Suuri muotikeskustelu.

[Mohn]

No minusta taas tuossa blogikirjoituksessa oli enemmän kivoja juttuja kuin kauheita. Niin me ollaan erilaisia. Minä rakastan värejä ja minusta on vain ihanaa, jos joku uskaltaa olla värien kanssa ennakkoluuloton. Olis tietty kiva, että värit sointuisivat toisiinsa eivätkä riitelisi. En varmaankaan uskaltaisi itse pukeutua noin värikkäästi, mutta minusta on ihanaa katsella jos joku muu uskaltaa. Niin ja ne kengät oli minusta vaan hauskoja ja ihania, niitä voisin käyttää jos olisi jotain vaatetta johon ne sopisivat.

[Jaakiem]

Jos käärityt farkunlahkeeni tuottavat jollekkin joskus hirvittävää ahdistusta niin anteeks nyt kauheesti.

Ei häiritse. Olen nähnyt sinusta ne muutamat muotikuvat silloin foorumin alkuaikoina ja tiedät, että hallitset tyyliasiat jetsulleen.

Kyse oli ihan vilpittömästä ihmettelystä. Kaikki lähti siitä, että ajattelin tarvitsevani pari uutta kravattia kesän juhliin ja ensi talven pikkujouluihin. Olin varma, että solmiot ovat koko vuoksi sellainen juttu, että ne kannattaa tilata jostain nettikaupasta. Googlailin asiaa ja eksyin muun muassa Keikari-foorumille. Oli yllättävää löytää, että on olemassa muitakin tiiviitä verkkoyhteisöjä, joilla on tiukat mielipiteet asioista. Lueskellessani loputonta pitkää, mitä puit tänään päällesi -ketjua (Meillä päivän tuoksu – todellakin kuin pieni rinnakkaisuniversumimeille), huomasin, että pukutakkien tulisi olla hyvin pieniä, loppua jo vyötärölle eli olla sellaisia Charles Chaplin -tyylisiä. Housut olivat muut tukalan tiukkoja, loppuivat ennen sukkia ja pituudesta riippumatta niistä oli aina sentti, kaksi käännetty upsaaliksi. Mielenkiintoista. Tämä – ja varmaan pari edellistäkin – muotivirtausta eivät ole vielä ehtineet näin pohjoiseen.

Ihmettelyssä oli kyse siitä, että mitenköhän tämmöinen...



...sopii suomalaisen vartalon päälle.

Varmaankin suunnilleen näin.


Farkkuja olen arjessa käärinyt itsekin, koska pyörissäni ei ole mitään lahkeensuojia, vaan lahkeet repeytyvät aika nopeasti, jos niitä muista sukan sisään pujottaa.

[Jaakiem]

Puku, jonka päädyin sokkona ostamaan, on muuten suurin piirtein tämän näköinen. Ajatuksena oli aika vaatimaton ja rento puku arkikäyttöön. Ei haittaa vaikka olisi käytössä vähän ryppyinen. Ostin sen outletistä tosi halvalla. Toivoa saa, että sopii. Sori, kun kuva on noin isokokoinen.

[pihlaja]

No minusta taas tuossa blogikirjoituksessa oli enemmän kivoja juttuja kuin kauheita. Niin me ollaan erilaisia. Minä rakastan värejä ja minusta on vain ihanaa, jos joku uskaltaa olla värien kanssa ennakkoluuloton. Olis tietty kiva, että värit sointuisivat toisiinsa eivätkä riitelisi. En varmaankaan uskaltaisi itse pukeutua noin värikkäästi, mutta minusta on ihanaa katsella jos joku muu uskaltaa. Niin ja ne kengät oli minusta vaan hauskoja ja ihania, niitä voisin käyttää jos olisi jotain vaatetta johon ne sopisivat.

Juu, kiva että joku uskaltaa. :) Itse tuppaan olemaan hieman "värikonservatiivinen" sen suhteen, mitä värejä yhdistelen omissa asukokonaisuuksissa, vaikka voimakkaista väreistä muuten tykkäänkin.

[Mohn]

Ensimmäisenä tuosta pukukuvasta pompsahti mieleen sana casual. Tykkään tuosta napinläpipistoin koristellusta reunasta, hauska yksityiskohta (näyttää ainakin napinläpipistoilta). Takista tulee vähän farkkumaisia viboja. Varmasti oikein monikäyttöinen vähän rennompi puku. Miehet saisivat enemmän käyttää pukuja. IMHO.

[pihlaja]

Miehet saisivat enemmän käyttää pukuja. IMHO.

Samaa mieltä! Olen myös tullut siihen tulokseen, että haluan itse töihin sellaiseen paikkaan, jossa oletuksena pukeudutaan jakkupukuun, jotta on hyvä syy ostaa kauniita ja laadukkaita jakkupukuja.

[Kamicha]

Tyylifoorumi kuulostaa aika pelottavalta. Olisi kaameaa, jos eri näköisten, eri kokoisten ja erilaisia töitä tekevien ihmisten pitäisi pukeutua jonkun yhteisen konsensuksen mukaan.

Minusta tyyliasioissa on ehkä kolme asiaa, jotka auttavat eteenpäin.
Asun on tunnuttava tarpeeksi hyvältä päällä. On vaikeaa olla oma itsensä ja rento, jos joutuu jännittämään/kärsimään/taiteilemaan asun takia.
On hyvä pystyä katsomaan itseään ulkoa päin. Monella käsitys omasta pukeutumisesta ja mahdollisista tyyleistä on jotenkin kovin kiinteä. Kiinnostavamman näkökulman omaan tyyliin saa, jos pystyy katselemaan itseään kuin vierasta. Tähän voi harjaantua peilinkin kautta, mutta ainakin aluksi tämä on helpompaa valokuvista.
Kokeileminen. On usein todella vaikea sanoa, pukeeko joku vaate/väri/leikkaus vai ei - pukematta vaatetta päälle. Tässä taas ei kannata liikaa luottaa valokuviin, valokuvassa yhdestä kulmasta hyvältä näyttävä vaate on ehkä sitten kumminkin eri asia kuin vaate, joka kolmiulotteisena ja liikkuvana päällä näyttää kaikista suunnista hyvältä ja kiinnostavalta.

Ja ehkä kannattaa myös lakata huolehtimasta onko muiden mielestä tyylikäs vai ei. Toiset tykkää, toiset ei.

Minusta ei ole olemassa mitään suomalaista vartalotyyppiä, tai ainakin omaan tuttavapiiriini on siunaantunut kaiken kokoista ja muotoista ihmistä.

Itse sanon tiukan ein ainoastaan kahdelle naisten vaatejutulle. Lateksisille, "näkymättömille" rintaliiviolkaimille ja avokassukille *hrrrrrr*. Kaikkea muuta voin ainakin kokeilla.

[tigrushka]

Tyylifoorumi kuulostaa aika pelottavalta. Olisi kaameaa, jos eri näköisten, eri kokoisten ja erilaisia töitä tekevien ihmisten pitäisi pukeutua jonkun yhteisen konsensuksen mukaan.

Minusta tyyliasioissa on ehkä kolme asiaa, jotka auttavat eteenpäin.
Asun on tunnuttava tarpeeksi hyvältä päällä. On vaikeaa olla oma itsensä ja rento, jos joutuu jännittämään/kärsimään/taiteilemaan asun takia.
On hyvä pystyä katsomaan itseään ulkoa päin. Monella käsitys omasta pukeutumisesta ja mahdollisista tyyleistä on jotenkin kovin kiinteä. Kiinnostavamman näkökulman omaan tyyliin saa, jos pystyy katselemaan itseään kuin vierasta. Tähän voi harjaantua peilinkin kautta, mutta ainakin aluksi tämä on helpompaa valokuvista.
Kokeileminen. On usein todella vaikea sanoa, pukeeko joku vaate/väri/leikkaus vai ei - pukematta vaatetta päälle. Tässä taas ei kannata liikaa luottaa valokuviin, valokuvassa yhdestä kulmasta hyvältä näyttävä vaate on ehkä sitten kumminkin eri asia kuin vaate, joka kolmiulotteisena ja liikkuvana päällä näyttää kaikista suunnista hyvältä ja kiinnostavalta.

Ja ehkä kannattaa myös lakata huolehtimasta onko muiden mielestä tyylikäs vai ei. Toiset tykkää, toiset ei.

Minusta ei ole olemassa mitään suomalaista vartalotyyppiä, tai ainakin omaan tuttavapiiriini on siunaantunut kaiken kokoista ja muotoista ihmistä.

Itse sanon tiukan ein ainoastaan kahdelle naisten vaatejutulle. Lateksisille, "näkymättömille" rintaliiviolkaimille ja avokassukille *hrrrrrr*. Kaikkea muuta voin ainakin kokeilla.

Asiaa!

Joo-o. Vuosien mittaan on tullut useasti kertauskursseja aiheesta "älä koskaan sano ei koskaan". Mutta avokassukkien suhteen olen taipumaton, koska niiden näkeminen aiheuttaa pahoinvointia. Viime vuosina niitä on alkanut näkyä SANDAALEISSA, jopa hyvin avonaisissa/ohutremmisissä.

[Jaakiem]

Ja ehkä kannattaa myös lakata huolehtimasta onko muiden mielestä tyylikäs vai ei. Toiset tykkää, toiset ei.

Mutta eikö ole kiinnostavaa seurata asiasta käytävää keskustelua niin muodista kuin vaikka tuoksuista. Siksihän niitä foorumeja perustetaan, että ihmiset saavat puhua lämpimikseen.

[Kamicha]

Ehkä se blogi palveli minulle tuota näkökulmaa. Olen vähän miettinyt sen elvyttämistä, laiskistun pukeutumisen suhteen niin helposti. Tavallaan tällainen vuosi, kun ei ostele mitään voi olla jopa tosi mielenkiintoinen. Välillä aina ahdistaa se tyylin ja muodin ympärillä pyörivä kulutussirkus, tavaraa raahataan halpakaupoista kassikaupalla. En minä itsekään siihen syytön ole, mutta jos on vuoden ostolakossa niin ei luulisi bloginkaan tekevän pahaa. Ehkä tyyliasioissa minulle on keskustelua tärkeämpää inspiroivien kuvien selaaminen kumminkin...

Kokeilen sairaspäivän iloksi vähän koruntekoa, punon nyörejä ja testailen niiden kiinniompelua ketjuihin. Kiinnostava tekniikka, tosi kauniita koruja saa näin aikaan. Valitsemani lanka vaan loppuu kesken, pitää vähän penkoa lankavarastoa. Tässä kuvassa näkee tekniikkaa, mutta minulla on parempaa lankaa ja kivempaa ketjua:



Edit. tässä parempi kuva, paljonkin tähän tyyliin!



Varastossa on näköjään myös kauniita pieniä kristallihelmiä, ohutta luonnonväristä nahkanyöriä ja vaikka mitä tilpehööriä. Mitähän näistä saa aikaan?

[Jaakiem]

Komeilta näyttävät nuo mallikuvat. Postaathan kuvia myös itse niistä sun tekemistä koruista.

[Kamicha]

No teenpä niin! Pitää vaan odotella pari lukkoa Villihelmestä ennen kuvaussessiota.

[Gogol]

Hei Kamicha ikävöin edelleen tyyliblogiasi ja kävin tuoksublogisi puolella.
Mulla kevät on aina vaatebuumia mutta tänä vuonna eri lailla. Olen ostolakossa, sen sijaan yritän luovasti rotatoida ja yhdistellä kaapin sisältöä plus vaihtelen vaatteita kaverieni kanssa.
Ostokielto pakottaa luovemmaksi, tuunaus sallittua, ja muodin syklisyys tukee sitä.
Mut jos innostut refashionista-tyyppisistä jutuista olen jonossa ekana oven takana.

Ja sun oikeutuksesi tyylibloggaukseen?
Olet hommaan luontainen, tyyli tulee sisältä!

PS bootcutit/käärityt lahkeet ja myyränharmaat desertbootsit ovat jokapäivän katumuotia Roomassa. Myös ultrapitkät laahaavat housut ovat muotia.

[Kamicha]

Vaatteiden ostolakossa täälläkin... ...eiköhän tuo tuoksublogi pian joksikin sekasikiöksi muutu...

Tässä pari lähistä noista koruaskarteluista. Aika käyttökelpoisia tuli.




Palmikoin toisen korun puuvillaisista ja metallikuituisista kirjontalangoista - kahta erilaista luonnonvalkoista, punapinkkiä, kuningaskalastajan sinistä ja kuparia. Ompelin kiinni himmeään antiikkihopeiseen panssariketjuun, jonka purin isoine papukaijalukkoineen jostain halpiskorusta.

Ohuen nahkanauhan kaksinkertaisten säikeiden väliin pujottelin vähän sovelletulla ompelutekniikalla haaleita, erisävyisiä kristalleja, lankana toimi ohut metallilanka. Se tukee kyllä hyvin tuota vähän liian hengetöntä nahkaa, mutta sen käsittely tällä tekniikalla oli sen verran haastavaa, että tulos voisi olla siistimpikin. Tähän piti hankkia lukko ennen käyttöönottoa. Kokeilen kyllä vielä samaa tekniikkaa paksummalla nahalla - ja silkkilanka metallin tilalla. Haluan tuohon koruun vaan hopeiset osat ja luonnonkivet - tekemistä on sen verran, että on kiva käyttää vähän arvokkaampia materiaaleja.

[Sumukorento]

Hienoja!