Tuoksut

Kerro mulle mistä L'Oria saa niin yritän haistaa - mulla on markethaaste vielä kesken.

Otan sen mukaan tuoksutreffeille. Oli aikanaan myynnissä Stokkalla ja Sokoksella, en ole varma nykytilanteesta - nettikaupoista löytyy kyllä hyvin.

Vaikka nenä oli jo lähes tukossa tuoksutreffien jäljiltä, en malttanut jättää uusia putkiloita rauhaan.

Odottelin kovasti muutamaa Sirkka-Liisaa, joita olen aikaisemmin kokeillut vaan nopeasti iholle jollain tavaratalokeikalla - tai jotka ovat vanginneet mielenkiintoni nuottien ja nettikeskustelun kautta. Borneo 1834 kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.

Olen järkyttynyt, tuoksu on ihan erilainen kun odotin. Odotin Coromandelin vähemmän hienostunutta sisarpuolta, mutta vaikka nämä jakavat patsuli- ja kaakaonuotin, ei näillä minusta juurikaan yhteistä ole, tunnelmallisesti. Odotin myös A*menin kaakaokahvipatsulikarkkipommia, eipä tullut sitäkään. (BTW, vaikka jostain nettikirjoittelusta voisi niin päätellä, niin Coromandel ei ole Sheldraken - mutta Chanelin eksklusiiveissa on yksi Sheldrake: Sycomore).

Minusta on pelottava asia kirjoittaa, mitä oikeasti ajattelin Borneon avauksesta. Välitön mielleyhtymä oli nimittäin... ...Diorin Poison riisuttuna hedelmistä ja lähes kaikesta makeudesta, tuberoosan (?) voimakkuus säädettynä noin kymmenesosaan (kukkaisnuottien tunnistamisessa on todellakin toivomisen varaa, meinaan kyllä panostaa tähän). Mutta oliko Poisonin ydin todella tällä tavalla patsulinen ja avauksessa lääkemäinen? En pysty tarkistamaan asiaa mitenkään, tämä havainto nimittäin nojaa aivan täysin tuoksumielikuvaan, joka minulla on itse 80-luvulla hankkimastani pullosta (joka on joko kulutettu loppuun tai muuten vaan kadotettu elämän pyörteisiin) - ja kyllä, olin alle kaksikymppisenäkin viehtynyt tappajamummotuoksuista. Poisonia on kai sitäkin reformuloitu, meinaan kyllä jonkun pikkuputelin hankkia vintagea ihan nostalgiasyistä jossain vaiheessa.

Borneon patsuli on minusta aika omalaatuista, se ei ole kovin vehreää ja tuoretta, vaan aromi on pikemminkin kuivatun yrtin. Kaakao ei ole alkuun minun ihollani mitenkään framilla, en olisi mitenkään sitä löytänyt, jos en olisi osannut etsiä. Ja tämä ei ole suklaata, vaan tummaa, pölyistä, kunnon kaakaojauhetta ilman lisäaineita. Makeutta on tuoksussa vain nimeksi, mutta tippa hunajaa tihkuu nenääni jostain raosta - vai onko tämä aavistus makeutta piipputupakkaa? Hamppua? Valkoiset kukat eivät olleet avauksessa mitenkään pääosassa, mutta kuitenkin näyttämöllä, ja luulen, että yksi roosa oli tuberoosa, mistä tuo Poison-mielleyhtymä muuten voisi olla peräisin? Paketissa on myös jotain kamferista ja lääkemäistä.

Menetin tuoksun keskivaiheet yön aikana, mutta nyt on iholla drydown, jossa on vähän enemmän makeutta (tämä ei vieläkään ole makea tuoksu), kaakao erottuu pehmeän tummana ja se on enemmän esillä kuin alkuvaiheessa, patsuli on rauhoittunut syksyisen melankoliseksi tallatun polun tuoksuksi ja kukat ovat hävinneet kokonaan. Iholla on myös aavistus savua, jotain animaalista ja hieman suolaa.

Coromandel helkkyy hienostuneena (ehkä jopa minulle vähän liiankin fiininä), Borneo on kulmikkaan kömpelö ja maanläheinen, melko niukkaelementtinen, mutta silti kokonaisuutena tunnistettava, omanlaisensa ja kiinnostava. Siinä on hippihenkeä ja melankoliaa. Se ei ole kosiskeleva, ei seksikäs, iloinen eikä kaunis - mutta siinä on karkein vedoin piirrettyä alkuvoimaista estetiikkaa, joka kyllä viehättää minua.

Louve!! Nyt nyt - mun piti töitä tehdä, mutta ei tästä mitään tule kun toimistossa tuoksuu näin hyvältä. Mä haistan tässäkin kirsikan. Onko sitä, kertokaa, oi kertokaa!!?? Tätä mä haluan koko pullon, olenhan ahne. Mun näkökulmasta (kenties yleisemminkin) tätä on helppo lähestyä. Ooh!!

Tiia kirjoitti:Louve!! Nyt nyt - mun piti töitä tehdä, mutta ei tästä mitään tule kun toimistossa tuoksuu näin hyvältä. Mä haistan tässäkin kirsikan. Onko sitä, kertokaa, oi kertokaa!!?? Tätä mä haluan koko pullon, olenhan ahne. Mun näkökulmasta (kenties yleisemminkin) tätä on helppo lähestyä. Ooh!!

Mmm…Louve. Mun nenässä tuoksu aloittaa ärhäkkänä mantelisupersankaripommina, käy läpi laskiaispullamaisen mantelimassavaiheen ja kesyyntyy lopulta iholla sensuelliksi mantelikaunottareksi.

Jostain syystä mä kuvittelen, että Angelina Jolie käyttää Louvea. En osaa sanoa miksi, ne vaan jotenkin intuitiivisesti sopii yhteen.

Sain eilen Vasilisalta lainaksi Frederic Mallen Dans tes bras’n, johon olin ihastunut jo aiemmin, ja eilisen koenuuhkinnan perusteella ihastuin vielä enemmän. Noh, tänä aamuna pääsin vihdoin kokeilemaan sitä iholle. Suihkautin tujauksen ranteelle ja lähdin töihin. Nuuskutin itseäni pitkin aamua: ahh, miten hellä tuoksu. Suloista pippuria. Aurinkoa iholla. Ihmisen läheisyyttä. Rakkautta.

Ja sitten. kaksi tuntia kuluu, ja ihoni alkaa tuoksua likaiselta. Ensin pesemättömiltä alushousuilta. Sitten sisäelimiltä. Lopulta sianlihalta, jonka päälle on valeltu myskiä. Kesken palaverin alkaa oksettaa: käyn pesemässä ranteeni. Tuoksu ei lähde pois. Hinkkaan ranteilleni suihkutettavaa deodoranttia. Tuoksu ei lähde vieläkään pois. Sianliha alkaa muuttua visvaiseksi. Haistan tulehduksen. En enää kestä: teen työpaikan keittiön tiskialtaaseen fairy-vettä ja upotan ranteeni tulikuumaan veteen. Kädet palavat, Dans tes bras melkein katoaa.

Puuh. Miten tässä saattoi käydä näin.

Ollanpas sitä nyt hurmiossa siellä. :lol:

Tänään päästin iholle Sergen Muscs Koublai Khanin.

Vähän pelotti, mutta eihän tämä ole kovinkaan hankala.

Ensimmäisen vartin aikana tuoksussa on kyllä vähän kuivaa hevosenlantaa, mutta sen jälkeen eläimelliset elementit asettuvat oikein miellyttävään asentoon yhdessä kainon ruusun ja pehmoisen ambran kanssa. Hienoinen makeus - ehkä hunajan aromia - ja iholta maistuva suolaisuus ovat mukavassa tasapainossa. Tuoksu ei ole millään tavalla tukkeinen, toisin kuin klassiset, sivetillä ja myskillä terästetyt orientaalityrmäystipat. On tässä vähän saippuaakin, mutta lempeällä ja nenäystävällisellä tavalla. Nenään eksyvä projektio yllättää kerta toisensa jälkeen tarjoamalla vähän erilaista kulmaa tuoksun elementteihin.

Drydown on dominokeksi, savusaunaiho ja märkä villatumppu, jota kumminkin imeskelit kun äiti veti sinut pulkassa kotiin. Omituisen lohdullista.

Eeva kirjoitti:Sain eilen Vasilisalta lainaksi Frederic Mallen Dans tes bras’n, johon olin ihastunut jo aiemmin, ja eilisen koenuuhkinnan perusteella ihastuin vielä enemmän. Noh, tänä aamuna pääsin vihdoin kokeilemaan sitä iholle. Suihkautin tujauksen ranteelle ja lähdin töihin. Nuuskutin itseäni pitkin aamua: ahh, miten hellä tuoksu. Suloista pippuria. Aurinkoa iholla. Ihmisen läheisyyttä. Rakkautta.

Ja sitten. kaksi tuntia kuluu, ja ihoni alkaa tuoksua likaiselta. Ensin pesemättömiltä alushousuilta. Sitten sisäelimiltä. Lopulta sianlihalta, jonka päälle on valeltu myskiä. Kesken palaverin alkaa oksettaa: käyn pesemässä ranteeni. Tuoksu ei lähde pois. Hinkkaan ranteilleni suihkutettavaa deodoranttia. Tuoksu ei lähde vieläkään pois. Sianliha alkaa muuttua visvaiseksi. Haistan tulehduksen. En enää kestä: teen työpaikan keittiön tiskialtaaseen fairy-vettä ja upotan ranteeni tulikuumaan veteen. Kädet palavat, Dans tes bras melkein katoaa.

Puuh. Miten tässä saattoi käydä näin.

Herrajestas, Roucelin sylistä saa näköjään kuppaa Sääli, erittäin. Vaikuttaa siltä, että Dans tes Bras käyttäytyy kovin häkellyttävästi eri ihoilla, onko muilla kokemuksia? Saatteko kaikki siitä sukupuolitauteja ja sisäelimiä?

Uu, Koublai Khanin myski kuulostaa todella kiinnostavalta!

Vähän yllättäen olen päättänyt säästää tuoksutapaamisen tuliaisten fiilistelyn virkeämpiin hetkiin. Aamupalaveriin laitoin turvallista L'Eau de Taroccoa, iltapäivälllä kokeilin Beamhillissa BLK DNM:in uutta tuoksua. Josta en pitänyt ollenkaan. Alku oli valjun geneeristä nichepippurointia ja katajasuitsuketta, loppuosa ällöä sukkahikistä myskiä. Vähän kuin pettänyt deodorantti kitkerällä stressihiellä. :x

Testasin itsekin sen Niilin puutarhan uudelleen. Ei se vanilja ollut peräisin siinä. Kamicha, oli mukava lukea kuvauksesi lopputuoksusta. Sait paljon irti.

Se voimakas vanilja on kuin onkin peräisin Villoresin Teint de neigestä, jota olen suihkauttanut tasan kerran viikko, kaksi sitten. Se on tarttunut kädestä takin hihaan, josta se yhä hyppää takaisin iholle. Vastaavanlaista kummittelua ei ole tullut vastaan aiemmin kuin Terren kanssa.

Teint de Neigen vanilja kestää ydintalvenkin!

Tein tänään valtavasti töitä ja tuoksu osui nappiin - Zagorsk. Se muodostaa ympärille lohdullisen taikapiirin.

Nyt unituoksuna Avignon.

Kokeilin eilen myös Dans tes Bras'ta, joka pysyi iholla pitkälle tämän päivän puolelle. Sienien tuoksu minun sieraimiini siitä leijui, minulle tuli mieleen telttaretket: se teltan pohjamuovin ja maan tuoksu.

edit. Gogol, myös minua ilahdutti tuo Zagorsk toisessa kädessä vielä tänään, sitä on ehkä pakko hankkia, jospa splittaan pullon itselleni ja isälleni . Avignonin nuuhkaisu pullon suusta sai aikaan kylmät väreet, täytyy käydä kokeilemassa vielä iholle.

En tänään mutta eilen kokeilin tuoksutreffeillä L'Or de Torrentia. Miellyttävä tuttavuus, pullokin oli söpö. Kamichan mainitsema kahvi tuli minun ihollani ja minun nenääni esille vasta, kun tuoksu oli saanut jonkin aikaa tekeytyä. Tykkäsin kovasti! En juo kahvia mutta pidän kahvin tuoksusta. Yves Rocherilla on (tai ainakin oli) ihanasti kahville tuoksuva suihkugeeli, olen säästellyt sen jämiä (en ole saanut aikaiseksi selvittää vieläkö sitä saisi). L'Or de Torrent taisi parkkeerata korvan taakse.

Scent Intense Costume national – Tunti aikamoista kärsimystä, kunnes alta paljastuu L'Air du Desert Marocain. Voiko se olla näin? Harmi, kun en voi kokeilla molempia yhtä aikaa. Viiru taidan lähettää sulle pari milliä tuosta, jos haluat olla koekaniinina.

Menin sitten taas eilen illalla sänkyyn vieraan kanssa .

Vieras oli siis Rania J:n Ambre Loup, joka on Gogolin saalista tuoksumessuilta - ja jotenkin huomaavaisen hienovaraisesti päätyi tämän ambranystävän näytepussiin - kiitos, G!

Putkilo tuoksui päällepäin melko perusambralta, mutta avauksessa susi tarjosi yllättäen tuhtia annosta viskiaromia. Hiljalleen varsin räväkkä avaus aukenee kuivaksi ja lämpöiseksi vankoilla puuaromeilla tuetuksi ambraksi. Mukana on myös savua ja vähäsen puuteria. Vanilja raivaa omaa tietään esiin pikku hiljaa ja aamun ihotuoksussa se on jo selkeä ja tuo mukaan vähäsen makeutta. Lisäsin vähän uutta iholle, jotta pääsin paremmin jyvälle tuoksun kehityksestä.

Kaunis, hienostunut, kuivanpuoleinen ambratuoksu, joka ei ainakaan kärsi joillekin pelkkiin luonnonaineksiin perustuville tuoksuille ominaisesta ongelmasta, huonosta kestosta. Mikään järisyttävä projektio susiambrassa ei ole, se pysyttelee kantajansa ihon lähellä annostellen tiukkoja puuaromeita ja pehmeänkuivaa, lämpöistä ambraa kantajansakin nenään varsin säästeliäästi. Lähin sukulainen haistamistani tälle on ehkä Prada Amber pour Homme, mutta Ambre Loupista puuttuu Pradan rasittava saippuaisuus ja synteettisillä vahvennettu projektio sekä alun sitrukset - eivätkä puuteriset nuotitkaan ole sudessa niin isossa roolissa, Pradassahan iiris nousee aika lailla keskiöön.

Maadoittava toimistoambra miehille ja naisille, jotka eivät halua haista tytöltä.