifioitu liikaa. Siinä on kyse vain siitä, että haluaa tehdä asioita eri tavalla ja paremmin. Luovuus on ennakkoluulottomuutta ja halua kyseenalaistaa."
Noin sanoo siis henkilö nimeltään Saku Tuominen, joka on Idealist Groupin perustaja ja luova johtaja (firma on erikoistunut ideoiden tuottamiseen). Mitäs sanotte, onko tuo teidän mielestä osuva kuvaus luovuudesta?

Minulle luovuus liittyy jotenkin uuden luomiseen, ei niinkään eri lailla ja paremmin tekemiseen. Tai ei kai sen tarvitse olla edes mitään uutta, voi se olla jotain jo miljoona kertaakin tehtyä, mutta se, että minä teen sen itse on minulle luovaa....huonommin tai paremmin, ihan sama...

Luovuus on mun mielestä sitä, että antaa sisäisen lapsensa huutaa mitä tehdään Kyllä jokaisella on kyky olla luova, monet eivät vain jostain syystä uskalla päästää itseään valloilleen.

Voisi kuvitella, että yritysmaailmassa luovuus = innovointi, jonka onnistuminen mitataan rahassa ja tehokkuudessa eli pitäisi tehdä aina vaan paremmin. Meille muille luovuus on toivottavasti eri asia ja tuottaa ensisijaisesti hyvää oloa ja kokemuksen itsensä toteuttamisesta. Lopputulos on sitten mitä on, ainakin täällä päässä

jenjen kirjoitti:Luovuus on mun mielestä sitä, että antaa sisäisen lapsensa huutaa mitä tehdään Kyllä jokaisella on kyky olla luova, monet eivät vain jostain syystä uskalla päästää itseään valloilleen.

Olen tästä vähän samaa mieltä, asioiden tekemistä, ajattelemista piittaamatta siitä, mitä muut ajattelevat ja onko asialla jotain arvoa.

Pidän myös ajatuksesta luovuudesta aivojen ominaisuutena. Kykymme assosioida asioita, joissa tietyt asiat näyttävät muistuttavan toisiaan vie toki välillä harhaan - mutta toisinaan tuottaa mahtavia juttuja. Sisäinen silmämme on kykenevä näkemään uskomattomia asioita. Sisäsyntyinen halumme vaikuttaa elinympäristöön on ihmisyyden ydintä.

Tuo Tuomisen ajattelu kuulostaa oikeistolaiselta hapatukselta, johon olen tällä hetkellä ihan helvetin kyllästynyt. Jokaisella asialla pitää olla joku rahassa mitattava arvo, jotta siitä on julkisen keskustelun aiheeksi. Tee paremmin, eri tavalla, menesty.

Amoria kirjoitti:Voisi kuvitella, että yritysmaailmassa luovuus = innovointi, jonka onnistuminen mitataan rahassa ja tehokkuudessa eli pitäisi tehdä aina vaan paremmin. Meille muille luovuus on toivottavasti eri asia ja tuottaa ensisijaisesti hyvää oloa ja kokemuksen itsensä toteuttamisesta. Lopputulos on sitten mitä on, ainakin täällä päässä

Jaa-a. No musta kyllä yritysmaailmassa tulee olla aika luova että saa homman toimimaan
ja jos olet myyjä... tai edustaja... mieti miten vielä tänäkin aikana huonosti arvostetaan kaiken maailman myyjiä... täytyy olla
siis vähintään Super Ihminen jos menestyt ja onnistut. Ja luovuutta kyllä täytyy käyttää, osata laittaa persoonaansa peliin ja myös luovia itseään. Olla mitä milloinkin tarvitaan.
Mää oon ikäni ollut tässä kovassa myynnin maailmassa töissä, heti siitä ku töihin pääsin, ikäni olen maalannut, rakastanut värejä, ollut voimistelija joka on miettinyt permanto ohjelmansa (luovuutta ja liikettä yhdistettynä). Ja kyllä luovuus tuottaa hyvää oloa ja itsensä toteuttamisen tunteita, ja myös yritysmaailmassa sitähän se on, jos sulla on oma firma, silloin ihminen toteuttaa 100 %:sti itseään. Multa kyllä tulee kaikille yrittäjille hatun nosto. Luovuuden lisäksi he käyttävät myös riskien hallintaa.
Mutta joo, totta on myös se että on niitäkin mestoja missä vaan kaikki revitään työntekijöiden selkärangasta ja mikään ei riitä. Riippuu tieten vähän minkälaisesta firmasta on kyse.
Mutta tässäkin tulemme siihen loppu tulokseen... että, ei kannata lokeroida asioita, ihmisiä, ilmiöitä. Vaan olla avoimin mielin. Asiat kun ei pakkaa sulkemaan pois toinen toisiaan. Onneksi.

No olen kyllä tuostakin ihan samaa mieltä. Lähes kaikkeen onnistuneeseen tekemiseen liittyy aina myös luovuus yhtenä ulottuvuutena. Tämä liittyy oikeastaan tuohon ajatukseen luovuudesta aivojen ominaisuutena. Ei ole olemassa ihmisiä, jotka eivät olisi luovia, on vaan valintoja, mihin tätä ihmisyyden sisäänrakennettua piirrettä soveltaa.

Luovuuden käyttäminen ei sinänsä ole välttämättä mikään ponnistus, vaan luonnollista, nautinnollistakin. Mutta luovien ratkaisujen perustelu ja läpivienti käytäntöön vaatii lähes aina energiaa. Se onnistuu helpoimmin itsenäisissä tehtävissä - ja sitä vaikeampaa se on, mitä enemmän ihmisiä on innostettava mukaan asiaan.

Siksi luovuus kukoistaa taiteilijoissa, käsityöläisissä, tieteen tekijöissä (tiettyyn pisteeseen saakka, joskin tiedeyhteisö on aika vaativa alusta luovuudelle) ja omasta tuloksesta - ja vain siitä vastaavien, yritystoiminnassa mukana olevien keskuudessa. Ja monissa tavallisissa ihmisissä, kotona ja harrastuksissa, joiden parissa viihdytään.

Mutta on myös mahdollista organisoitua luovuutta paremmin sallivasti. Tutustukaapa vaikka Gore- nimisen yrityksen yrityskulttuuriin (trademark mm. GoreTex-kuidulle)

Hilpeää kyllä valita tuoksua ja yrittää suhteuttaa annostelua siihen, että hengaa huomattavan osan päivistä sekä kylmissä luentosaleissa että melkein tukahduttavan kuumissa tietokoneluokissa ja opiskelijatilassa. Esim. tänään Casanova tuoksui muuten juuri sopivan miedosti muuten, mutta yksi luento olikin läkähdyttävän kuumassa tietokoneluokassa, jonne meinasi sulaa. Samalla varmaan meinasi sulaa vieruskaverin nenä, kun ainakin itse hastoin tuoksun varsin voimakkaasti.... Toisaalta ei se kuumassakaan todellakaan pahalta tuoksunut, hyvin selkeästi lähinnä.

pihlaja kirjoitti:Hilpeää kyllä valita tuoksua ja yrittää suhteuttaa annostelua siihen, että hengaa huomattavan osan päivistä sekä kylmissä luentosaleissa että melkein tukahduttavan kuumissa tietokoneluokissa ja opiskelijatilassa. Esim. tänään Casanova tuoksui muuten juuri sopivan miedosti muuten, mutta yksi luento olikin läkähdyttävän kuumassa tietokoneluokassa, jonne meinasi sulaa. Samalla varmaan meinasi sulaa vieruskaverin nenä, kun ainakin itse hastoin tuoksun varsin voimakkaasti.... Toisaalta ei se kuumassakaan todellakaan pahalta tuoksunut, hyvin selkeästi lähinnä.

Olen huomannut joskus saman, aika oudolla tavalla vieläpä. Aamulla olen valinnut tuoksun sillä ajatuksella että olen koko päivän melko kylmässä ja koleassa luokassa, eikä silloin meinaa loppupäivästä itse tuoksua haistaakaan ellei varsinaisesti keskity nuuhkimaan ranteitaan ja ajattelee tuoksun jo kokonaan haihtuneen. Sitten illemmalla salilla tai jumpassa havahtuu siihen että kuka/mikä täällä oikein haisee? Kunnes hoksaa että kas, minä itse! Onneksi ei ole (vielä) mitään pahoja ylilyöntejä sattunut tuolla tavalla, mutta joskus minua alkaa etenkin kovatempoisessa jumpassa yököttää jotkut voimakkaat tai raskaat tuoksut. Jotenkin sellaiseen tilanteeseen käy parhaiten joku kevyt ja raikas tuoksu.

Pihlaja, kaytatko hajuvesia itseasi vai muita varten?
Vahvaakin voi annostella niin kevyesti ja ylos kaulalle, etta se tuoksuu olosuhteissa kuin olosuhteissa itselle.

SprayEnjoy kirjoitti:Pihlaja, kaytatko hajuvesia itseasi vai muita varten?
Vahvaakin voi annostella niin kevyesti ja ylos kaulalle, etta se tuoksuu olosuhteissa kuin olosuhteissa itselle.

Itseäni, ja siksi kauhistuttaakin tuollaiset tilanteet, joissa yhtäkkiä huomaa tuoksuvansa huomattavasti enemmän kuin tarkoitti. En osannut ottaa huomioon päivän lämpötilavaihteluita.

Mummuni nukkui eilen pois.

On ollut tätä luopumista tässä, kuten joku saattaa muistaa viime kevään kun ensin meiltä kuoli koira, ja toinen mummoni viikkoa myöhemmin..

Onneksi on tämä foorumi ja hyväntuuliset keskustelut, helpottaa oloa hieman.

Voi ei, lämmin osanottoni!