Tuoksut

christian777 kirjoitti:Huomaan,että olemme kai vähän jokainen jotenkin omissa maailmoissa,paljon kavereita,mutta kuitenkin jollain tavalla yksinäisiä?lähes erakko välillä,omissa puuhissaan?Itse huomaan näitä piirteitä itsessäni,että nautin omissa oloissa olemisesta+puuhasteluista.Kellään samanlaisia fiiliksiä?Osalla meistä myös näitä kirjainyhdistelmä oireyhtymiä,allekirjoittaneella mm.

Jeps, minä ainakin olen erakko.
En oo ennen ollut, ennen mulla on ollu hirveän tärkeää se mitä ihmiset ajattelee, mitä ne on mieltä, koittanut täyttää sitä heidän ajatusta itsestäni- olla sellainen kun ympäristö odottaa minun olevan- miellyttää. Nykyään olen äärimmäisen rehellinen itselleni, jos ei kelpaa omana- Itsenään ... mitään muuta en siis voi enään olla, sitten olkoot kelpaamatta. Jos ees yritän olla jotain muuta mitä sisin sanoo, mennään mettään ja kovaa eikä siitä seuraa ku murhe näytelmä; kaikki kärsii loppujen lopuksi.

Jossain vaiheessa minulla oli kavereita ja pidin kovasti heihin yhteyttä, kunnes opin elämässä olevan kateuden, miten ihmiset haluaa edes pienen palan siitä hyvästä mitä toisella on (koska itsellä sitä ei ole - oli se hyvä parisuhteessa olevaa kapasiteettia tai sinun henkistä kapasiteettia, tai materialista kapasiteettiä), karsin ihmisiä ympäriltäni reippahasti pelkästään sillä että en enään pitänyt yhteyttä ja kappas vaan pikku hiljaa ne ihmiset jotka halusivat minun elämäni, jäivät pois. Lopulta, pieni piiri pyörii, eli se mitä on tässä katon alla, on tärkeintä minulle, jos saan pakattua lapsille hyvät eväät reppuun, syvälliset ja elämää kunnioittavat, osaisivat katsoa ihmisiä kuin tauluja- katsellen niitä vain ja ainoastaan hyvästä valosta silti takertumatta heihin, arvostaen sitä mitä heillä jo on ja eläen tässä hetkessä (toisaalta tuntuu että ei noita asioita voi opetaa, ne kuuluu jokaisen itse oppia ja oivaltaa). Tuosta erakosta tulikin mieleeni, jopa mieheni näki minut yksi päivä keittiössä kuin vanhana mummona. Mulla oli valkoinen villa takki auki ja tukka letillä, luonnollinen naturel meikki, ja korvapuusteja tein ihan omassa rauhassani. Hän sanoikin kokeemaansa että onpa pöhkö olo. Kertomansa myötä näin itsekin saman kuvan itsestäni. Ja se on se erakko nainen. Naurahdin hälle että sitten kun oikeasti olen mummon näköinen ja häärin keittiössä ja tuut sponttaanisti omissa ajatuksissasi keittiöön ja katsahdat minuun; koet deja-vu fiiliksen.

Niin, Kyllä Jaakiemia on ikävä. Jos me foorumilaiset ollaan Sinua loukattu, ja ilmiselvästi sellainen tunne nyt on että olisimme -tarkoitus ei toki ole ollut sellainen. Oisko aika tälle: Unohda, Anteeksi anna, ja Rakasta niinkuin Sinua ei olisi koskaan loukattu?
Elämässä tämän joutuu tekemään yllättävän monesti. Miksi; koska ihmiset vaan ei ole virheettomiä. Eikä tarvitse ollakkaan.
No, muuta mää en tuohon asiaan voi sanoa. Se että jos ihminen on suuttunut, tuon työn täytyy suuttuneen itse tehdä. Koska se on itsessä oleva tunne, se tulee myös itse työstää. Pahhaa ei varmasti kukkaan oo foorumilla tarkottanut. Ja jotenkin on fiilis kun minä ja Kamikin tuota kommentoimme, että uskaltaako tuohon mitään edes sanoa, koska varmasti meillä molemmilla on se pelko että onko tämä nyt "minun syytäni" (en tiiä Kamichasta, mutta mulla on ollut tällainen tunne). Eli, todella, minäkin ja niinkuin kaikki muutkin olemme vain ihmisiä (valitettavasti, ois paljo hauskempaa olla tuo joka ajelee aluksellaan ympäri galakseja), voimme tehdä virheitä ja toki voimme sen myöntää ilman että menetämme kasvojamme tai ajatuksiamme; pitää osata myös kumartaa ilman että kokee menettävänsä mitään. Ja joskus täällä jokaisen tulee "paikata" asioita. Ja toisinaan myös on hyvä valita olla piakkaamatta, sen työn voi tehdä joskus toinenkin. Mutta paikkaaminen toki myös vaatii anteeksi antamista - asiasta irti päästämistä. Tämä voi olla myös elämän mittainen läksy.
Iloista päivää Ihmiset! Nauttikaa hetkestä ja olkaa onnellisia, elkää katkeroituko.

Tuleepa mieleeni myös että ehkä Jaakiem on myös meitä ikävä.
Elämä ku on; sitä mitä et kaipaa - voit oikein hyvin ilman elää. Mutta jos kaipaa, ei voi ilman elää.
Aika näyttää

Sulla on Kosmoskukka varmaan maapallon kokoinen sydän

Kyllä tuo erakkomaisuuskin on totta, mä pidän yksinäisyydestä ja itseni seurasta. Jos mä elämääni jotain lisää haluaisin, niin mä haluaisin enemmän niitä hetkiä, että olen ihan ypöyksin koko talossa.

Multa on mennyt totaali-ohi kaikki syyt, miksi Jaakiem on julmasti jättänyt meidät, mutta hänen poistumisensa kyllä huomasin jo ihan ensimmäisenä päivänä, ja ihmettelin asiaa. Kuten joku tuossa jo sanoikin, niin jotain olennaista puuttuu ilman sua. Joten yhdyn muiden naisten kuoroon, ja pyydän minäkin, että palaat takaisin joukkoon kummaan

Eikä Mukael:iakaan ole näkynyt, saisi hänkin kyllä palailla jo foorumille.

Mohn kirjoitti:

toxu kirjoitti: Miulla on teille kaikille kysymys. Yhdistääkö mielestänne meitä tuoksuihmisiä mikään muu kuin......tuoksut? Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Onko mielestänne olemassa joku punainen lanka joka yhdistää meitä, ihmisinä, syvällisemmin?

Mielenkiintoinen kysymys, johon ainakaan minulla ei ole vastausta antaa ihan suorilta. Ajatuksia herättävää pohdintaa täällä jo ollutkin. Mitäs - muru itse vastaisit kysymykseesi?

Olen miettinyt tuota, ja vastaukseni on ei. En todellakaan ole keksinyt mitään. Ja kaikella rakkaudella kaikkia ihania viestejä kohtaan, en ole vieläkään keksinyt mitään.

Olen tajunnut lähinnä sen että miun on pakko saada ne samat lääkkeet mitkä Kosmolla on kaapissa!

Jos miulta kysytään, niin ainakin meitä tuntuu yhdistävän kiinnostus omien kokemuksien sanallistamiseen, jakamiseen ja niistä keskusteluun. Sen syvällisempää tulkintaa en osaa tehdä.

toxu kirjoitti:

Mohn kirjoitti:

toxu kirjoitti: Miulla on teille kaikille kysymys. Yhdistääkö mielestänne meitä tuoksuihmisiä mikään muu kuin......tuoksut? Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Onko mielestänne olemassa joku punainen lanka joka yhdistää meitä, ihmisinä, syvällisemmin?

Mielenkiintoinen kysymys, johon ainakaan minulla ei ole vastausta antaa ihan suorilta. Ajatuksia herättävää pohdintaa täällä jo ollutkin. Mitäs - muru itse vastaisit kysymykseesi?

Olen miettinyt tuota, ja vastaukseni on ei. En todellakaan ole keksinyt mitään. Ja kaikella rakkaudella kaikkia ihania viestejä kohtaan, en ole vieläkään keksinyt mitään.

Olen tajunnut lähinnä sen että miun on pakko saada ne samat lääkkeet mitkä Kosmolla on kaapissa!

^Hahhah Toxu, tuo oli hyvä
Se vaan että lääke ei ole oikea sana, vaan ennemminkin tietoisuus. ja toinen oleellinen sana on "valinta". Rakas, kyllä se joskus aukeaa.

Hassu juttu, mutta KK:lla ja minulla on jossain määrin samanlainen maailmankatsomus monelta osin, vaikka minulle henkimaailman jutut ovat henkimaailman juttuja.

Mutta täsmälleen niin, jokaisella on täysi vapaus valita, mihin asioihin, mihin piirteisiin toisissa ihmisissä, mihin omiin tunteisiin suuntaa huomionsa, millä tavoin omaa elämäänsä elää. Mitä vähemmän odottaa, sitä enemmän saa. Mitä enemmän kiinnittää huomiota hyvään, sitä enemmän sitä saa.

Taisin joskus sanoa, että ajattelen ihmisten olevan lähtökohtaisesti hyviä. Se on epätarkasti sanottu, sillä minusta koko hyvä/paha-akseli on aika epäilyttävä asteikko - ja kiinnitettävissä ainoastaan, jos näkökulma on tiedossa. Lähtökohtaisesti jokainen yksilö on itsekäs, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki toiminta olisi puhtaan itsekästä. Useimmat meistä kykenevät näkemään myös yhteisen hyvän mahdollisuuden.

Siksi olen päättänyt olla itse avoin - ja toisaalta täysin irtipäästävä. Ensimmäisenä päästin irti omista vihantunteistani, joita oli kertynyt sisälle paljon.

En ymmärrä myöskään anteeksiannon käsitettä, tai siis se on minulle vaikea. Irtipäästäminen on minulle paljon ymmärrettävämpi. Irtipäästäminen vaatii usein muutakin kuin sanoja. Samoin kuin Kosmoskukka olen siivonnut elämästäni ihmisiä, joiden kanssa toimiminen on liian vaikeaa ja kuluttavaa - joku voisi sanoa tätä anteeksiantamattomuudeksi, mutta ei minulla ole velvollisuutta hyväksyä mitä tahansa. Irtipäästäminen ei tarkoita sitä, että tapahtumista tulleet vammat olisivat jotenkin mystisesti korjautuneet, usein niitä ja niiden vaikutuksia omiin ajatusmalleihin ja tunteisiin joutuu käsittelemään vielä moneen kertaan. Tärkeää on kuitenkin se, että ei syyttele ja ottaa vastuun omasta eheytymisestä. Eikä loukkaannu liian helposti - normaali itsekkyys, ajoittainen kömpelyys tai taipumus ajattelemattomuuteen on muissakin ihmisissä täysin ymmärrettävä piirre .

Tämä hetki on se ainoa, josta on varmuus.

Terveisin ajoittain varsin kömpelö erakko.

^

^

Liityn Jaakiemia takaisin kaipailevien joukkoon - on tosi kurjaa jos yksi johtavista eksperteistä täällä vaikenee.
Jaakiemin tarkoista analyyseista olen oppinut lisää jo tutuiksi luulemistani tuoksuista.
Ja hän kirjoittaa niin kauniisti...

Älkää antako Mr. Fougeren vaieta!!! Laittakaa ihmiset yv-adresseja!

Hei, ei kiitos yksityisviestejä. Tämmöinen huomio ja sen keskipisteenä oleminen on kiusallista, enkä sitä toivo.

Totta on, että kiukustuin jokin aika sitten. Totta taitaa olla sekin, että suutuin ihan syyttä. Olen kuitenkin nauttinut siitä, että olen ollut hetken "omissa oloisani" ja viettänyt aikaa ilman foorumeita.

Tämä tällainen pikainen vastaus töiden lomassa. Ehdin koneelle paremmin vasta illalla. Yritän jaksaa käydä kuntosalilla töiden jälkeen.

^ Tervetuloa takaisin

Hyvä Gogol,osasit vetää oikeasta narusta! Tervetuloa takaisin kuoma

Aplodit kaikille ja etenkin Jaakiemille!
Säästetään adressit siihen kun joku oikeasti kuolee...

Ja yritetään pitää mielessä että täällä tulee helposti vääränlainen intimiiyden tunne - tunnemme kyllä toistemme tuoksukaappeja (ainakin sen julkisen puolen) mutta emme ihmisten taustoja. Täällä on helppo vahingossa tölväistä vaikkei pahaa tarkoittaisikaan. Eli analysoidaan itseämme mutta ollaan varovaisia toisten kanssa ja kunnioitetaan jokaisen henk.koht. tilaa, mielipiteitä ja mieltymyksiä!