Tuoksut

Nyt tulee kohtuu painava posti. Tästä on pilailu sitten kaukana, jos joku sitä epäilee.

Ajauduin tänään vuosien tauon jälkeen, puolivahingossa, eräälle gore sivustolle. Katsoin videon ja toisenkin -- jostain v*tun kumman syystä. (Miksi sitä pitääkään kiusata itseään..?)

Oloni ei ole ollut näin puulla päähän lyöty aikoihin. Ja se on paljon sanottu, sillä elämällä on tapana moukaroida lanttuani aika väkevästi muutenkin...

Hämmentynyt, eksynyt olo. On tämä ihminen sitten pahasti vinossa oleva otus. Mitä muuta sitä voi sanoa?
Sen näkee tietenkin tässä tapauksessa noista videoista , mutta häiritsevää on myös huomata se, että maailmalla liikkuu paljon porukkaa jotka saavat jonkun sortin nautintoa näistä videoista.

Toki noissa gore videoissa on myös paljon ihmisen sairaudesta irti olevia videoita, kuten ruumiinavauksia, mutta nekin heittävät syvään hämmennyksen valtaan.


Uteliaisuus on usein pistävää. Muistan aikanaan tämmöisen tapauksen: Prinsessa Dianan kuoleman jälkeen eräässä brittiohjelmassa kerrottiin, että "meillä on aivan uutta videokuvaa juuri onnettomuuden jälkeisistä hetkistä. Siinä näkyy selvästi kuinka Diana taistelee henkihieverissään elämästään. Näytämme videon teille heti mainoskatkon jälkeen!"

Mainoskatkon aikana ohjelman toimitus sai paljon vihaisia puhelinsoittoja, joiden viesti oli että "ettehän te voi mitään tämmöistä näyttää!"

Okei. Ohjelmalla ei ollutkaan mitään videota edes olemassa, vaan kyse oli psykologisesta testistä. Juontajan painava ja aiheellinen kysymys kuului: "Kertokaahan katsojat...Kuinka moni teistä vaihtoi mainoskatkon aikana kanavaa, tai laittoi koko toosan kiinni?"

Olisitko itse laittanut tai vaihtanut?


Rakkaat foorumilaiset. Nyt on teidän vuoronne. Heitän teidät ja teidän sairaan uteliaisuutenne testiin.

VAROITUS!!!! VAROITUS!!!! Tämän seuraavan linkin takana on järkyttävääkin järkyttävämpi video siitä mitä maailmassa tapahtuu. En kerro siitä sen enempää, mutta sen sanon, että se tuntuu luissa ja ytimissä.

Ei todellakaan kannata katsoa : http://urbandouchebag.com/?p=1875


---------

Tämä voi tuntua provoilulta, mutta halusin vain hiukan helpottaa oloani. Bannia tästä en varmasti ansaitse, mutta jos päälliköt katsovat sen aivan tarpeelliseksi, tämän postin (tai ainakin siinä sijaitsevan linkin) voi puolestani poistaa.

Toisaalta, kenenkään ei tarvitse linkkiä napsauttaa ja sen sisältämää videota katsoa. Valinta on teidän, ja täällä kaikki ovat aikuisia ihmisiä.

ps. Ne joille termi gore on vieras, kerrottakoon että kyseessä on käytännössä järkyttäviä ja verisiä , tosielämässä tapahtuneita aitoja asioita, jotka esitetään kuvan muodossa.

Sanoisin että noista kiinnostuminen liittyy yleensä tiettyyn vaiheeseen ihmisen kasvussa, ja on ohimenevää useimmiten. Kai jokainen on jossain vaiheessa kiinnostuneena katsellut rotten.com-tyyppistä materiaalia? Onkohan tuota sivustoa edes enää olemassa?

P.S. En klikannut.

Noista kiinnostuminen blaa blaa blaa....

Ihan niinkuin sairaalloinen ja häiritsevä käytös olisi vain nuorien teiniviiksien tauti. Ei. Kokemuksesta voin kertoa, että vasta kypsällä iällä se puhkeaa loistokkaaseen kukkaansa. Enkä puhu tässä nyt välttämättä pelkästään itsestäni.

En muuten tiedä rotten.com jutusta mitään, mutta olen iloinen puolestasi ettet klikannut antamaani linkkiä. Saat näin ollen toivon mukaan mukavasti unta ensi yönä.

Itse en tänä yönä ajatellut paljoakaan nukkuvani.

No sitä odotellessa sitten että tuollaiset jutut alkaa kiinnostamaan. Rotten.comissa oli ainakin ennen kuvia esimerkiksi kolari- ja rikospaikoilta, siis aivan lähikuvia ruumiista ja ruumiinosista joille oli käynyt jotain mitä ei tv-uutisissa näytetä.

Jaa. Onko ihminen vinossa oleva otus vai ei? Ihminen on kuitenkin eläin, sekasyöjä vieläpä - ja kykenevä saalistamaan moninaisilla tavoilla. Lapselle eläimen kiduttaminen voi olla leikki muiden joukossa. Elämä vaan nykyisin on sellaista, että keskimääräinen länsimainen ihminen elää ja kasvaa

1) Lähes täysin erillään inhimillisestä kärsimyksestä - ja nyt en puhu mistään eksistentiaalisesta elämäntuskasta, enkä muusta ikiomasta pään pipistä.

2) Täysin erillään siitä tosiasiasta, että se lautaselle tuleva liha on joskus elänyt, kasvanut, tapettu, paloiteltu... Poislukien tietysti metsästyksen harrastajat ja jotkut pientilalliset, jotka ottavat itse hengen kasvateiltaan jossain vaiheessa.

Ei minusta ole mikään ihme, että kuolema ja tappaminen, veren ja suolenpätkien roiskuminen on viihteessä niin näkyvä teema. Kuinka pitkä askel siitä on tosielämän goren katsomiseen - ja siitä joidekin kiksien saamiseen? En usko, että kovin pitkä.

Yritän tässä nyt ehkä sanoa sitä, että minusta uteliaisuus kärsimystä ja kuolemaa kohtaan on inhimillistä, uskon, että moni kokee tarvetta koetella sietokykyään näiden asioiden suhteen. Kun ympäristö on niin steriili kuin se on, niin mitä muita mahdollisuuksia ihmisellä on kuin viihde - ja kun se ei tunnu riittävän: gore-videoiden vahtaaminen?

Njaa. Kumpikaan sivusto ei ole tuttu, ei tulisi edes mieleen vilkaista. Kuulun siihen sakkiin, jolle uutisten ja sanomalehtienkin kuvat ovat usein vastenmielisiä. Vaikka olen kiinnostunut mm. teuraseläinten oikeuksista ja jotkun murhatapauksetkin kiinnostavat, haluan tietoni tekstinä, en kuvina. En katsele kauhu- tai jännitysfilmejäkään. Toisaalta, pystyn ja osaan kyllä teurastaa eläimen tarpeen vaatiessa.

mää en ees tiiä mitä rotten.com on. Enkä oikeestaan haluakkaan tietää.
Enkä kyllä tuota linkkiäkään avannut.
Mää oon sen verran herkkä, että käännän pääni ja valitsen katsoa jotain kauniimpaa.

Elämässä on omat realiteettinsa ja täällä on ikäviä, inhottavia ja pahojaki ihmisiä. Voimia ja vastavoimia.
Ja musta paras tapa taistella niitä vastaan on vaan ettei anna niille energiaa - missään muodossaan, siis ei edes
huomio energiaa tahi ajatusenergiaa (sellaiselle mistä taatusti tiedän että sydämeni särkee ja voin pahoin). Ennemmin vahvistan
hyvää ja mitä näen kauniina. Musta se on valinta. Enkä pahemmin välitä itseäni kiusata.
Soturin vahvuus on hengen tasolla.
Nojaa, ymmärtää tätä mun selittämääni juttua ken ymmärtää tahi ei - Mutta - tulipahan selvitettyä.

Hyvä aihe Toxu. Avaa keskustelua ja ajattelemista.

Kamicha kirjoitti:Jaa. Onko ihminen vinossa oleva otus vai ei? Ihminen on kuitenkin eläin, sekasyöjä vieläpä - ja kykenevä saalistamaan moninaisilla tavoilla. Lapselle eläimen kiduttaminen voi olla leikki muiden joukossa. Elämä vaan nykyisin on sellaista, että keskimääräinen länsimainen ihminen elää ja kasvaa

1) Lähes täysin erillään inhimillisestä kärsimyksestä - ja nyt en puhu mistään eksistentiaalisesta elämäntuskasta, enkä muusta ikiomasta pään pipistä.

2) Täysin erillään siitä tosiasiasta, että se lautaselle tuleva liha on joskus elänyt, kasvanut, tapettu, paloiteltu... Poislukien tietysti metsästyksen harrastajat ja jotkut pientilalliset, jotka ottavat itse hengen kasvateiltaan jossain vaiheessa.

Ei minusta ole mikään ihme, että kuolema ja tappaminen, veren ja suolenpätkien roiskuminen on viihteessä niin näkyvä teema. Kuinka pitkä askel siitä on tosielämän goren katsomiseen - ja siitä joidekin kiksien saamiseen? En usko, että kovin pitkä.

Yritän tässä nyt ehkä sanoa sitä, että minusta uteliaisuus kärsimystä ja kuolemaa kohtaan on inhimillistä, uskon, että moni kokee tarvetta koetella sietokykyään näiden asioiden suhteen. Kun ympäristö on niin steriili kuin se on, niin mitä muita mahdollisuuksia ihmisellä on kuin viihde - ja kun se ei tunnu riittävän: gore-videoiden vahtaaminen?

Sisko Rakas tämän laittoi myös hyvin osuvasti.
Kaipaan niitä aikoja milloin alku intiaanit aina siunasivat ja kiittivät ruokaansa, sillä hetkellä kun he eläimen tappoivat ravinnokseen.
Uskon että tulee vielä aika, kun ihmiskunta on sen verran kehittyneempi, että se ymmärtää mitä on tehnyt eläinkunnalle ja syntyy anteeksipyyntö ja nöyryys. -tätä odotellessa, ja pikkuhiljaa sinne mentäessä. Onneksi kuitenkin tästäkin aiheesta huolimatta minkä Toxu laittoi, on jo paljon enempi valolle sijaa planeetalla mitä sitä on ehkä joskus ollut. Siitä se pikku hiljaa...

Tuo kuolemakin on oma juttunsa, ennenkuin äitini sairastui vakavasti, rupesin jo puhua miehelleni että minun on olo kuin äitini olisi jatkamassa matkaansa, ei mennyt vuotta enempää kun hän sairastui. Ja sen tiedon tultua aistin sen mitä kutsutaan "viikatemieheksi" en millään lain pahana, tai pelättävänä. Vaan miten sanoisin,- läsnä. Tiesin että äiti ei parane siitä.
Kerran äitiäni kävinkin katsomassa ja hän kysyi "mikä tumma tuli mukanasi" , ymmärsin mitä hän näki (tumma kun ei ole aina sama asia kun "paha" - onhan tähtitaivaskin sysi musta ja siellä kaikki tähdet kirkkaana loistaa). EN toki voinut äidilleni sanoa että se on viikatemies jonka näet. No, ymmärsin sitten kun äitini sairasti 1,5 vuotta ennen matkansa jatkamista, että tein saattohoitoa. Ja myös kuolinvuoteellaan avustin "synnytystä" muualle. Oma kokemani asiasta ei ollut oikeastaan lainkaan pelottava. Mitä tuo hetki minulle opetti, on se että tänne tultaessa enkeli joka on vatsassa (äiti nimeltään) tekee fyysisen työn meidän apunamme tänne tullessa, mutta täältä lähtiessä lienee jokainen joutuu itse sen työn tehdä ja muut voi olla läsnä ja hengessä mukana. Herkkänä ihmisenä kun tiesin mitä siellä porttaalin toisella puolella on odottamassa ja minkälaiset "syntymä" juhlat siellä järjestettiin - en osannut kovinkaan olla "normaalilla" lailla surullinen. Juhlat kesti kolme päivää yläkerran virastossa. Hautajaisissa ihmettelin ihmisten tolkutonta itkemistä. Ja lopulta oivalsin - kun ei voi tiettä mitä heidän päässään on - itkeekö he oikeasti vainajaa - vai onko itkun ja kurjan olon takana syyllisyyttä, tekemättä jättämisiä, sanomattomia sanoja. Itse en ollut surun murtama kun tiesin että Hänen on hyvä olla siellä minne meni.

No- tuo kuolemasta.
Toivottavasti hieman pistää mietintämyssyä päähän.
tai sitten -ei.

Olen ihan samoilla linjoilla valinnan suhteen - mutta toisaalta sitäkin mieltä, että katsomisen leimaaminen pahaksi on minusta vähän epäilyttävää.

Jos katsominen tuottaa pahaa, eikä siihen tunne tarvetta, niin miksi katsoa? Jos tuntee tarvetta/uteliaisuutta ja tuntuu pahalta/ahdistavalta katsoa ja yöunet menee, niin asiat on luultavasti suht. koht. kunnossa. Jos tuntee jotain muuta, niin asiat voivat silti olla suht. koht. kunnossa.

Kamicha kirjoitti:Olen ihan samoilla linjoilla valinnan suhteen - mutta toisaalta sitäkin mieltä, että katsomisen leimaaminen pahaksi on minusta vähän epäilyttävää.

Jos katsominen tuottaa pahaa, eikä siihen tunne tarvetta, niin miksi katsoa? Jos tuntee tarvetta/uteliaisuutta ja tuntuu pahalta/ahdistavalta katsoa ja yöunet menee, niin asiat on luultavasti suht. koht. kunnossa. Jos tuntee jotain muuta, niin asiat voivat silti olla suht. koht. kunnossa.

Kamicha, en leimannut itse katsomista pahaksi,
vaan kenties asioita mitä tuollaisissa näytetään. Jos ne ois hyviä - Toxu ois nukkunut yönsä.
En siis tarkoittanut että uteliaisuus on pahaa, tai se että joku katsoo jotain.

Ymmärrän.

Hmmh. Mä olen oppinut herkkyyteni rajat enkä viitsi edes vilkaista. Aloin kuitenkin miettimään miksi silti vahtaan mitä sairaimpia tapauksia sisältäviä rikossarjoja... Kai siinä on se, että siinä fiktiossa teot puidaan auki ja siinä saavutetaan onnellisen lopun vapahdus. Game of Thronesia joskus katsoessa oli pakko laittaa välillä silmät kiinni, koska siinä sitä ei tule ja sarja on täynnä varsinkin naisiin kohdistuvaa brutaalia väkivaltaa (niin henkistä kuin fyysistä). Jäi kesken.

Minäkin olen herkempi väkivallan kuvaamiselle, kuin verelle ja suolenpätkille sinänsä. En viitsi katsoa, mitä videolla on, sillä jos siinä on oikeasti pahoinpitelyä, raakuutta muita eläviä kohtaan, niin en varmasti saa unta. Tai väkivalta tulee uniin. Malcolm X:n dramaturgisesti todella tehokkaasta väkivaltakohtauksesta näen edelleen toisinaan painajaisia. Mutta paatumustakin on havaittavissa, valtaosa väkivallasta on minusta televisiossa ja elokuvissa niin epärealistista, että oma eläytymismoottorini ei käynnisty ollenkaan. En kuitenkaan varsinaisesti välttele niitäkään elokuvia, joissa epäilen järkyttyväni - minulla on välillä niin huono kosketus tunteisiini, että on hyvä tietää niiden vielä olevan olemassa.

Ruumiinavausvideoita en ole katsonut koskaan, mutta useitakin leikkausvideoita ihan mielenkiinnosta aihetta kohtaan. Voisin varmaan katsella melko neutraalisti myös onnettomuuksien uhreja, surua voisin varmasti tuntea sellaisia kuvia katsellessa - mutta tällaisten kuvien katseleminen ei kiinnosta minua ollenkaan. Olen ollut pohjattoman, kuristavan surullinen, epätoivoisen tyhjiin valunut keskitysleirien uhrien ruumiskasojen kuvien edessä.

Paljastan mitä se lähettämäni linkki pitää sisällään, kun sitä ei kukaan uskalla näköjään avata, ja luulen että teitä se sittenkin jollain tasolla kiinnostaa. Tai whatever.

Ensinnäkin, videon laatu on valitettavan hyvä. Aika useinhan nuo goret ovat aika epäselviä kaaoksia.

Videolla meksikolaismies, joka syyttää polvilleen sidottuna olevaa vaimoaan pettämisestä, leikkaa tämän pään poikki pienehköllä veitsellä. Uhrina olevalla vaimolla ei ole päässään huppua tai huivia. Se mikä mieleeni jäikin pyörimään, oli naisen katse toimenpiteen aikana.
Video päättyy siihen kun mies heiluttelee leikattua päätä kameran edessä espanjaa vaahdoten. Naisen irtileikatun pään silmät pyörivät päässä reflekseistä. Kaveri kuvaa tämän koko shown, ja taustalla pyörii jotain muutakin porukkaa pällistelemässä tapahtuvaa.
Taitaa olla näitä pahamaineisia meksikolais jengejä.

There.

Niin, ja anteeksi jos tuli jollekin huono olo tuosta.

Kävin hakemassa L'Occitanelta tulleen paketin postista. Ei ollut tullut mitään näytepakkausta mukana, vaikka ostoskori oli edellyttänyt 80 euron euron ostoja, eikä sen koodin vuoksi hyväksynyt alekoodiakaan. Vähän harmittaa. Periaatteessa olisi pitänyt saada tuo tilaus melkein kymppiä halvemmalla.