Tuoksut

Jaakiem, ihana aiheenvaihtaja

Palaan silti Toxun aiheeseen ihan pikkasen. Ymmärrän, että esim. ruumiinavauksia pitää joskus kuvata, samoin rikospaikkoja. Mutta tarve kuvata hirveyksiä, ihan pieniäkin, on minulle jotenkin todella outo. Vaikkapa ne Facebookissa olleet "mies vie lapselta ilmapallon"-tyyliset. Kuka alkaa kuvaamaan, jos omalle lapselle tapahtuu jotain, olkoonkin ettei tapaus ollut tuon kummempi? Tai kuka kuvaa, jos jossain on kituva eläin? Mistä kuvaaminen edes tulee mieleen? En vaan ymmärrä.

Kamicha kirjoitti:Minäkin olen herkempi väkivallan kuvaamiselle, kuin verelle ja suolenpätkille sinänsä.

Sama juttu.

Mie katson kyllä ihan sujuvasti esimerkiksi Bonesia (näytetään mukamas puoliksi maatuneita ruumiita yms.) tai muita rikossarjoja, joissa esitetään mukamas irtonaisia raajoja, verta jne., ja pidänkin jopa niistä, mutta sitten taas esimerkiksi "psykologisista" kauhuelokuvista en nauti ollenkaan ja oikeiden leikkausten katsominen tekee pahaa. Nähty väkivalta myös jää helposti kummittelemaan mieleen, jos siinä on psykologinen ulottuvuus jollain tavalla mukana (siis esim. todellinen tilanne ja oikean uhrin asemaan samaistuminen tai kauhuelokuva, joka on pyritty tekemään nimenomaan ahdistavaksi), niin en kiusaa itseäni tällaisilla.

toxu kirjoitti: Ensinnäkin, videon laatu on valitettavan hyvä...

Olenpas iloinen, että en klikannut.

En halua, että ainoaan muistooni kuolevan katseesta sekoittuu mitään tuollaista.

Miksi sinä toxu itseäsi tuollaisella kiusaat ?

Hmm, tavallaan ymmärrän molemmat näkökulmat.

Näin jossain nettisivulla aikanaan potrettityylin otettuja valokuvia naisista, joiden kasvoille oli heitetty happoa kostoksi ties mistä kuvitteellisesta loukkauksesta sukua/miestä jne kohtaan. Ne olivat kamalia mutta sarjan aloitettuani minusta tuntui että velvollisuuteni naisia kohtaan oli katsoa kuvat läpi koska sitä he halusivat, lisätä tietoisuutta. Jos he ovat valmiita siihen tärkeänä pitämänsä asian vuoksi, miten voin kääntää katseeni pois sästääkseni itseäni?

Kerran eksyin katsomaan eräälle keskustelupalstalle linkitettyjä valokuvia Kiinan ja Intian saasteista, kuvat olivat hirvittäviä ja surullisia ja saivat minut yökkimään pitkään sen jälkeen kun lakkasin katsomasta niitä. Painajaismateriaalia ainakin minulle. Katsoin silti ne läpi, en sen vuoksi että olisin nauttinyt siitä vaan siksi että minusta joistain asioista on syytä tietää vaikka tieto lisäisikin tuskaa.

Jokainen päättää omalla kohdallaan avaako linkin, minä varmaan avaisin koska olen utelias mutta työkoneella ei toimi.
En silti etsi näitä kuvia enkä seuraa vesi kielellä milloin uusin SAW-leffa julkaistaan. Realistisemmat väkivaltakohtaukset elokuvissa ovat minusta melkein parempi asia kuin ne action-pätkät joissa ihmistä voidaan moukaroida vaikka miten ja lopputulos on mustelma poskessa. Väkivalta sattuu ja vammauttaa ja minusta on hyvä että se näytetään.

Itse asiassa silkkaa väkivaltaa negaviitivisemmin suhtaudun julkkisbisnekseen ja sen varjolla pyörivään kiusaamiseen. Minulle tulee aina kiukku kun ajattelen kuinka ihmiset jaksavat rahoittaa sitä sontaa. Kuka voi rehellisesti sanoa että esimerkiksi Tuksu-uutisointi on enää mitään muuta kuin moderni versio gladiaattoriareenasta jossa verenhimoiselle massalle tarjotaan sirkushuveja?

naapio kirjoitti: Jokainen päättää omalla kohdallaan avaako linkin, minä varmaan avaisin koska olen utelias mutta työkoneella ei toimi.

http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=11&t=1736

Knock yourself out.

En pysty katsomaan videoita töissä eikä kiinnosta tarpeeksi että viitsisin kotona koittaa.
Mikä tässä linkityksessä on pointti? Tarkitaa missä kohdassa kukin oksentaa tai menettää ne yöunensa?

En tosin ihan ymmärrä mitä Toxu teet murha.fi -sivuilla jos tällaiset häiritsevät?

Eiköhän näille jutuille ole oma fooruminsa. Siis joku toinen foorumi kuin tämä.

Jos nyt vielä pari pahaa trainwreck-videota sallitte:

http://www.youtube.com/watch?v=xrd5uwPUGKg
http://www.youtube.com/watch?v=P9YLZuzJMNs
http://www.youtube.com/watch?v=pU6Npdm5syI

Sattui nämä ihan tuossa kotikulmilla. Ei herkille!

joo eiköhän toi riitä.

^ Kuka on tuo rumilus?

Pahuutta ja rumuutta ja kipua on jo riittävästi muutenkin, mitä sitä vapaa-ajalla enää katsomaan...

Kamichan kanssa olen samaa mieltä siitä että kyllä siinä outottaan jokin meissä kaikissa viehättää, mutta olen itse tietoisesti yrittänyt muuttaa omaa elämänasennettani Kosmon tyyppiseen suuntaan valoisammaksi ja myönteisemmäksi ja minä kyllä toistuvasti yllätyn ihmisten piilevästä hyvyydestä ja vahvuudesta kuin kyvystä pahaan. Itse uskon että pahaa meistä kaikista kyllä löytyy, mutta sitä vastaan pitää taistella! Ja siksi hyvät asiat - esim jaetut hetket ja hyvät tuoksut - ovat tärkeitä elämän sulostuttajia ja keventäjiä!

Gogol, juuri noin.

Mä lähdenkin Anna luokse tuoksutreffeille, lällällää!

Sumu vihreänä täällä.
Nauttikaa toistenne loistavasta seurasta

Sumukorento kirjoitti: Mä lähdenkin Anna luokse tuoksutreffeille, lällällää!

Houkutelkaa joskus Taiga mukaan treffeille, kun hänkin on sieltä kulmilta.

Hih, ovelia otuksia nuo kissat.

Minulla on tosi ongelmaton selkä nykyisin kun noita niveltulehduksiakaan ei enää ole. Kuitenkin - alaselkä, oikeastaan se leveä ja matala alue vyötärön alapuolelle, johon sekä leveät selkälihakset, isot ja syvemmät pakaralihakset, että vartalon kiertäjät kiinnittyvät lihaskalvoilla, on minulle jotenkin herkkä paikka. Tunnen fyysisen väsymyksen ensiksi siinä. Se pitää pitää lämpimänä, ja mikään ei rauhoita ja rentouta niin, kuin rakkaani lämmin käsi lepäämässä tuossa selällä vyötärön alapuolella.

Vanha kissa valtasi sängyssä parhaan paikan, joka on tyynyni vieressä, lampaantaljalla. Pikku Taimi löysi itselleen uuden paikan. Nukun kyljelläni - ja Taimi käpertyy ihanan lämpimänä keränä juuri tuohon sweet spot:iin kiinni