Tuoksut

L'Heure Bleue on upea tuoksu.

Mulla ranteella Guy Larochen Fidjiä (vintagea). En jaksa innostua tästä. On varmaan ollut tärkeä kehitysaskel ja kaupallinen menestys silloin joskus, mutta alku on melkein lipeäisen ilkeä saippua-galbanum ja sydäntuoksu on se sama sinänsä kaunis ja laadukas ruusu-jasmiini-iiris kuin kaikissa muissakin vanhoissa naisten tuoksuissa. En pidä alusta, ja keskiosa mulla on jo kymmenenä muuna versiona. Eteenpäin.

toxu kirjoitti:Muscs Koublaï Khän

Jatkan tällä tänään.

Jos nauttii erityisesti alun voimakkaasta sivettihappoisuudesta, kannattaa tätä laittaa paperilapulle ja seurata tuoksun etenemistä hidastettuna...

Drydownin kuka-pisti-kuumaa steariinia-pyllyyni tyylinen tuoksu on tasapainoinen, sensuelli, ja aivan kertakaikkisen herkullinen.

Teknisesti ottaen tämä on mielestäni ehkä Lutensin paras tuoksu koskaan. En epäilisi C. Sheldraken kykyjä ilman tätäkään, mutta tämä lennättää miehen sinne jonnekkin, mistä jotkut maxperttulat eivät osaa edes unelmoida.

Pistin pääni vieraaseen profumeriaan koulumatkalla ja kävelin sieltä ulos ranteellani pieni tujaus Geo F Trumperin Spanish Leatheria. Tämä on kukkeaa ja ohutta hansikasnahkaa, kepeä herrasmies (tämä pukee päälle kesäpuvun, olkihatun ja hopeanuppisen kävelykepin). Epäilemättä pappatuoksu, mutta tykkään tästä noin 1000x enemmän kuin mummovastineista. Italialaiset papat tuoksuvat hyvältä.

Toxu MKK on tuoksujen aatelia.

Tänään Agonist – Liquid Crystal. Mua naurattaa tää tuoksu, tää on jotenkin hassu. Tulee mieleen Lush-saippuat ja -tuotteet, sellainen nuottikakofonia (mutta ei siis varsinaisesti saippuainen), kuitenkin Lushin myymälöitä maltillisemmalla sillagella. Ja hedelmäpurkka. Ja sitrusmarmeladi. Ja sitten kuitenkin seasta hönkii ”oikeina” nuotteina mm. laventelia ja tonkaa.

Ranteilla lisäksi vertailussa Olfactive Studio – Autoportrait ja Balmain – Carbone. Sama nenä, Nathalie Lorson. Nämä on mun menään lähes identtiset, mutta tuntuu että Autoportraitista on jätetty pois Carbonesta löytyvä vähän karvas, tylppä ja aavistuksen vihertävä noutti/akkordi. Testailin tätä paria aiemmin tänään myös paperiliuskoilta sokkona, ja kun 4 kertaa sain menemään oikein kumpi oli kumpi, en jaksanut enää leikkiä. Hankkinen aikanaan Autoportraitin, vaikka Carbonea saisi 100 ml halvemmalla kuin Autoportraitia 50 ml. Erot on kyllä niin minimaaliset että en ihmettele vaikka joku valitsisi toisin, varmaan itsekin olisin onnellinen Carbonen kanssa jos Autoportraitia ei olis. Mutta jo ihan Jaakiemin kiusaksikin hivutan ja suosin OoäSsää ja nicheä.

Ja vielä pikanuuskuja paperiliuskoilta:
Agonist – Black Amber... Hiiltyneet, suolaiset grillikanamausteet. Lattea rakenne.
Agonist – The Infidels... Riffi Habit Rougesta.
Amouage – Interlude Man... Savuinen vanilja/vaniljasavu kuulosti mulle lähtökohtana hyvältä, mutta tämä on tosi tökerö. Tosi keinotekoisen oloinen voimakas savuisuus banaalin vaniljaisuuden päällä, ja nämä kerrokset ei tunnu edes kohtaavan. Lisäksi tervanahkaa ja äh en mä jaksa edes haistella kun tää on niin ärsyttävä.

Kelly Caleche L'Eau de Parfum. Ostin sokkona, kun oli niin halpa . Olen alkuperäistä joskus kokeillut, mutta kielo tuntui siinä liian voimakkaalta nenääni. Fragrantican perusteella oletin, että tämä olisi vahvemmin nahkainen versio ilman kieloa, muttu hupsheijaa, tämä on greippisaippuaa. Kielokin tuoksuu, samoin jokin, jota sanoisin vihreäksi teeksi. Itse asiassa Diorin Escale a Pondichery tuoksuu hyvin samanlaiselta. Mutta ei paha, ja kyllä sitä Hermes laatuakin löytyy, tuoksu pehmenee ja syvenee tunnin, parin kuluttua ja pysyy todella hyvin iholla koko työpäivän.

mukael kirjoitti:Ranteilla lisäksi vertailussa Olfactive Studio – Autoportrait ja Balmain – Carbone. Sama nenä, Nathalie Lorson. Nämä on mun menään lähes identtiset, mutta tuntuu että Autoportraitista on jätetty pois Carbonesta löytyvä vähän karvas, tylppä ja aavistuksen vihertävä noutti/akkordi. Testailin tätä paria aiemmin tänään myös paperiliuskoilta sokkona, ja kun 4 kertaa sain menemään oikein kumpi oli kumpi, en jaksanut enää leikkiä. Hankkinen aikanaan Autoportraitin, vaikka Carbonea saisi 100 ml halvemmalla kuin Autoportraitia 50 ml. Erot on kyllä niin minimaaliset että en ihmettele vaikka joku valitsisi toisin, varmaan itsekin olisin onnellinen Carbonen kanssa jos Autoportraitia ei olis. Mutta jo ihan Jaakiemin kiusaksikin hivutan ja suosin OoäSsää ja nicheä.

Onneksi minullekin tulee näyte Carbonesta, että voin itse haistella, kumpi niistä on oikeasti parempi vai ovatko kummatkin kehnoja.

Diesel Zero Plus Feminine. Omituisen mielenkiintoinen. Ihan niin kuin tässä olisi jokin vähän off. Saatan tykätä...tämä tuntuu vain olevan harmillisen lyhytikäinen. Laatukaan ei mitenkään erityisesti vakuuta, joskaan ei tämä mikään erityisen huonolaatuinenkaan ole. Halpa sokko-ostos oli hän. Saattaa olla, että tarjoan teinirinsessalle...

Toisella ranteella Van Cleef & Arpels Midnight in Paris. Ensivaikutelma on miellyttävä. Vähän häilyväinen, tekisi mieli lisätä runsaalla kädellä. Ainakaan toistaiseksi en löydä tästä nahkaa. Minun nenääni tämä tuoksuu lämpimältä ja makeahkolta, ambraisen vaniljaiselta (vaniljaa tässä ei kuitenkaan taida olla, tonkapapua sen sijaan kyllä). Myöskin suitsuke on minulta aika kadoksissa. Tasapainoinen tuoksu, minun on vähän vaikeaa löytää yksittäisiä nuotteja. En sanoisi tätä myöskään erityisen kukkaiseksi. Minusta tämä on ihan selkeän unisex. Luulenpa, että tämän kanssa tarvitsen useamman kokeilun jotta tuoksu ja sen eri osat avautuvat kunnolla. Päällimäisenä on kuitenkin mielessä, että tykkään ja saatan tykästyä jossain vaiheessa oikein kovastikin.

Tänään pukeuduin Oriflamen Mirageen, en tiedä mitä odotin, mutta ihan mukava tuoksu. No aika selkeästi kun heti otin käyttöön. Tarkempaa analyysiä nyt ei irtoa, tässä olisi koluttavana läpi 77 saman puljun lähettämää näytettä. Juuri kun murehdin ettei oikein ole uutta haisteltavaa.. Lisäksi mielessä pyörii taas kerran Laura Mercierin Nuits Enchantees, josta Kosmoskukka minulle pienen maistiaisen lähetti. Se tuoksu painii kyllä samassa sarjassa Reglisse Noiren kanssa, päätäpahkaa rakastuminen ensi nuuhkaisulla, sitä se oli. Haistelen putkiloa raaskimatta edes korkkia raottaa välillä, vesi herahtaa heti kielelle ja kaikki ikävät ajatukset kaikkoaa. Ja sitä ei löydy mistään! Joo niin tosiaan.. tässä ranteella nyt unettomana yönä Oriflamen Intence Embrace, mutta evvk. Ajatukset harhailee lumotuissa öissä.

Tälle aamua keittelin Songes teetä, ja sen kunniaksi taidanpa laittaa Goutalin Songes tuoksu.

Tänään Jeux de Peau - om nom nom!

Mona di Orion Cuiria.

^ Tuuhan kertomaan myöhemmin fiilikset tuosta. Mä tykkään MdO:n Cuirista (ja pari näytettä riittää ikuisuuden).

Eilinen Liquid Crystal on kyllä mielenkiintoinen - dagen efter paidassa on jäljellä ikään kuin karamellisoidun kuoren alta hentona hohkaava tuoksun sydän. Menee kyllä jatkotestailuihin jonain päivänä kun maltan antaa sille jakamatonta huomiota, toisin kuin eilen ranne- ja liuskatestailujen kanssa.

Mäkin kuulisin mielellään Gogolin kommentteja Monan nahasta. En ole itse päässyt kokeilemaan.

Nahalla sitä paitsi mennään täälläkin tänään: Cuir Ottoman. Sopii loistavasti tämmöiseen viilenevään ilmanalaan, mikä ei vielä kaipaa heavy duty -lämmikettä. Minä kylläkin lämpenen tälle entisestään. (Eilen pilasin tämän juurikin monikkotestailulla, Eau d'Italien Rose Paestum jyräsi yli. Pidän tosin siitäkin alustavasti.) Monikkotestaus sucks, mikä tässä muikkarina itselleni, sillä sorrun siihen koko ajan. Mikään tuoksu ei pääse tuomaan todellista luonnettaan esiin.

^ Mutta on sillä monikko-testauksellakin paikkansa, mulla nyt siis vähän sellaista ennakkohaarukointia että mitä priorisoi tarkempaan syyniin ja minkä kanssa olla varovainen jne.

Juuh, tuo yllä oleva marmatus olikin lähinnä itsekseen puhelua tai itselleni muistutusta. Oman nenäni rajallisuuden kannalta olisi parempi malttaa antaa tilaa ja aikaa tuoksulle kerrallaan. Mulla on tuo monikkotesti ollut enemmän sääntö kuin poikkeus