Tuoksut

Osanotto Annalle

Onko kukaan muu täällä kännissä, vai olenko taas se säälittävä one and only?

Vaimoke on ties missä, ja mie täällä kalsareissa vetelen yksin menemään.

Mä oon vielä säälittävämpi, en oo ees kännissä vaan kotona telkkarin ääressä.

Mun piti korkata viinipullo mutta jotenkin se vain unohtui, ja sen sijaan olen siivoillut pitkin iltaa. Eipä ole kovin hohdokasta tämäkään. Mietin kyllä että vielä tässä kerkeäisi pari lasillista ottamaan..

Kiitos kaikille. Osanottonne lämmittävät ja auttaahan se, kun tietää että joku toinenkin on täällä tuntenut ja kokenut samaa. Kyllä tiukkaa tekee se täytyy sanoa. Kyyneleitä riittää, onneksi mulla oli tänään vapaapäivä. Sattuu ihan hemmetisti. Meille jäi 11 vuotias tyttökissa, joka nyt etsii välillä kaveriaan joka paikasta. Saunan lauteetkin on moneen kertaan tsekattu läpi. Sääliksi käy

Meillä oli ihan erityinen suhde tämän kissan kanssa. Se hoivasi minua suuresti, piti huolta kun olin migreenissä, koitti ajaa minua ajoissa nukkumaan jne. Oli viisas katti, vähän koiramainenkin, tykkäsi nuorempana vedestäkin ja nouti pomppupalloa Sellainen persoona jättää suuren aukon sydämeen ja elämään.

Aloimme jo miettimään pennun ostoa. Terapoivaa katsella pienten hassujen kuvia, uutta elämää syntyy. Meille voisi päätyä siperiankissa. Upean näköisiä. Ehkäpä kolli, joita siperiankissojen sivustolla oli kutsuttu mölleiksi Kissallemme voisi tehdä hyvää saada taas kaveri, eikä uusi pentu tekisi huonoa meillekään. Mitä nyt katselin pentueita, niin taitaisimme saada aikaisintaan elokuussa uuden kaverin jos onnistuisimme sellaisen ajoissa varaamaan. Sekin aika tuntuu pitkältä, mutta sille nyt tuskin voi mitään.

Mjaa vai alkoholista puhe. Haimme viskipullon tänään, otin tippasen aiemmin kun on tuo kurkkukin niin kipeä Mutta siinäpä se.

Minun elämääni sulostuttaa juuri 2 vuotta täyttänyt siperiankissa nimeltään Pikseli, ja onhan se ihana ja halittava möllikkä. Pikkis on leikattu kolli, ja 2 vuoden iästä ja jättimäisestä koostaan huolimatta vielä aivan vauva. Siperiankissakollithan kasvavat henkisesti ja fyysisesti n. 5 vuotiaaksi saakka, missä on hyvät ja huonot puolensa. Huonoja tapoja pystyy koulimaan pitkään, mutta välillä on kärsivällisyys koetuksella kun koiran kokoinen otus roikkuu verhoissa niin että verhotangon kiinnitysruuvit irtoavat seinästä, ja sitten pahoittaa mielensä kun kielletään.

Pikkiksen kaverina ja huolehtinava isoveljenä on löytöeläinkodilta otettu arviolta 9 vuotta vanha kotikissa Topias. Topsin ja minun tiemme kohtasivat 7 vuotta sitten, ja on ollut mukavaa huomata miten ihmisistä piittaamaton (ei silti pelännyt tai ollut ilkeä, ei vain välittänyt vähääkään) otus on vuosien saatossa alkanut osoittamaan luottamusta aina vain enemmän ja enemmän. Topsia ei saanut alkuun silittää kuin yhdellä kädellä kerrallaan, eikä laittaa päätä liian lähelle, mutta nyt se on jo oma-aloitteisesti tullut syliin muutaman vuoden ajan. Ja nykyään osaa olla siinä jo aivan rennosti!

Oi miten ihanaa kuulla! Onpa sattuma En tiennytkään, että ne kasvavat niin kauan Paljonko sun uros painaa? Onko se minkä värinen? Jotenkin tuntuu hankalalta tämä pentujen metsästys, ne menevät niin nopeaan ja kova metsästäminen, että mihin olisi lähiaikoina tulossa pentuja. Mutta eiköhän siitä selvitä ja meillekin se yksilö löydetä. Ruskea tai hopea olisi haaveissa. Kerro lisää (jos haluat, ja vaikka yksärillä)

Kunnioitan suuresti tuota löytökissan ottamista. Se on rakkautta Tuntuu varmasti hyvältä, kun luottamus on kasvanut ajan mittaan.

Anna kirjoitti:Oi miten ihanaa kuulla! Onpa sattuma En tiennytkään, että ne kasvavat niin kauan Paljonko sun uros painaa? Onko se minkä värinen? Jotenkin tuntuu hankalalta tämä pentujen metsästys, ne menevät niin nopeaan ja kova metsästäminen, että mihin olisi lähiaikoina tulossa pentuja. Mutta eiköhän siitä selvitä ja meillekin se yksilö löydetä. Ruskea tai hopea olisi haaveissa. Kerro lisää (jos haluat, ja vaikka yksärillä)

Kunnioitan suuresti tuota löytökissan ottamista. Se on rakkautta Tuntuu varmasti hyvältä, kun luottamus on kasvanut ajan mittaan.

Pikkis on creme hopea täplikäs, painosta ei ole mitään virallista tietoa sillä en omista puntaria tällä hetkellä. Se tuntuu olevan melkein puolet noin 5 kiloista Topiasta painavampi sylissä, toisaalta tähän vaikuttaa myös toki se että Topsi on ryhdikkäästi sylissä kun taas Pikkis makaa miten sattuu reporankana. Fyysiseltä kooltaan Pikkis ei ole ihan niin paljoa suurempi (Topias on myös aika suuri kissa), vaikka huomattavasti suurempi onkin. Toivoisin kyllä että siitä kasvaa mahdollisimman suuri ja komea yksilö! Vaikka tuossa painossa on tietysti myös huonot puolensa, mieleen tulee esimerkiksi ne kerrat kun noita on pitänyt raahata kuljetusbokseissa pidempiä matkoja.. Ajattelin kyllä ensi kerraksi hankkia jonkinlaisen kärryn. Me ei siis kuljeta näyttelyissä, mutta kotimaassa matkaillessa otan yleensä kissat mukaan jos lähden pidemmäksi ajaksi reissuun, jos olosuhteet sen vain sallivat.

Kun pidän Pikkistä sylissä, niin pitelen sitä usein niin että sen takamus on sylissäni ja yläkroppa on olalla, sillä se on niin painava etten jaksa muuten sitä kauaa sylissä pitää. Se on myös huvittavan näköistä, sillä silloin Pikkis pitää etutassujaan ojossa suoraan eteenpäin (tai siis minusta katsottuna taakse) ja päätä aivan matalana. Pitäisi tosiaan hankkia puntari, olen miettinyt sellaista matkalaukku/kalapuntaria sillä semmoisella saisi varmaan helpoiten ja tarkimmin punnittua.

Meillä on kyllä Topsin menneisyydestä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, elämäntavat ja persoonat juuri toisillemme sopivat. Parempaa ja minulle sopivampaa eläinystävää ei varmasti voisi olla! Ja tuntuu kyllä todella hyvältä kun luottamus minuun on kasvanut hiljalleen, ja kasvaa edelleen.

Niin ja se piti vielä lisätä että odottavan aika on kyllä pitkä! Meilläkin meni kauan kun etsittiin kasvattajia ja pohdittiin kissakaverin hankintaa Topsille. Kun otettiin Pikkiksen kasvattajaan, Lumikissan kissalaan yhteyttä, niin juuri sopivasti heille oli pentue tulossa. Ja kun ensi kertaa vierailtiin heillä niin Pikkis ja sisaruksensa olivat vain pari päivää vanhoja! Asuttiin sopivasti niin lähellä että päästiin pentuaikana vierailemaan useaan otteeseen, ja tutustumaan kunnolla Pikkikseen (ja talon muihinkin kissoihin siinä samalla) ennen luovutusikää. Se hieman auttoi tuohon odottamiseen, mutta kyllä ne oli pitkiä kuukausia!

http://www.parfumo.net/petition/index.html

tämmösen vetoomuksen löysin, käykääpäs kuittaamassa etteivät muuttais noita tuoksuja nyt ihan mahottomiin.

Maalaiskoira hoitolapsena taajama-asunnossa on näemmä molemmille osapuolille opettavainen kokemus. Tuota ulos vinkumisen määrää, kun olisi niin paljon kaikkea uutta kiinnostavaa haisteltavaa ja katseltavaa siellä...

Meilläkin aloitettiin pentumietinnät heti Bean poismenon jälkeen. Ja kyllä tuntui odottavan aika pitkältä! Mutta kannatti, nyt meillä on söpöilymittari mennyt ihan lopullisesti rikki ja eletään pysyvässä cute overload tilassa näiden kahden hurmurin kanssa (vaikka aina välillä vieläkin vierähtää kyynel vanhan rakkaan muistolle )

Njaalgahaisyeini kirjoitti: Toivottavasti Sailan ja calypson paketit ovat saapuneet määränpäähänsä!

On kuulemma paketti tullut perille. Itse olen tällä hetkellä lasten kanssa mummolassa. Parin päivän päästä pääseekin sitten tuota tarkemmin tutkailemaan.

Näyttää uhkaavasti siltä, että mulla jää käyttämättä ALZD:n syntymäpäiväalekoodi. Mietin vähän, että jos olisin tilannut sen Maitre parfumeur et gantierin minipullosarjan, mutta on ollut niin paljon muita hankintoja, että jää ehkä pois...

Jaakiem, käytä nyt se pois ja kiristele sit vyötä ja lompakonnyöriä seuraavat kuukaudet. Synttäreitä pitää juhlia!

Mulla täyttyi 6 viikkoa ilman röökiä eilen! En tainnut muistaa juhlistaa kyllä :) Ai niin ja Kamicha -- ihanat kisut <3