Tuoksut

Jaakiem: Ilmeisesti luemme samaa kirjaa... Sivettihän oli juuri peittävyytensä vuoksi suosittu 1700-luvulla. Ylipäätään Suomessa eletään kyllä aikamoisessa tuoksutyhjiössä (ja hyvä niin). Esimerkiksi julkisissa tiloissa täällä haistaa harvoin niin kovia katkuja kuin esimerkiksi Pariisissa...

Jaakiem, Jicky ja Musc Koblai Khan olivat ainoat täsmävalinnat. Muita lähetin koska sattuivat olemaan mukana ja vapaana ja jollakin tapaa kiinnostavia. Mun olis oikeastaan pitänyt lähettää sulle joku nais-Dior, Goutalin La Violette ja muuta harkittua, toisen kerran!

Ei tämä ole mikään ihmiskoe, tämä on leikkiä
Jos et säikähtänyt liikaa Jickyä, mulla on lähes kaikki Roja Doven luettelemat klassikot. Eli jos haluat jotakin erityisesti, pyydä ihmeessä,

Jicky oli niin kova koettelemus, että ajattelin piristää itseäni vielä Gogolin ruusutuoksulla. Une rose chypree - eihän kuulosta uhkaavalta, eihän? Sekin oli tappajamummo. Yhden päivä aikana kävin läpi Bois farinen, Iperborean, Fumerie Turguin, Jickyn ja Une rose chypreen. Rankka homma. Nyt väsyttää niin nenää kuin päätäkin, eikä nuo hajut kaikkoa iholta edes pesemällä. Fumerei oli paras elämys, eikä nuo muutkaan varsiaisesti huonoja ole, mutta ei nuo mummotuoksut taida olla mun juttu, vaikka kuinka klassikoita ovatkin. Taitaa olla vain pelkkää myyttiä niiden paremmuus.

Ohhoh mikä urakka. Lähetä palautuskuori Aigulle?
Mäkään en ole oikein mummo - vielä. Mutta se on!

Halusin että haistelet noita toisaalta tutustuaksesi joihinkin nicheihin ja historiatuoksuihin, toisaalta kalibroidaksesi nenääsi (Kamicha tykkää Fumeriesta, samoin minä, sun tuoksumakusi osuu lähelle meitä mutta taidat olla puhtoisempi ja me eläimellisempiä).

Mä ostin muuten hiljattain pikkuputkilon Tompan Tobacco Vanillea privaattikäyttöön.

Sanopa muuta. Hyvä kun lukee toisten kirjoituksia tuoksuista, joita on itsekin kokeillut, niin se avaa paitsi tuoksua, niin vähän myös toisen ihmisen ajattelu- (tai tuoksu-) maailmaa.

Onnittelut Tompan johdosta. Toivottavasti se arkisessakin suhteessa yhtä hohdokas, lämmin ja turvallinen kuin ensitreffeillä. Kirjoitit jossain, että uskot sen olevan hyvä peitto Suomen loskaa vastaan. Itse koin sen samoin. Laitoin sitä käteen, kun lähin käymään postissa kumppareissa ja sadetakissa, enkä voinut olla olematta iloinen. Vaikka se onkin niin yksinkertainen tuoksu, sulautuu sen nuotit hienoksi parfumerikseksi elämykseksi. Tompan jälkeen huomasin, että miten halvalta muut tupakat tuoksuivat. Eivät yhtään niin karamellista, kuivattujen hedelmien piipputupakkaa, vaan olivat enemmänkin kuin pation pöydälle sateeseen unohtuneita tupakkakuppeja.

Serge Lutens-neitsyyteni on nyt korkattu. Iholla Un Bois Vanille. Ooh la laa!!

Tuoksuttelin eilen päivällä L'Artisan Parfumeurin Dzongkhaa. Vaatinee hieman työstämistä. Todennäköisesti se ei ole ihan minun tuoksuni. Fragranticassa todetaan, että Dzongkhasta pitävät ovat pitäneet myös mm. Lutensin Cherguista ja Fumerie Turque'sta, Tauerin L`Air du Desert Marocainista ja Chanelin Coromandelista. Millähän perusteella ne muuten listaa noi "Who likes this, also likes"-tuoksut?

Minulle Dzongkhassa ei ole juurikaan mitään samaa yllä lueteltujen tuoksujen kanssa. Tosin Coromandelia en ole haistellut kertaakaan omalla ihollani mutta mielikuva siitä on aika erilainen kuin mitä Dzongkha on. Noista muista olen pitänyt ja ne voisivat olla minulla käytössä (paitsi tuo Tauer, se on ehkä liian hyvä käytettäväksi ). Noh, pitää kokeilla uudestaan joskus toiste, jos se vaikka avautuisi uudella tavalla.

En kuulu Dzongkha-faneihin vaikka tykkään noista muista ja vaikka tapasin Dalai Laman viime syksynä ja valaistuin.
Pitää joskus yrittää ymmärtää miksi en pidä siitä.

Tänään haistelen Heeleyn L'Amandierea (love!) ja raaka-aineliuskalta tonkaa eli rotanmyrkky-kumariinia.

Oikeasti minun ei pitäisi haistella yhtään mitään vaan pakata, paikata rästihommia ja valmistautua palaveriin.
Ja tehdä tuorepestoa ihanasta isosta basilikakimpusta jonka lastenhoitajamme toi aamulla suoraan torilta.

Mummotuoksut voi toki lähettää minulle, testaan ne mielelläni.

Mohn kirjoitti:Tuoksuttelin eilen päivällä L'Artisan Parfumeurin Dzongkhaa. Vaatinee hieman työstämistä. Todennäköisesti se ei ole ihan minun tuoksuni. Fragranticassa todetaan, että Dzongkhasta pitävät ovat pitäneet myös mm. Lutensin Cherguista ja Fumerie Turque'sta, Tauerin L`Air du Desert Marocainista ja Chanelin Coromandelista. Millähän perusteella ne muuten listaa noi "Who likes this, also likes"-tuoksut?

Minulle Dzongkhassa ei ole juurikaan mitään samaa yllä lueteltujen tuoksujen kanssa.

Näkymä tuskin pelaa nuottien kanssa, uskon, että se toimii ihan puhtaasti käyttäjien love-tusten kautta.

Dzongkhalla mennään jo kolmatta päivää...

Vielä, Jaakiem, raaka-ainekirjasessani esitellään Tompan Tobacco Vanille yhtenä tonkan tyyppituoksuista.
Tonkapapu on selvästi minun juttuni: hivenen marsipaaninen vanilja jossa on hiven heinää. Vähän kuin mazariinileivos kuivalla nurmikolla.

Lisäksi tonka-sana tulee tupi-guarani-kielistä joka on mielestäni tuottanut maailman kauneimpia sanoja: Itamaraty, Itatiaia, Piracanjuba, Ipanema...

Ja hekottelen täällä Jicky-kommenteille, se on nimittäin yksi lempituoksuistani! Tykkään muutenkin vanhoista Guerlaineista: rakastan kaikkia Jacques Guerlainin luomia tuoksuja (siis niitä, joita edelleen valmistetaan) Aimén Jickyn ja Pierre-François'n Eau de Cologne Impérialin lisäksi.

Suurimmassa osassa lempituoksujani on eläimellisiä elementtejä. "Puhtaissa ja raikkaissa tuoksuissa" on se ongelma, että ne eivät iholla kauaa puhtaana ja raikkaana säily, vaan jotenkin väljähtyvät tai muuttuvat tunkkaisiksi tai vielä pahempaa: alkavat muistuttaa jotain kodin puhdistusainetta.

Jaakiem, Jicky-ensikerran jälkeen kannattaa käydä testeissä! (Jos joltain tuoksulta voi saada klamydian, tuo se on.)

Kirjoitin eilen erittelevän eritepostauksen mutta se tuhoutui kun iPadin akku loppui. Teidän onneksenne Olen poikkeuksellisen eritealtistunut ja pidän lähes kaikista eritteistä, poikkeuksina pistävä hiki, vanha kusi ja maailman hirvein haju, istukan tuoksu.

Eritteet tuovat tuoksuihin syvyyttä, lämpöä, särmää ja todellisuutta.

Selasin Rovan kuvakirjan loppuun eilen. Se on tosissaankin kuvakirja. Tekstejä ei jaksa lukea, kun niissä ei ole mitään uutta. Jicky avasi kyllä silmät. Vaikka kuinka kehuttiin, että toinen julkaisu toistaan oli entistä julkeampi ja eläimellisempi, niin ei kiinnostanut yhtään, vaan teki vaan pahaa. Oikein kellopeliappelsiinikokemus.

Aigu, lähettäisin ne sulle seuraavaksi, mutta olen luvannut jo viedä neiti Nenäskärille vaihtoon.

Ovikello soi. Taisi tulla postia ulkomailta.