Tuoksut

Toxu, mä olen viime aikoina huomattavasti aiempaa syvällisemmin perehtynyt viineihin.
Niiden arvioinnista kuitenkin iso osa on hajuperusteista ja yhtäläisyyksiä parfyymimaailmaan on häiritsevän paljon.
Shiraziahan voisi verrata mausteisiin orientaaleihin - heität ehkä tummien hedelmien lisäksi sekaan vielä vähän yrttejä - kolahtaako? Ja eikö Pinotage ole samaa tuhtia ja täyteläistä mausteisuutta?

Miten olisi viininvalinta tuoksusormenjälkesi mukaan?

Heinä- ja leipätuoksujen ystävälle tietty shamppanjaa (bingo!), vihreiden tuoksujen ystävälle Uuden Seelannin ruohoista Sauvignon Blancia, vaniljatuoksuista tykkäävälle mitä tahansa tammitynnyröityä, Jeux de Peau-fanille tuhtia aussi- tai Kalifornia-chardonnayta (sitä samaa mikro-popcorn diasetyyliesteriä on vaikka Lindemans Bin 65:ssä) ja klassisten kukkaistuoksujen ystävälle Moscato d'Astia.

Täsmääkö teillä viini- ja tuoksumaku?

^ Itse asiassa nyt kun tulit sanoneeksi, niin yllättävän paljon. Olen huomannut tykkääväni lämpimän mausteisista tuoksuista, puista ja usein orientaaleista. Tummista, lämpimistä muttei kuitenkaan hyökkäävistä tai liian terävistä tuoksuista, ja myös gourmandit toimivat usein. Sama pätee pitkälti viineihin; shirazit, mausteiset merlotit, tempranillot jne. Lämpimyyttä, tanniineja, tummuutta ja voimaa saa olla, mutta vahvasta happamuudesta ja kitkeryydestä en välitä. Toisaalta myös hedelmäiset valkoviinit menevät, mikä käy yksiin tuon tuoksumakuni hedelmäisemmän puolen kanssa. Kuohuviinistä, liian makeista valkoviineistä ja roseesta taas en niin välitä - samaten heinäisyys, pistävät vihreät jne. eivät toimi tuoksuissa. Samaan kastiin menevät myös tylsähköt malbecit ja vastaavat.

pihlaja kirjoitti:Samaan kastiin menevät myös tylsähköt malbecit ja vastaavat.

Mitähän Malbeceja siellä on juotu. Ehkä eteläamerikkalaiset malbecit voivat olla hieman tukkoisia ja liian hilloisia, mutta kannattaa kokeilla ranskalaisia. Siitä ei paljon voi tasoa enää nostaa. Suosikkijuomiani leipämäiset samppanjat ja kuohuviinit ja savuiset viskit.

Paahteiset samppanjat ja kuplivat. Tyylikkäät Chablis'n alueen viinit. Jalohomeiset, huikean aromikkaat trockenbeerausleset ja Tokaijit. Mineraaliset Rieslingit ja parfyymiset, hypertuoksuvat Gewürztraminerit. Kirpeän hapokkaat ja kevyehköt Pinot Noirit. Nahkaiset ja kuivahedelmäiset Tempranillot (ja tietty myös portviini). Hilloisen mausteiset Syrahit. Turvallisen tukevat ja ryhdikkäät Cabernet Sauvignonit. Siinäpä jotain suosikkeja, yhtä sekalaista seurakuntaa kuin suosikkituoksut.

Jaakiem kirjoitti:

pihlaja kirjoitti:Samaan kastiin menevät myös tylsähköt malbecit ja vastaavat.

Mitähän Malbeceja siellä on juotu. Ehkä eteläamerikkalaiset malbecit voivat olla hieman tukkoisia ja liian hilloisia, mutta kannattaa kokeilla ranskalaisia. Siitä ei paljon voi tasoa enää nostaa. Suosikkijuomiani leipämäiset samppanjat ja kuohuviinit ja savuiset viskit.

Eteläamerikkalaisia juuri... Semmoinen mehumaisuus niissä lähinnä on ärsyttänyt. Ranskalaisia viinejä ostan harvoin, kun jos hankkii eurooppalaista, niin tulee usein kallistuttua Italiaan. Ehkä pitäisi poiketa käytännöstä kerrankin.

En juo punaviiniä, en pidä sen mausta. Valkoviinejä juon mielelläni, mieluiten puolimakeita tai makeita, samoin siidereiden täytyy olla makeita, kuivista en tykkää ollenkaan. Olen myös makeiden tuoksujen ystävä.

Jaakiem kirjoitti:

pihlaja kirjoitti:Samaan kastiin menevät myös tylsähköt malbecit ja vastaavat.

Mitähän Malbeceja siellä on juotu. Ehkä eteläamerikkalaiset malbecit voivat olla hieman tukkoisia ja liian hilloisia, mutta kannattaa kokeilla ranskalaisia. Siitä ei paljon voi tasoa enää nostaa. Suosikkijuomiani leipämäiset samppanjat ja kuohuviinit ja savuiset viskit.

Uusimmassa Ruoka- ja viinilehdessä kerrottiin, että O Botaricario on tehnyt Malbec-parfyymin. Pohjassa käytetty malbec-rypäleestä saatua alkoholia.

Jep. Shiraz ja Pinotage ovat ehdottomat suosikikkirypäleeni. Mausteita, paksuja hilloja, kahvia, tammisavua ja nahkaa. Pidän toki muistakin rypäleistä, ja totta puhuen, en ole elämäni aikana maistanut yhtäkään oikeasti pahanmakuista punkkua. Jopa äkkikypsytetty Merlot maistuu miulle erinomaisesti.
Valkoviineistä pidän eniten rutikuivista Chardonnaysta.

Parhaat alkoholijuomat löytyvät kuitenkin oluiden puolelta. Ultrarikkaat vehnikset, mallasleipämäiset/yrtti/suklaiset portterit, tervaiset savuoluet, sekä karamelliset luostarioluet ovat suosikkejani.

Siideritkin ovat parhaimmillan aivan mielettömän hyviä. Hevostallimaiset ranskalaiset ja englantilaiset mehut ovat satumaisia etenkin homejuustojen kera.

Alkoholimakuni on samanmoinen kuin tuoksuissa: monipuolinen ja silti johdonmukainen.

En tiedä miksi, mutta shamppanjan litkijöitä olen aina pitänyt aikalailla huvittavina urpoina. Ehkä se johtuu vain siitä että miulla ei moiseen ylellisyyteen ole varaa...Pistetään siis puhtaasti sen piikkiin!

Eilen ja vähän tänäänkin tämmöistä:

Otin päivällä pakastimesta pari itse kalastamaani siikaa. Rupean nyt paistamaan ne ja ajattelin tehdä lisukkeeksi italialaisia rosmariiniperunoita.

Kuka ei kuulu joukkoon? Iltajuomisena ilonen Koffin kolmonen, ja paistinpannulla kaupan hampurilaisia

---

Vihreää sitruuna teetä, Pippuri Jasmiini tuoksun kera. Mukava yhdistelmä.

Jenjen, mäkin olen mikrotason kokki

Mutta onneksi mies on innostunut ruuanlaitosta. Tänään hän paistoi meille lohta, lisäkkeenä oli kermaviili-sitruuna-suolakurkku-tiesmitä-kastike ja kuivattua ruisleipää. Taivaallista.

Nyt mä juon Yogin Bedtime-teetä. Tää on pahaa, mutta viimeksi tätä juotuani seikkailin unessa niin roiseissa eroottisissa sfääreissä, että juon vaikka kannullisen, jos saan yhtä nautinnolliset unet.

---