Kävi niin, että tasan kymmenen vuotta vanha suhde vaimokkeeni kanssa oli tulla päätökseen. Hän siis päätti jättää miut, koska on saanut tarpeekseni miun jatkuvista sekoiluista ja sähläyksistä. Eikä häntä voi moittia - olen ollut tosi kuutamolla jo pidemmän aikaa.
Päätin yrittää kaiken parhaani mukaan korjata tilanteen, lentää vaikka kuuhun hänen perässään pyytämään anteeksiantoa ja armoa, sillä rakkaat ystävät, en todellakaan voisi elää ilman tuota ihmistä. Vaihtoehtona hyppy Imatrankoskeen.
Onnekseni vaimoke oli sitten samoilla linjoilla, loppujen lopuksi. Sanoo ettei todellakaan halua erota miusta, sillä olen kuulemma hänen elämänsä mies. Mutta että pämppäämistä miun pitäisi vähentää, muuten ei tule mitään.
JA MINÄHÄN VÄHENNÄN! Olen sittenkin kai vielä turhan nuori kuolemaan.
Olemme pari kolme paivää jutelleet asioista, ja olemme lempeästi palanneet taas raiteille.
Vieläkin kyllä puntit vähän tutisee, ja pelon ilmapiiri roikkuu kannoillani.
Luottamuksen takaisin palauttaminen kestää aikansa.
Toivon että tämä suhteemme lähtee lentoon uudelleen, entistä korkeammalle, tämän vaikeuden jälkeen.
Jos se kosahtaa, on miulla onnekseni hyvinkin lyhyt matka kävellä kaunille Imatrankoskensillalle.
.
paljon voimia sulle - loistava päätös ja lähetän sulle kaiken mahdollisen virtuaalisen tuen mukaan muutokseen!!! 
Jos vain jostain löydät, ota ihmeessä vastaan vertaistukea joltakulta samoja juttuja jo läpikäyneeltä...
Mie jätin päihteet n.9v. sitten ja monta asiaa korjaantui elämässä 
Joka tapauksessa ihan supersöpöjä otuksia!