Tuoksut

Beata kirjoitti:Silloin kun mä veivaan tukka putkella fillarilla töihin niin mä kuuntelen usein räppiä ihan ganstana Se antaa hyvän sykkeen.
Mä muuten tykkään kanssa virsistä. En voi kutsua itseäni kovinkaan uskonnolliseksi ihmiseksi, mutta silloin harvoin kun käyn kirkossa niin nautin musiikista suuresti :) Mitä mahtipontisempaa ja kovempaa urut soi, sitä enemmän nautin.

Mulle nuo uskon asiat on tosi tärkeitä+luonnollinen osa elämää.Aina ei ole ollut niin,elämä oli joskus ennen aika hurjaa Mie tykkään kans monista perinteisistä virsistä ja myös ylistys musiikista

christian777 kirjoitti:

Beata kirjoitti:Silloin kun mä veivaan tukka putkella fillarilla töihin niin mä kuuntelen usein räppiä ihan ganstana Se antaa hyvän sykkeen.
Mä muuten tykkään kanssa virsistä. En voi kutsua itseäni kovinkaan uskonnolliseksi ihmiseksi, mutta silloin harvoin kun käyn kirkossa niin nautin musiikista suuresti :) Mitä mahtipontisempaa ja kovempaa urut soi, sitä enemmän nautin.

Mulle nuo uskon asiat on tosi tärkeitä+luonnollinen osa elämää.Aina ei ole ollut niin,elämä oli joskus ennen aika hurjaa Mie tykkään kans monista perinteisistä virsistä ja myös ylistys musiikista

Ja gospel-musiikki I love it!

Beata kirjoitti:

christian777 kirjoitti:

Beata kirjoitti:Silloin kun mä veivaan tukka putkella fillarilla töihin niin mä kuuntelen usein räppiä ihan ganstana Se antaa hyvän sykkeen.
Mä muuten tykkään kanssa virsistä. En voi kutsua itseäni kovinkaan uskonnolliseksi ihmiseksi, mutta silloin harvoin kun käyn kirkossa niin nautin musiikista suuresti :) Mitä mahtipontisempaa ja kovempaa urut soi, sitä enemmän nautin.

Mulle nuo uskon asiat on tosi tärkeitä+luonnollinen osa elämää.Aina ei ole ollut niin,elämä oli joskus ennen aika hurjaa Mie tykkään kans monista perinteisistä virsistä ja myös ylistys musiikista

Ja gospel-musiikki I love it!

Jep Mutta välillä tarvitaan vähän säpinää

Mitä musiikkiin tulee, ensimmäisenä jaan itsestäni sen, että olen valtava Madonna-fani! Siis sellainen, joka on tuhlannut kaikkeen Madonnaan liittyvään tuhansia ja tuhansia euroja viimeisten 20 vuoden aikana, ja kerännyt siinä aikana melkoisen kokoelman Madgen levyjä, ehkä n. 800+ kpl... kaikkea! Madonna, Madonna ja aina taas uudelleen Madonna!

Madgen jälkeen tulevat epätasaisessa järjestyksessä mm. ns. homopoppi, eli Kylie, Britney, Lady Gaga, Pet Shop Boys, electronica, Daft Punk, Ladytron, (tosi huonon maun edustajana) ESC, pelimusiikki, kamarimusiikki, renesanssimusiikki, ooppera, kuoroteokset, vanha iskelmä, tukkahevi...

Täydellinen maanantai:

Ihan kivi keskiviikko w/ Kylli:

Eeppistä electronicaa muruille perjantai-illaksi:

Jakomielitautisuuttako, pari päivää repeatilla ovat soineet Eluveitien uusin ja The Civil Warsin Poison & Wine?
Vähän erityyppistä musiikkia siis...

Miulla on ollut ihan älytön korvamato viime aikoina. Ties kuinka monta päivää olen hoilannut tätä biisiä ainakin 38 kertaa päivässä. Missä milloinkin!

Tossa --> https://www.youtube.com/watch?v=2jKGac8RT-o

"I may not always love you
you may not care" /

"You may not always love me
I may not care"

Minulla on aina korvamato.

Tällä hetkellä se on: ololonkos teleleillä nililiinkuin meleleillä kililissan pololoikia pululussissa...

toxu kirjoitti:Ja tosiaan, näin viime yönä mainitsemani unen. Olisipa mielenkiintoista kuulla jonkun oikein viisaan tulkinta tuosta.

Nainen. Alikulkutunneli. Niin kaunis on maa.

Hmmm...

Olen yhtä viisas kuin tämä keskustelu on tuore, vaan olenko ainoa jolle unesi asetelma on suorastaan aavemaisen klaari?

---

EDIT: Plääh, en aio pidättää hengitystäni vastausta odottaen. Kyllähän sitä paitsi monologi aina dialogin voittaa. Enkä ole aivan varma, oliko kysymys alkuperäiseltä postaajalta silkkaa sokraattista ironiaa, mutta mennään silti:

Luultavasti ainakin osa teistä tietää surullisen tarinan tuon kappaleen takaa. Säveltäjä Kari Rydman toimi 1970-luvun alussa musiikinopettajana helsinkiläisessä koulussa, jossa oppilaana ollut pieni tyttö kuoli jäätyään auton alle koulumatkallaan. Rydmanin laulun lisäksi suru ja järkytys poiki vanhempainyhdistyksen(?) ajamana onnettomuuspaikan välittömään läheisyyteen kevyen liikenteen alikulkutunnelin, josta kulkemalla koululaisten ei ole enää tarvinnut ylittää vaaralliseksi tiedettyä autotietä. Tuo pikkutyttö olisi tänä päivänä kai jo vähän yli viisikymppinen nainen.
Kuljen tuosta alikulkutunnelista koiran kanssa säännöllisesti ja hyvin usein ajattelen tuota kuollutta tyttöä ja Rydmanin laulua.

Ryhmä, jota olen kuunnellut kausiluonteisesti kai jo toistakymmentä vuotta, on The Books. Sopii eritoten kevättalveen.

Näyte ei ole ykkössuosikkini, mutta se on valikoitunut ilmeisin perustein.

Ei ole nyt suinkaan tarkoitukseni omia koko foorumia (kaikkein vastentahtoisimmin tekisin sen musiikista vaahtoamalla) mutta on tämä nyt sentään yksi koko 1990-luvun parhaita albumeja.



Jos minulla olisi yli viiden euron kuulokkeet, kuuntelisin tätä matkalla kotiin.
Sen sijaan luen skandinaavista jännäriä ja imppaan paidankauluksesta Givenchy Play Intenseä, joka on kiva puolikuiva gourmand. Jotain Armani Attitude Extremen ja B.N.T.B.T.B.B./Gorilla Exhalen väliltä (joista kumpikaan ei ole gourmandi!).

Aina, kun Motorpsycho julkaisee uuden albumin, tarkastan sen siltä varalta, että se olisi edes promillen verran niin kova kuin yhtyeen viidentoista vuoden takaiset julkaisut.
Tälläkin kertaa päädyin uuden julkaisun "innoittamana" kuuntelemaan vanhoja.

Tässä tyylinäyte vuodelta 2002: