Tuoksut

Minusta äitienpäivä on aika lailla vuoden paskin päivä. Itsekäs kun olen. Mutta onneksi se on vain yksi päivä vuodessa.

Saatanan päälääkkeet. Unohda yksi --> seuraava päivä pilalla. En kykene kävelemään suoraan.

Suoraan sanottuna minua hirvittää tässä se, että tässä kunnossa olevia ihmisiä voi aivan hyvin olla tuolla jossain esim. auton ratissa. Koneita käyttämässä. Antamassa lääkkeitä muille ihmisille .

En taida silti pystyä elämän ilmankaan. Alle 20 tunnin viikkoyöunet ja jatkuva alakulo eivät ole ihmisen normaalitila.

Juu, kaikesta huolimatta hyvää äitienpäivää kaikille foorumin äisköille.

Oma äitini kupsahti suorilta jaloilta 37-vuotiaana v. 1992. Veritulppa.

Vaimokkeeni äiti karkasi tivolin matkaan, ja niin tragikoomiselta kuin se kuulostaakin, on se karu totuus.

Kaikki mummot ovat kuolleet, myöskin. Täällä ei siis paljon tätä päivää juhlita.

edit: oli tuosta juttua vaimokkeen kanssa, ja muistin väärin: ei se ollut sirkus vaan tivoli minkä matkaan se lähti.
No, whatever.



Kamicha, kehtaatko kertoa mitä nappailet?

Kehtaan, olen oikeastaan ihan väsynyt siihen, että näistä asioista pitäisi olla hissukseen, johan tämä on kansantauti (vaikka syyt lienevätkin moninaiset). Syön Venlafaksiinia, 150 mg / päivä. Ensimmäinen, josta on minulle ollut oikeasti apua. Ei täysin ongelmaton, mutta vaikutukset kokonaisuutena selkeästi plussan puolella. Ja minulla taitaa olla jo hajua siitä, miten muutamia ikäviä vaikutuksia pystyy vähän helpottamaan.

Iso hankaluus on se, että minulla tuo oma serotoniinipuoli taitaa olla täydellisen keturallaan - huolimatta kohtuullisen terveellisistä elämäntavoista ja hyvästä yleisterveydestä. Ajoittain unihäiriöt ovat sitä luokkaa, että ei ole vuorokausirytmiä ollenkaan ja mielialasta ei kannata edes puhua.

Soittelin tuossa ihan hyvähenkisen puhelun äidilleni, johon välit ovat varsin etäiset. Iltasella soittelen siskolle ja kysyn, miten on äitienpäivän vietto mennyt.

^ Kamicha, emme ala jauhamaan tästä nyt sen enempää, mutta kysyn mielenkiinnosta: Onko Venlafaksiinista ollut siulle merkittävää hyötyä?
Kysyn siksi että olen itse syönyt vuosikausia SSRI-lääkettä (Sertralin), eikä siitä hirveästi iloa ole ollut. Siksi jätinkin sen pois muutama päivä sitten. Vierotusoireita on ollut mielenkiintoista seurata.

Olet kuullut että Venlafaksiinia tarjotaan vasta kun SSRI ei ole tuonut tuloksia. Onko siulla kokemuksia SSRI lääkkeistä, ja uskallatko suositella miulle Venlafaksiinia??

On merkittävää hyötyä. Nukun hyvin ja mielialakin tuntuu - aika normaalilta. Tunnen, sekä myönteisiä, että kielteisiä asioita. En ole menettänyt kykyäni innostua asioista tavattomasti. Aloitekyky on edelleen vähän hakusessa, enkä ole vielä päässyt viime aikoina pahasti vaivanneesta eristäytymisen tarpeesta kokonaan eroon, mutta pieniä pilkahduksia näilläkin alueilla. Motivaatio-ongelmat... ...korjaantumassa.

Kokemuksia on sekä SSRI, että SNRI -lääkkeistä - ja vierotusoireista - mutta näitä ei kyllä voi suositella suoralta kädeltä kanssaihmiselle omien kokemusten pohjalta. Minulla on selvästi ensimmäistä kertaa psykiatri, joka on perehtynyt eri lääkkeiden välisiin pieniin eroihin - niinjoo, ja selvästi jaksaa miettiä, mitä nämä pienet erot juuri tämän potilaan kohdalla saattaisivat tarkoittaa käytännössä. Aikaisemmilla kerroilla on ollut ongelmina mm. tunne-elämän täydellinen puutuminen (puhtaat SSRI-lääkkeet, ei todellakaan toivottua kun ongelmana on jo valmiiksi voimakas irrallisuuden ja tunteettomuuden tunne sekä tuo eristäytymisen tarve), järkyttävät sivarit ym. kivaa.

Sanoisin omasta kokemuksesta sen verran, että venlafaksiini voi olla hyvä veto ainakin sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole ahdistusoireita - ja on selkeitä viitteitä serotoniini / melatoniinikierron fysiologisesta häiriöstä (esim. vakava unihäiriö tai vinksallaan oleva vuorokausirytmi) - so. masennuksen syyt painottuvat fysiologiselle puolelle. Tuo noradrenaliinipuolen takaisinoton esto voi olla hyvä juttu joillekin, joilla SSRI-lääkkeet eivät tuota tuloksia, mutta venloissa tuo alkaa potkia vasta tässä 150 mg annoksen kohdilla, siihen saakka vaikutus on kokonaan serotoniinipuolella.

Epäilen että ahdistusoireiselle venlojen tuottama unimateriaali voi olla vähän liikaa . Samoin lääkkeeseen liittyy hassua kognitiivista muutosta, jonka voi kokea ahdistavana, esim. käsitejärjestelmäni tarjoilee oudon auliisti kummallisia tulkintoja näköhavaintoihin, jotka eivät hetkessä jäsenny...

Jos vaikutusten eroja haluaa kokea, niin voimakkaammin noradrenaliinipuolella vaikuttava lääke antaisi nopeammin vastauksia siihen, sopiiko vai ei. Esim. Cymbalta lienee tuollainen. Itselleni se ei sivareiden takia käynyt ollenkaan, vaikka olin toiveikas tuon noradrenaliinivaikutuksen takia. Ja onhan niitä muitakin vaihtoehtoja.

Olin ennen tätä jo hylännyt ajatuksen siitä, että lääkkeet voisivat auttaa. Paras veto on etsiytyä osaaviin käsiin lääkehoidon osalta - ja perehtyä itse pintapuolisesti asioihin, niin osaa kiinnittää asioihin huomiota eri tavalla.

^ Kiitos tuosta. Hyvin mielenkiintoinen posti.

Ihan aiheellinen kolumni käsitöistä, kuluttamisesta ja kuluttamisen ympärillä pyörivistä muoti-ilmiöistä, mutta vielä hauskempi siitä tulee, kun korvaa tekstissä käsityöt tuoksuilla. http://www.hs.fi/sunnuntai/Kirpputori+o ... hitaat-e-7

toxu, eipä kestä. Kohtuullisen yleisellä tasolla kun pysytellään, niin minulla ei ole mitään isompia estoja keskustella aiheesta.

Hipstereistä on tullut kyllä todellinen yhteiskunnan laskiämpäri. Itse en kyllä ole edes ihan varma keitä ne ovat, saattaapa olla, että jollain mittarilla noihin itsekin kuulun .

Olen ehkä lopultakin päässyt jyvälle siitä, miksi en koskaan ole oikein päässyt jyvälle rannalla makaamista ja auringonottamista. Ensinnäkin lapsena kaikki lähiuimarannat olivat joko kivisiä, kallioisia, todella pieniä tai metsäisiä, joten harvoinpa sellaisella näkee ketään aurinkoa palvomassa. Toisekseen täällä idässä on niin p***eleesti kaikenmaailman itikoita (=hyttysiä, tarkennus pohjanmaalaisten varalta), paarmoja ja mäkäräisiä, niin että siitä makaamisesta on kyllä yleensä nautinto (ja ruskettuminen) kaukana. Opipa sitten tällaisessa kasvuympäristössä auringonottajaksi.

^sun täytynee tulla tänne pohjois-pohjanmaalle ottaan arskaa, vaikka nallikari beach:lle

Pieni tilannepäivitys pään sisältä:

Aigu kirjoitti:Pieni tilannepäivitys pään sisältä:

No, mikä saa noin iloiseksi?

No minä en varsinaisesti tulkitse tanssivia banaaneja iloisiksi. Enemmän vain ilmaukseksi harhailevasta mielestä, joka pitäisi pitää kurissa.

Loppuun vielä "muutama" tanssiva banaani yleisön pyynnöstä huolimatta.

Vapaa assosiaatio banaaneihin: Onneksi banaanikärpäset ovat jo kuolleet meidän talosta. Sitkeitä olivat.

Katson Uunoa. Uuno Turhapuro muuttaa maalle. Siinä nimitetään vuohta pässiksi.