Tuoksut

Yhden tuoksun viikon ensimmäinen päivä.

Kiehl'sin myskiöljy oli minulla mukana Ranskan reissulla - ja se olikin ihan mukava seuralainen lämpimään ilmastoon. Tuli ihan tavaksi vaihtaa tuoksua keskellä päivää - pitkän kuuman päivän jälkeen pikainen suihku, pikku rullaus Kiehl'sin myskiä - ja nauttimaan leppeästä illasta...

Tämä tuoksuu minusta alkuun mummolan käsisaippualta, miellyttävältä sekoitukselta puhdasta, eläimellistä ja epämääräistä kukkaa - mutta ei mitenkään jalat alta vievältä. Vähitellen tuoksu sulaa ihoon ja oma ihoni poimii siitä kermaisen makeita myskisiä sävyjä, ihastuttavia ja sellaisia, joiden kanssa on todella helppo elää. Sivettimäisiä sävyjä aistin tuoksussa alkuun selkeänä - pidemmän päälle ne vaimenevat ja ikäänkuin sulauttavat tuoksua ihoon. Tässä ei ole mikään valtava projektio, mutta tuoksu pysyy todella pitkään.

Kiehl'sin myski on minusta todella ajaton tuoksu. Eläimellisyydessään se on rohkeampi kuin 95% valtavirtatuoksutarjonnasta. Samalla se on hienovarainen ja helppo käyttää, tällä ei todellakaan täytetä huoneita. Tässä on sekä syvyyttä, että funktionaalista minimalismia.

En yleensä kokeile aamuisin uusia tuoksuja, mutta koska olin koko illan reissussa ja mies oli hakenut postin kertomatta pienestä, pehmustetusta kuoresta, oli aamulla ihan pakko sipaista ranteisiin Cuir Mandarine David Jourquinilta. Ihan ensilehahdus ei säväyttänyt sen kummemmin, mutta nyt 2h kuluttua tämä on taivaallinen suklaamandariinikakku. Nuoteissa ei ole suklaata, ja tämä on luokiteltu miesten tuoksuksi, mutta varmaankin tupakka-nahka makeana saa aikaan tunteen. Mikään ällömakea tämä ei ole, upeasti voimistuu iholla.

Blue Mediterraneon Fico di Amalfi tänään.

Annick Goutal -päivä. Toisella ranteella Eau du ciel, toisella Eau du fier. Yin ja yang.

Eau du ciel on nimensä mukaisesti tuoksu niille, jotka pääsevät taivaaseen. Puhdas, kaunis ja neitseellinen tuoksu, sopisi hyvin kirkonmenoihin tai koulun kevätjuhliin.

Eau du fier taas kadottaa omalla ihollani kaiken mitä siinä pitäisi olla (tervaa, nahkaa, savua) ja lopputulos on kuminen, autonrengasmainen. Ihoni on joku autonrengas/polkupyöränkumi-muuntaja, L'artisanin Seville a l'aube muuttui ihollani vähän samanlaiseksi.

Pöh.

^ Höh pöh. Eiffelintorni taisi puolestaan haistaa Eau du Fierin junaratapihana, jos oikein muistan.

Tänään Arquiste - Fleur de Louis.

Kun Eau du fieria nuuhkii samplepullon suulta, voi tosiaankin aistia ratapihan!

Yritin äsken laittaa ranteelleni Voleur de rosesia, mutta siitä ei taaskaan tullut mitään. Saan Vdr:sta migreenin auran, tai tunteen siitä että se on tuloillaan. Sen sijaan tuuttasinkin menemään Annalta saatua Neil Morris -samplea nimeltään Woodland Strawberries. Tämä on tällainen aika ärhäkkä mansikkapippurikombo, joka voisi olla kivempi ehkä miehellä. Mansikkaa pelkäämättömällä miehellä.

Käväisin haistelemassa Coco Noiria. Hmm jaa no en kyllä tiedä mitä tästä sanoisi. Eipä alkanut ainakaan sydän sykkimään.

Tai sitten yhden tuoksun viikko loppua tänään. Käsissä...

Guerlain homme... jaa.
Opium pour homme... Ei kiva. Tunkkanen ja vanhanaikainen - eikä edes hyvällä tavalla.
Guerlainin Cologne du 68... Kuin L'Instant pour homme, johon on lisätty monen muunkin tuoksun ainekset samaan. Upeita tuoksuvälähdyksiä, mutta kaatuko rakennelma runsauteen? Tarvitseeko tuoksulla olla aina selkeää rakennetta? Eniten arveluttaa, että miten tämä toimii mun allergian kanssa. Taisi käydä tämän kanssa Sulo Vilénit. Pakko ostaa, kun halvalla sai.
Mitsouko - en osaa sanoa tästä oikein mitään vielä, aldehydeissä ei ole säästelty.

Eau du fier, kyllä ratapihalla oltiin eikä päästy yli eikä ympäri

Voleur de roses sample odottaa mulla tuolla viileämpiä säitä, jotta pääsee testaukseen. Kiitos Kamichan

Parina päivänä peräkkäin nyt Annick Goutalin Mandragore Pourpe. Alan pitää tästä kovasti, voisin jopa harkita dekanttia. Jos jollakulla pyörii nurkissa joku ylimääräinen annos, saa tarjota... Miniputkilosta saa taas holvata hulluna, että pääsee mitenkään perille tuoksun luonteesta drydownissa.

Cologne68:aa harkitsin myös jostakin, kun oli tarjolla halvalla. Stockalla suihkuttelin onneksi etukäteistestiä ja vähän jäi tosiaan tunne sekametelisopasta, pahimpana aavistuksena jäi mielikuva tärkkiaineesta. Aion kuitenkin antaa vielä toisen mahdollisuuden kuuskasille, kunhan pääsen tiskille.

Saunan jälkeen Ex Voton Ambre Profondia.

Testailen tässä luonnetta ja Shalimaria. Shalimarin edp on selvästi Jickyn sukulainen. Hyvin likainen vaniljaruusu. Ei taida olla minun pidettävissä, vaikka mitä foorumeilla sanotaan. Mihin lopputulokseen sinä Toxu, päädyit tämän kanssa?

Mitsouko tuoksuu upealta. Yllättävää siinä on se, että on ihotuoksu eli aika mieto. Kummallista on myös sekin, että miten hapan sitruuna, bergamotti on jotenkin ihan sitoutunut kiinni tammisammaleen sumuun. Se on ikään kuin persikka-sitruunasumua. Ei niin kuin monissa chypreissä, että ainekset ovat selvästi irrallaan eri aikakerroksissa. Mitsoukossa vaikeinta minulle on alun aldehydit, joita on paljon. Mitä mieltä te muut olette Misukasta?

Mitä mieltä olette, jos tehtäisiin joillekin isoimmille klassikoille omat ketjut, johon jokainen saisi käydä kirjoittamassa mielipiteensä tuoksusta?

Tuoksuna tänään Salvador Dali Pour Homme. (alkuperäinen, vuoden 1987 formulaatio)

Tummin tuoksu mitä olen koskaan haistellut. Ei ihme että tätä on ehdoteltu useasti "what would Satan wear?" keskusteluissa tuoksuksi itse Beelzebubille.
Ja kas kummaa: tämän tuoksun on tehnyt salaa Helvetin passia kantava, "sveitsiläis-ranskalainen" Thierry Wasser!

Sellaiset tuoksut kuten Bandit näyttävät tämän rinnalla hälytysvaloilta.



Thierry Wasser:


Beelzebub:


Dali Pour Homme pullo:


Söpö pingviinin poikanen:

mun mielestä tuo Mitsouko on todella upea tuoksu. Ja jos vaan viitsii, kannattaa se hommata Place Vendomesta. Sieltä sen saa Edp vahvuutena. Täällä ei myydäkkään muuta ku edt:tä. Edp on vielä intensiivisempi, syvempi, hienompi. Jotenki tuo Edt mun iholla jäi aikasta laimeaksi mehuksi kun testailin sitä. Mutta tuo edp on ihan jo kunnon yty jytky. Me Likes.

Toinen päivä menee Dior:n Dolce Vitalla.