Tuoksut

Amoria kirjoitti:Nyt munun kärsivällisyyttä koetellaan! Syksyn ensimmäinen flunssa ja tänään tipahti postiluukusta osa 2. viimeisimmästä STC -näytetilauksesta ENKÄ HAISTA MITÄÄN!

Symppaan sua täysillä! Itsellä reilu pariviikkoinen flunssa voiton puolella. Pahimpina tukkoisuuspäivinä vastaanotin kolme eri näytelähetystä! Kyllä harmitti.

Ja ettei ihan OT ole, niin tänään on porkkanapäivä! Honoré des Prés Love les Carottes. Ihan mahtava. Sanokaa mitä sanotte, niin miusta tuo on niin hyvän mielen tuoksu kun olla ja voi. Ja ihanaa että juuri kosteasta maasta revityn porkkanan tuoksu säilyy pitkään sulostuttamassa arkeani ja paikkaamassa jääkaappini tyhjän vihanneslokeron jälkeensä jättämää ankeaa näläntunnetta. Minulle ehdoton FBW. Tekee mieleni värjätä hiukset vihreiksi ja pörröttää ne rehottavaksi porkkananvarreksi oranssin leninkini jatkeeksi!

toxu kirjoitti:^ Basenotesilla joskus harvoin nuo vuosiluvut ovat päin pyllyä, mutta Kenzon Jungle Pour Homme julkaistiin kuin julkaistiinkin 1998. (kysymys siis kuuluu, että mitä ihmettä sie muistelet?)
On joo hieno tuoksu, ja niinkuin sanoit, hyvin laktooninen. Jaakiem, tiedän että et ole ydinlatauksen vahvuisten itämaisten suurin ystävä, mutta oletko kokeillut sitä naisille julkaistua, alkuperäistä Junglea (L'Elephant)? Itse tykkään siitä kovin, ja se on ihan yhtälailla unisex-tuoksu kuin tuo Hommekin...
Siis tämä:

Joo, en tiedä, mitä muistelen. Ehkä muistan väärin. Joka tapauksessa tuo oli minulla silloin kauan sitten ja armeija-aikana käytin jotain orientaalia. En siis palveluspäivinä, vaan iltalomilla. Jotenkin on vain jäänyt mieleen niiden vaatteiden, joita oli säilötty vuosikymmeniä varastossa ja pesty pelkällä kuumalla vedellä, tuoksu ja tuoksun tuoksu. Ehkäpä se oli joku muu. Jotain vaiheessahan tuo vähän sääti nimeään yhden pourin verran. En muista oliko se silloin Kenzo Jungle homme ja vääntyikö se pour hommeksi myöhemmin vai toisinpäin.

Tuo L'Elephant on herättänyt kiinnostusta ennenkin, mutta olen antanut olla, koska sekin tarkoittaisi nykyään kokonaisen pullon sokko-ostosta. Eikä noita orientaaleja ole tullut enää paljon käytettyä. Ehkä Egoistea joskus, mutta eikö se ole joku pseudo-orientaali?

^Ahh, mää tykkäsin enempi noista siitä Tigre tuoksusta. Se oli aivan valtavan hyvä. Harmi ku ei saa enää.

Tuota elefanttia näyttäisi vielä saavan. Aivan hirveissä hinnoissa näyttäisi tiikerit olevan Ebayssa.

Tänään syksyiseen työpäivään Ambre Narguilen voimin.

Olipa niin ihana kirkas auringonpaiste tässä aamulla ku verhon avasin. Pihlaja puun värikkäiden lehtien ja punaisten marjojen lomasta että tuli ihan mystinen olo. Jotain kevyttä ja raikasta, Divinen Divine.

Bois d'Iris -lämpöä työpäivän ajan. Nyt Tilda Swinton Like This. En olisi tuon immortellen takia tätä edes kokeillut, ellen olisi saanut Kosmolta näytettä, mutta hei, tää toimii, eikä kärvenny! Jihuu, tykkään tosi paljon.

Pierre Cardin Pour Monsieur. Haisee ihan hyvältä, kun ottaa huomioon olemattoman hinnan.

Olen ollut ehkä hieman omituinen lapsi, mutta muistan pyytäneeni isääni tuomaan minulle tämän tuoksun laivalta joskus 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Isä toi Pierre Robertsin deostickin. Pettymys oli suuri. Muistan, että olin paikallisessa halpakaupassa, joka myöhemmin laajeni ketjuksi, haistellut tuota ja Brutia ja päätynyt siihen, että tuo oli parempi.

Tiistaille Gucci - Pour Homme.

Huh huh, aika pommi. Laitoin äsken iholle Songe d'un Bois d'eteä. Meinasi vallan vatsalaukku kääntyä ympäriämpäri: voi tätä kuminan määrää! Menis äkkiä pois...

Kokeilen tässä myös Rose Nacree du Desertiä. Ruusumarmelia. Tuo mieleen Loukhoum makeiset.

Musta tuo tuo Songe on kiva. Siitä kun vääntää volaa vielä isommalla tulee Diorin Leather oud. Guerlain tekee saman pehmeämmin ja hienostuneemmin... ja kalliimmin. Mä en osannut siitä ajatella sitä kuminaa, mutta en ehkä ole hyvä sitä niin tunnistamaan. Kyllähän se on selvästi likainen tuoksu on, mutta jotenkin itse menin ajattelemaan, että se olisi osa sitä oudia siinä. Ehkäpä sitä oudsoundia siihen rakennetaan kuminan avulla.

Hm niin, itse en tunne oudh:a kovin hyvin. Mieleeni heti vain tuli, että "kuminaa, kylläpäs on kuminaa ja paljon". Leather Oudiakaan en ole haistellut... Ehkä tuo oudh tulee jossain kohtaa tutuksi.

Sumukorento samikset tänään: The Different Company Bois d'Iris. Saan tästä vähän kanelisia fiboja. Yllättävän kestävä ja pitkälle kantava. Jää kyllä plussan puolelle näin syksykylmällä ja kostealla, ehkä ei nouse kuitenkaan suosikkeihin.

Eilen Keiko Mecherin Genie de Bois, joka kesällä testattuna tuntui tunkkaiselta. Nyt se oli oikein sopiva päivään, johon kaipasin jotain mieltä lämmittävää ja comfortoivaa. Orvokki on siinä paksunnettu jollakin tärpättiin vivahtavalla puulla ja makeudella vähän omituiseksi. Lämpimässä omituisuudessaan se piti mielenkiintoa yllä.

Luettuani ylistävän kommentin Mona di Orion ambrasta päätin kipsutella omalle omistamalleni ambralle, Monegalin Ambra di Luna-minin luo. Keväällä testasin tätä ensimmäisen kerran ja totesin, että ei. Tämä ei ole minulle lainkaan. Kevään jälkeen on paljon haisteltu kaikkea ja syksy tuo omat fiiliksensä ja mahdollisuutensa esiin. Päätin siis laittaa tätä tipan yötä vasten ja katsoa, että miltä tuntuu. Tämähän vei nyt jalat alta! Aivan mahtava, lämmittävä, toi minulle samanlaisen fiiliksen kuin Shalimarin vaniljaflankkeri. Täytyy huomenna kokeilla tätä isommalla annostuksella, sellaisella ettei tarvitsisi ihan näin nenä kiinni ranteessa olla haistaakseen tämän.

Minä rakastuin nyt. Varsinkin jos tämä tuntuu samanlaiselta vähänkään isommalla annostuksella. En uskalla vielä antaa elämänmittaisia lupauksia, en näin nopeasti. Tässä taas yksi niistä tarinoista, joissa ei tykkääminen voi ajan kulumisen ja sopivan ajankohdan myötä muuttuakin prinsessasaduksi. Vaikka tämä tuoksu ei prinsessa olekaan. Ellei kyse ole viileän aavikon prinsessasta, joka istuu hieman karhean lämpimän villapeiton sisään kääriytyneenä katsellen nuotiota. Jos tämä olisi väri, tämä olisi aavikon hiekan pimenevän illan sävyinen.

Tänään Olfactive Studion Chambre Noire. OS:n näytteet tulivat ennätysajassa, sympaattisesti käsin kirjoitetussa kuoressa hyvin pakattuna ja mukana oli Chambre Noiren inspiraatiovalokuva postikorttina.

Chambre Noire on niitä nahkatuoksuja, joita en haista nahkaisena vaan tervaisena. Minun nenääni tämä on hienostunut, moderni patsuli-puutuoksu, johon tuo tervaisuus ja kuiva savu tuovat miellyttävää karheutta. Vaniljaisuuskaan ei tuo tähän mitenkään huomattavaa makeutta, yleisvaikutelma on pikemminkin miellyttävän kitkerä. Kukkanuotteja ja luumua en löydä ainakaan vielä tästä ollenkaan. Tuoksussa on tummista sävyistä huolimatta hengittävyyttä, se on hyvin lämmin, hieman melankolinen ja ihanasti syksyiseen päivään sopiva. Kai tämän voisi woody orientaliksi luokitella vaniljaisen pohjansa perusteella, mutta mielestäni "orientaalisuus" johtaa tässä tapauksessa mielikuvat vähän harhapoluille. Erittäin miellyttävä tapaus puutuoksujen ja patsulin ystävälle.

Eilen testailin kädelle Lumiere Blanchea ja Autoportraitia, edellinen jäi hiljaisempana jälkimmäisen jalkoihin ja ansaitsee omat rauhalliset testinsä. Autoportrait on ihollani aivan lumoava, mutta palataan siihen myöhemmin...