Tuoksut

Kamicha: Tunnistamattomuuden tunnistaminen ja tunnustaminen on tuoksuviisauden alku. Vaikka tuoksukuvauksissa olisi sitten mitä nuotteja Tukiaisen puutarhasta lähtien, niin suurin osa niistä on kuitenkin tehty synteettisesti. Suurta kukkaistuoksumolekyylejä ei edes esiinny luonnossa. Yksi syy näiden molekyylien kehittämiseen on luonnollisten molekyylien huono säilyvyys. Monet luonnolliset tuoksuaineet voivat myös reagoida epäsuotuisasti toisten kanssa. Eli jo 1800-luvulta alkaen tuoksuaineita on syntetisoitu. Tämän takia voikin myös sanoa, että tuoksuista löytyvät nuotit ovat jossain määrin makuasia. Tietysti jossain määrin taas ne ovat hyvinkin eksakteja, mutta ei kannata mennä hakemaan vastaavuuksia yksi yhteen luonnon kanssa.
Btw, haistelin tässä männäviikolla kauppatorilla Narsisseja ja täytyy sanoa, että rakastan niiden tuoksua. :) Esittelen huomenna yhden oman luomukseni, jossa on paljon narsissia. Tämä tuoksu tulee markkinoille varmaan loppukesästä. Upeaa päästä tapaamaan teitä kaikkia!

Mummoilin Miss Dioriin sonnustautuneena :).
Äsken suihkaisin Diptyquen Do Sonia, ihanan outo ja kiehtova on tämä.

Alkuperäinen Miss Dior on aivan ihana! Se uusi Eau Fraice on todella hahmoton. Siinä on haettu jotain retroa, mutta jääty puolitiehen. Sen lisäksi se on todella paljon epäkaupallisempi kuin L'eau, jonka se korvasi. Diorilla on aika lailla nyt kyllä pallo hukassa.

Niin onkin! Tyydyttää nostalgiannälkää mainiosti, ihanat mummon kampauspöytä -vibat. Eau Fraichea en olekaan ehtinyt haistella!

Juurikin pohdiskelin viime yönä tuota tuoksujen kokemista. Tuoksuttelin Lutensin Chypre Rougea ja olin vähän hämmästynyt lueskellessani mm. Fragranticasta jälkeenpäin arvioita siitä. Siellä muutama sanoi haistavansa siinä mm. curryn ja minun nenääni siitä ei löytynyt mitään sinne päinkään. Itsekseni sitten pohdiskelin siinä, että eihän se mitenkään edes voi olla niin, että kaikki kokisivat tuoksut samanlaisina. Emmehän me koe värejäkään samalla tavalla. Yhden turkoosi on toisen sininen ja kolmannen vihreä.

Harmillisesti minä ainakaan en aina uskalla heittäytyä ihan pelkästään oman nenäni varaan vaan minulla on tapana tarkistaa sen tuoksun nuotit jota meinaan alkaa tuoksuttelemaan. Se antaa minun noviisin nenälleni vähän osviittaa sen suhteen, että mitä sieltä kannattaa lähteä etsimään. Toisinaan kuitenkin saatan omasta mielestäni haistaa jotakin jota ei nuottilistalla ole, mikä on välillä pikkuisen hämmentävää. Useimmiten käy kuitenkin niin, että en tunnista kaikkia nuotteja tai en yksinkertaisesti haista jotakin mikä minun pitäisi osata tunnistaa.

Sepä näissä tuoksuissa onkin niin kiehtovaa. :) Arvaapa vain esimerkiksi, kuinka monella eri tavalla myski tai jasmiini voidaan tehdä tuoksuun. Toiset tuoksut saattavat taas piilottaa toisia - hyvänä esimerkkinä nämä aldehydit. Curry on taas esimerkki aika ylimalkaisesta "nuotista". Curryhan on maustesekoitus ja sitäkin on monta lajia. Itse kuvittelisin haistavani curryna esimerkiksi inkiväärisien, neillikkaisten ja pippurisien elementtien sekoituksen. Kannattaa myöskin muistaa, että läheskään kaikki ihmiset eivät koe tai ilmaise tuoksukokemustaan suoran kielellisesti. Toisille tuoksut tuovat voimakkaita tunteita ajasta tai paikasta, toisille värejä, toisille musiikkia. Kieli on kuitenkin ilmaisuvälineenä niin vajavainen, ettei meidän pidä pakottautua rajaamaan tuoksukokemustemme välittämistä sen varaan.

Ja ans olla, vaikeasti analysoitavat tuoksut vasta upeita ovatkin! Ne joista ei vielä osaa ottaa selvää.. Minulle juuri tänään Kouros on tällainen, en ole hirveämmin kirjoittanut miesten tuoksuista, ja tämäkin saa rauhassa jäädä odottelemaan.

On hassua, että olen blogissani valinnut ainakin välillisesti melko analyyttisen lähestymistavan. Rakastan kirjoittamista ja tuoksuja - kumpaakin taiteena. Kaikki matemaattinen ja kemiallinen keskustelu on näkökulmastani hyvin tylsää. Olen kyseisissä lajeissa lahjaton. Käytän toisinaan tuoksusivustoja ja jopa A-Z Guidea jonkinlaisena vertailukohtana, referenssinä, mutta olen kiitollinen kyseenalaistamisen lahjastani. Elokuvan ja musiikin puolella olen suorastaan allerginen kriitikoille.

No nyt on kyynärtaipeissa Niilin drydown (ei tämä minulla nyt niin kovin huonosti kestä). Kuvailisin tätä pehmeäksi itämaiseksi, jossa on vielä suolaa ja aavistus vihreitä sävyjä jäljellä. Aivan fantastinen kesäihotuoksu. Vasta nyt erotan suitsukkeen, vaikka olen kyllä varma, että se tuo tuoksun keskivaiheillekin jotain, nenäni ei vaan sitä erottele muista nuoteista. Ehkä odotan suitsukkeen hienoista makeutta ja se on kyllä ydituoksussa kokonaan piilossa, se on Niilissä minusta hyvin kuiva. Hienostunut makeus on palannut, tässä on myös hyvin pehmeää mausteisuutta, kanelipullaa. Kyllä minäkin tässä aistin vaniljaisuutta, mutta ei tämä ole minusta pelkkä vanilja. Niin ihana ihosointu, että on vaikea irrottaa nenää kyynärtaipeesta.

Coumarin ja tonka, entäs coumarin ja kaneli? Tavallinen halpa (cassia) kanelihan on jopa joissain päiväkodeissa lapsilta kielletty korkean coumarinpitoisuuden takia. Itsekin hankin kotiin ceyloninkanelia, kun tykkään välillä syödä sitä melko isoja määriä - ja ceyloninkanelissa coumarinpitoisuus on alhainen.

Mulla Niili on jemmassa nimenomaan kesäksi. Intensiivisen käpyinen vihreä mango on lempituoksujani tropiikkiajoilta. Ellena ei aivan täysin tavoita sen kirpeintä terää mutta ihan hyvä approksimaatio kumminkin.

Mulla on ylimääräinen 30 ml pullo (arvo noin15 euroa) jos jotakuta kiinnoataa. Ei mukana nyt mutta tulen käymään jo kuun lopussa seuraavan kerran.

I WANTS!!! !!! !!!

*Rauhoittuneena.* Nämä jokimangoketsuppikuvaukset olivat minulle liikaa, ja siis kernaasti ostaisin sinulta ylimääräisen Niilisi. Kiitos. Halleluja!

Tänään L'Artisan Parfumeurin Safran Troublantia. Pakkasin pullon mukaan reissuun, koska käytän sitä melko harvoin ja nyt olen ikään kuin pakotettu käyttämään sitä kun käytössä on vain kolmen tuoksun garderobi.

Pidän Safran Troublantista, mutta en rakasta sitä, ja olen ennenkin huomannut, että jos olen pitänyt jostain tuoksusta sen verran, että olen ostanut sen, joskus pieni vaivannäkö ja tarkempi tutustuminen tuottavat hedelmää ja "ihan kiva" muuttuu "hyvin miellyttäväksi". Katellaan...

Mä tykkään siitä, eli jos tympäännyt jostain syystä sahramiin, myy se mulle! Vasilisa, Niili on sun, saat sen ihan tän kuun lopussa kun pistäydyn seuraavan kerran Suomessa.

Tulin juuri tulikuumasta suihkusta, jonka jälkeen asettelin iholleni (näytteestä) Issey Miyaken Le Feu d'Isseytä. Vähän korvien taakse, vähän kämmenille ja vähän ranteisiinkin.
Mikä mainio tuoksu. Tästä tuoksusta tulee mieleen M.A.Nummisen versio biisistä, Kumipallo (Luokses Pompin.)

Häiritsevän hauska tuoksu.

Le Feu on hauska, ihastuttavan hauska. En ole käyttänyt pitkään aikaan, pitääpä kokeilla sopisiko se kevättunnelmiini (jotka kyllä saattaisivat olla pienen piristysruiskeen tarpeessa).

Truuttailin keskustan läpi kävellessä kämmenselille vähän A*menia - ja onhan tämä tosi unisex. Itse asiassa tuoksu on minusta todella läheistä sukua markettituoksuissa mainostamalleni L'Or de Torrentille - ja sitä piti tietysti vertailun vuoksi truutata vähän käsivarrelle. A*menin ystävien kannattaa ehdottomasti testata Torrentekin! Torrenten kahvinuotti on kiehtovampi, ja minusta tuoksussa on enemmän sekä luonnollisuutta, että rikkautta kuin A*menissa. Yleensä pidän patsulista, mutta A*menia se minusta vähän vesittää viileydellään, se asettuu tätä taustaa vasten pehmeän minttumaiseksi, ei kovin maanläheiseksi. (Edit. siis minulla ei ole mitään minttua vastaan, päinvastoin...)

Haluaisin kuulla muidenkin mielipiteitä tuosta Torrentesta, minusta se on mainstream-itämaisten eliittiä. Fragrantica luokittelee sen itämais-kukkaiseksi, mutta minusta sitä luonnehtivat kukkia enemmän puiset ja gourmand-aromit. Siinä on makeutta, mutta se on mielestäni ihastuttavan tasapainoinen, kahvin karvaat aromit lomittuvat tuoksuun ainutlaatuisen hienolla ja kestävällä tavalla.