Tuoksut

Apua, oletkohan sä toxu sittenkin mun pikkuveli??? Kuulostat ihan siltä! Pikkuveli fanittaa Depeche Modea todella lujaa. Itse olen sellainen satunnainen Depeche Mode tykkääjä. Minulle DM on sellainen kiva bändi joka tekee kivaa musiikkia jota on kiva kuunnella mutta en omista sitä enkä koe tarvetta sitä omistaa. En muista koskaan ajatelleeni yhdestäkään kuulemastani DM:n biisistä, että se olisi huono.

Pikkuveljen kanssa jaamme kyllä muutamia muita fanituksen kohteita, meillä on parikin yhteistä lempparia. Mistä tuli mieleen, että teinittäreni jakavat kanssani osan lemppareistani ja olemme yhdessä jopa käyneet keikoilla. Ei olisi kyllä onnistunut minulta ja äidiltäni. Olin aika kateellinen teinittärilleni siitä, että he pääsivät edelliselle Rammsteinin keikalle ja minä en. Tosin olin onnellinen heidän puolestaan, että sikäli kaikki ok.

Depeche Modella on minulle kaksi tärkeää levyä: Music for the Masses ja Violator. Jälkimmäisen kyllä taisin kuunnella vähän puhki...

Tykkään kun vanhat parrat lyövät hynttyitä yhteen vähän tuoreempien pumppujen kanssa. Tähän tyyliin:


Tai vaikka:


Molemmat videotkin ovat ihan katsomisen arvoisia.

Toxu.. Mä olen sen verran nuorempi, että ensimmäiset DM-kokemukset liittyvät radioon.. Walking In My Shoes ( <3 ), Enjoy The Silence.. Ensimmäinen levy jonka ilmestymisen muistan (ja sen hankinnan välittömästi) oli Ultra.

Hartwall, juu. Dave Gahan tanssi kuin paholainen. Eli paremmin kuin sinä.

Ja Mohn, mä olen tainnut nähdä Rammsteinin kahdesti.. Olisiko ollut 2002 ja 2004. Upeita keikkoja, musiikki ei kyllä sittemmin ole enää kauheasti kiinnostanut..

Sen sijaan Laibachin missaaminen on jäänyt harmittamaan. Mä tein sen taas tänä keväänä, ties kuinka monetta kertaa.

Tiia, minä olin Rammsteinin viimeistä edellisellä keikalla, lämppärinä oli Combichrist. Jälkimmäisellä ihan tautisen hienot rumpusaundit mutta muuten se olikin sitten ihan surkea. Lopuksi alkoivat paiskomaan soittimiaan ja siinä menee mulla viimeistään raja vaikka musiikki olisi kuinka hyvää, soittimia ei vaan hajoteta!!

Rammsteinin keikka oli saksalaisen jämpti ja eteni kuin kone mutta nautin kovasti. Itse tykkään Rammsteinista paljon, heidän muusikistaan on mahdollista löytää aina jotain uutta. Parasta mielestäni on kuitenkin sanoitukset ja biisien merkityksellisyys, ne eivät ole mitä sattuu biisejä vaan moni on oikeasti kantaaottava.

Kantaaottavuudesta tuli mieleeni, että tämä biisi ja video saa minut nostamaan hattua Porcupine Treelle ja monen vanhemman olisi ihan toivottavaa nähdä tämä ja oikeasti myös kuunnella sanat.

Mulla on läjä Porcun levyjä!! :)

Tiia, high five!! Mulla ei ole ihan läjää tosin. Tykästyin Pocupine Treehen Rushin ekan Suomen keikan jälkeen, soittivat sitä siellä ennen keikkaa (ei ollut lämppäriä).

Up In The Ass Of Timo. Biisi on mixattu aidoista äänistä. Pitää ehkä ymmärtää vähän ralliautoilusta, jotta tämä aukeaa...en tiedä. Kokeilkaa:
http://www.youtube.com/watch?v=Uj1wjENXPzM

Hitto, täällä jää kaiken hauskan ulkopuolelle, jos ei pääse käymään päivittäin (tunneittain?). Musiikki on minulle vaikea aihe. Toisaalta tykkään puhua siitä, toisaalta suhtaudun lempimusiikkiini niin intohimoisesti, että koen vastakkaiset mielipiteet henkilökohtaisina loukkauksina. Mikä johtaa siihen, etten voi soittaa suosikkibiisejäni julkisesti saati puhua niistä kenenkään kanssa. Tai jos erehdyn tekemään jompaa kumpaa edellä mainituista, tulee hyvin haavoittuvainen ja usein jopa vähän nolo olo.

Yleisiä linjoja voin toki paljastaa. Kaikkein eniten pidän blues-henkisestä 70-luvun rock-musiikista (mm. Led Zeppelin, Dire Straits), minkä kautta olen alkanut diggailla myös bluesia, jazzia ja bluegrassia. Myös mahtipontinen, jousilla ja/tai falsettilaulannalla tehostettu rokkenrolli on kovasti mieleeni (mm. Queen, ELO, The Darkness). Kahdeksanvuotiaana fanitin ABBAa maailman eniten, 11-vuotiaana lempparibändin pallille nousi Beatles. Molemmat ovat edelleen vakaasti top kympissä.

Viime aikoina kuulokkeista on usein soinut alla oleva kappale. Osa sanoituksista kuvaa hyvin hämmennystäni ja kasvavaa vierauden tunnetta asustellessani täällä lahden toisella puolen.

Nekku, musiikki on usein todella henkilökohtainen asia ja herättää vahvoja tunteita. Omia suosikkejaan tekee mieli puolustaa ja niitä tekee mieli selitellä ja "avata" ja yrittää kertoa toiselle mikä niissä on niin erityisen hienoa. Varsinkin jos toinen ei tunnu oikein ymmärtävän ja mikä vielä pahempaa, kenties ajattelee negatiivisesti niistä omista suosikeista.

Minullekin musiikki on niin osa minua, että toki sitä herkästi loukkaantuu negatiivisesta palautteesta tai pahoittaa mielensä tms. Nykyään olen onneksi oppinut aika hyvin olemaan välittämättä, eihän sillä ole oikeastaan mitään merkitystä vaikka joku olisi eri mieltä, kysymyshän on tässäkin asiassa puhtaasti subjektiivisista kokemuksista ja elämyksistä. Sitäpaitsi aina löytyy niitä jotka jakavat sen oman intohimon jotain tiettyä musiikkia kohtaan.

Bluesista ja jazzista tuli mieleen mm. tämä:


Rakastan Billie Holidayta, olen fanittanut Billietä niin kauan kuin muistan. Tai siis en oikeastaan muista koska olen aloittanut mutta joskus kersana vanhempien vinyylejä kuunnellessa olen alunperin Billien musiikkiin rakastunut.

Yhtenä iltana kuoleman pyörteestä pois:
http://www.youtube.com/watch?v=FTP6AekGxqM

Hectorilla on hienoja biisejä, tykkään lyriikoista erityisesti. Niin kuin tuostakin, aivan ihanat sanat!

Tuosta toxun linkkaamasta Hectorin biisistä tuli mieleeni tämä Rebekka Karijordin kappale, joka muutama vuosi sitten resonoi minulla todella kipeästi sielussa. Tässä hetkessä koen sen eri tavalla, nyt sen merkitys on voimaannuttava. Kaunis.

Aika samat tuntemukset kuin tuossa Nekun aiemmassa postauksessa ja myös hyvin erilainen musiikkimaku kuin ketjussa tähän asti. Eli vähän sellainen "muikenen kuin vaari" -meininki.

Mutta sanotaan nyt sen verran, että musiikilliset ensirakkauteni olivat Elvis, The Sound of Music ja West Side Story -musikaalisoundtrackit ja Tshaikovskin balettimusiikki.

Ja uteliaille lisätietoa last.fm:stä. :lol:

Onko kukaan muu muuten kuunnellut, näin lauantaisin, klo.18.10. Radio Suomessa alkavaa Lakatut Varpaankynnet ohjelmaa? Se on (ihanan) Susanna Vainiolan juontama reilun puolentunnin mittainen show, teemana 80-luku.
Tuoreimmat jaksot kuunneltavissa myös täällä: http://yle.fi/radiosuomi/ohjelmat/2011/ ... 60622.html

Rakastan kasarimusaa. Siihen se tuon vuosikymmenen hohto sitten meinaakin tyssätä...

Millaisia radiokanavia kuuntelette - jos kuuntelette..?

Mä en ole kyennyt enää vuosiin muihin kuin töissä Yle Suomeen, vapaalla Radio Helsinkiin ja nykyään enimmäkseen Bassoon. Kaikki aamuiset kikatusmekkalaohjelmat ja puuduttavat soittolistat tyyliin Ylex, Radio Rock ja Nova, mitä näitä nykyään on, on totaalisen sietämättömiä ja typerryttäviä.

Musiikki todellakin on hirveän henkilökohtaista. Mulla on ainakin oman näkemykseni mukaan laaja musiikkikorva. En tiedä johtuuko siitä, mutta jos joku sattuu inhoamaan omia suurimpia lemppareitani niin se lähinnä huvittaa minua. Nälkäinen etsintä ja arvostus yli genrerajojen on yksi minua ja miestäni alunperin (ja yhä) yhdistävä tekijä.

Jos saisin valita lopuksi iäkseni vain yhden genren mä olisin progetyttö. Ja tässä progekohdassa miehen kanssa musiikkimakumme ei erityisen hyvin kohtaa..

Mitähän laittaisin tähän.. Pink Floyd ei bändinä yllä mun top teniin, mutta merkkiteos on merkkiteos.