Tuoksut

Jaakiem kirjoitti:Hei, ei kiitos yksityisviestejä. Tämmöinen huomio ja sen keskipisteenä oleminen on kiusallista, enkä sitä toivo.

Totta on, että kiukustuin jokin aika sitten. Totta taitaa olla sekin, että suutuin ihan syyttä. Olen kuitenkin nauttinut siitä, että olen ollut hetken "omissa oloisani" ja viettänyt aikaa ilman foorumeita.

Tämä tällainen pikainen vastaus töiden lomassa. Ehdin koneelle paremmin vasta illalla. Yritän jaksaa käydä kuntosalilla töiden jälkeen.

Yksityisviesteihin ei ole mitään paineita vastata - lähetin itse viestin nimenomaan siitä syystä, ettet kokisi asian olevan koko ajan esillä. Kiva kun olet täällä taas!

Kosmoskukka : mulla on nyt sen verran työläs ja ajatuksia vievä kevät-talvi että on pakko pitää haisuharrastusta vähän säästöliekillä, kun tähän saa(n ainakin itse) helposti uppoamaan tuhottomasti aikaa jo lueskelemalla, kommentoinnista ja haaveiluista ja testailuista puhumattakaan. Mutta kyllä mä aina välillä käyn jotain piipittämässä!

Kiva kuulla sinusta Jaakiem! Ja mukaelista myös!

Minä olen kokenut kerran elämässäni anteeksi antamisen kokemuksen. Minä annoin anteeksi isälleni kaiken sen pahan mikä johtui perimmiltään hänen sairaudestaan, alkoholismista. Enkä tehnyt sitä tietoisesti, se vain tapahtui, itsestään. Minulle anteeksi antaminen tarkoittaa sitä, että vapauttaa itsensä kaikesta siitä inhottavasta ahdistuksesta ja taakasta, mitä itse kantaa sydämessään; vihaa, pahaa mieltä, katkeruutta, kaunaa, tuskaa, syyttelyä, loputonta määrää negatiivisia tunteita ja ajatuksia, mitä siellä sitten itse kullakin onkaan. Minusta anteeksi antaminen on aina ensisijaisesti itselle, ei sille jolle annetaan anteeksi. Eikä se tarkoita unohtamista tai sitä, että sen jälkeen pitäisi olla niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan/ollutkaan, että anteeksi antamisella kaikki on pois pyyhitty. Ei todellakaan, minä muistan kyllä, mutta enää muistot eivät myrkytä minun sieluani.

Pysy kuulolla Mukael ja voimia kevääseen ja käy aina välillä tipauttamassa rivi siitä mitä haistelet! (Tai tule livetuoksutreffeille.)

Ja sama Jaakiemille: tottakai elävä elämä, kunnon kuntosalitreeni tai työputken läpivienti voittaa foorumihengailun, ei siinä (tai foorumiväsymyksessä) ole mitään vikaa!!! Mutta yritetään pysyä sellaisena yhteisönä että kaikille on täällä tilaa... (Miltähän mahtaisi tuoksua Spritueuse Double Vanille kerrostettuna Antaeuksen kanssa... )

Oma postitteluni on työ- ja privaelämän kiireiden jaksottamaa. On aikoja jolloin pitää blokata kaikki foorumit pois jotta töissä tulisi valmista tai hengaisin lasten kanssa. Ja sitten taas on aikoja jolloin kaipaa tuoksuntuntevaa seuraa ja inspiraatiota. Nykyään en enää pysy viestitystahdissa perässä, taustailen paljon ja luen ketjuja viiveellä. Mutta kai tällainenkin jäsenyys on ok?

Toivottavasti ei mene liian spirituaaliksi mutta anteeksipyytämisen löytäminen ja tietoinen sellaisista asioista irti päästäminen joista raivoaminen on hyödytöntä/itseä syövää/vihaa ja negatiivisia ajatuksia generoivaa on radikaalisti muuttanut omaa elämääni. Taas niitä paradoksaalisia strategioita jotka toimivat. Viha ja muut pahat tunteet kahlitsevat ja syövät sisältä päin, anteeksianto ja irtipäästö vapauttavat <lisää tähän radikaalia rakkautta ja muuta mindfulness-pöpinää>

Jee, kaikki hyvin

Saattaapi olla, että hiljenen tässä muutamaksi päiväksi, kenties jopa viikoksi. Ensin on pieni viikonloppureissu, sitten neljälle päivälle töitä yhteensä rontti 45 tuntia, johon päälle toinen viikonloppureissu. En toisin sanoen taida ihan hirveästi foorumille ehtiä. Mutta lueskelen sitten jälkijättöisesti.

Eiköhän täällä ole kaikille tilaa, kiireisille, hiljaisille, puheliaille ja suorasanaisille. Mitä yhteisiin tekijöihin tulee, tarvitseeko niitä välttämättä ollakaan. Minusta on mukavaa, että täällä on monenlaista väkeä kokoontumassa saman kiinnostuksen ympärille. Usein kaikkein mielenkiitoisinta on juuri se, jos mitään yhteistä ei ole. Jos omaa maailmankuvaansa on valmis hieman venyttämään, voi silläkin tavalla syntyä hienoja ihmissuhteita.

Mohn kirjoitti:Kiva kuulla sinusta Jaakiem! Ja mukaelista myös!

Minä olen kokenut kerran elämässäni anteeksi antamisen kokemuksen. Minä annoin anteeksi isälleni kaiken sen pahan mikä johtui perimmiltään hänen sairaudestaan, alkoholismista. Enkä tehnyt sitä tietoisesti, se vain tapahtui, itsestään. Minulle anteeksi antaminen tarkoittaa sitä, että vapauttaa itsensä kaikesta siitä inhottavasta ahdistuksesta ja taakasta, mitä itse kantaa sydämessään; vihaa, pahaa mieltä, katkeruutta, kaunaa, tuskaa, syyttelyä, loputonta määrää negatiivisia tunteita ja ajatuksia, mitä siellä sitten itse kullakin onkaan. Minusta anteeksi antaminen on aina ensisijaisesti itselle, ei sille jolle annetaan anteeksi. Eikä se tarkoita unohtamista tai sitä, että sen jälkeen pitäisi olla niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan/ollutkaan, että anteeksi antamisella kaikki on pois pyyhitty. Ei todellakaan, minä muistan kyllä, mutta enää muistot eivät myrkytä minun sieluani.

Hienosti sanottu Mohn ja upeaa miten olet oivaltanut tuon asian ja selvinnyt noista menneisyyden kauheista kokemuksista!

Tässäpä teille, ystävät, setti kuvia upeista raunioista ja hylätyistä paikoista viikonlopun avaukseksi. Lapsellinen seikkailija minussa on näistä kuvista ihan

http://blogof.francescomugnai.com/2013/ ... ever-seen/

Kamicha kirjoitti:Tässäpä teille, ystävät, setti kuvia upeista raunioista ja hylätyistä paikoista viikonlopun avaukseksi. Lapsellinen seikkailija minussa on näistä kuvista ihan

http://blogof.francescomugnai.com/2013/ ... ever-seen/

Wau!

Wow mitä kuvia
Tuo muistuttaa niin siitä katoavaisuudesta, kun ihminen hylkää jonkun paikan, niin ei siinä kauaa tarvii aikaa ku maa alkaa sitä täyttämään ja peittämään. Todella upeita kuvia oli, kiitos Kami.

Kiitos, Kamicha!

Huikeita kuvia!

Tuosta vanhasta kivilinnasta tulee mieleen Skyfall. Toinen vai kolmasko kuva se oli.. Ruokkii kyllä mielikuvitusta ja virkistää sielua. Joissakin kuvissa asetelma on niin epätodellinen ja symmetrinen, että olin jo epäillä kuvamanipulaatioita.

Ihanaa viikonloppua kaikille!!

Työpaikka jäi saamatta, jäin kolmesta parhaasta kakkoseksi kuulemma Harmittaa niin paljon, että tänään kyllä kalsarisellaiset uusien karaokevehkeiden kanssa!