Tuoksut

Hellin: Löysitkö Earl Greytä Helenan alkutuoksusta. Näin teoreettisesti ottaen Helenan alkutuoksussa on Earl Greytä, koska siinä on bergamottia ja tummaa teetä. Aldehydisyys voi tosin häivyttää teen tuoksua, samoin rose de mai, joka puskee ainakin minun ihollani ulos aika voimakkaasti. Lopputuoksu minun ihollani on ihan kyllä vanhaa Marseille-saippuaa.

Olen vasta kursorisesti haistanut lähiparfymerian sedältä saamaani Different Companyn Bergamottia, se päässee listallenne lupaavana kandidaattina?

(Setä on tosi pelimies: se antoi oman pikkupullon 4-vuotiaalleni - sille, joka taannoin meni nukkumaan Chanelin tuoksulappu nyrkissään. Jaahas, taas on uusi asiakassukupolvi koukussa.)

Btw, bergamotilla on parfyymeissa monesti myös tuoksua avaava funktio. (anteeksi muuten, jos selitän itsestäänselvyyksiä) Bergamotin tuoma lisä tuoksuun itsessään ei välttämättä ole suuri, mutta se avaa ja raikastaa tuoksua. Tuoksu ikään kuin lähtee lentoon bergamotin mukana. Totta kai Chypre-tuoksuihin bergamotti kuuluu olennaisena osana.

TDC:n Bergamotti on ihanan kuulas ja kirkas.
Voiko onnea pullottaa? Näköjään voi.

Mä luulin high street -skeidan perusteella inhoavani sitruksia, mutta nyt olen löytänyt vaikka kuinka monta suosikkia.
Teidän PPP Cologne on todella kiva, sopii hyvin Gogolin viiksiin - käytän sitä ihan ilokseni.
Kun kohta tulee tosi kuuma, uin näissä happamissa hedelmissä.

Tropiikkiaikoina keräsin puun alta pudokkaina monenlaisia appelsiineja - kitkerimmistä keitin marmeladia. Mulle jäi ikuisesti epäselväksi, olivatko ne bergamotteja vai pomeransseja. Epäilen että jälkimmäisiä.

Nyt tulee yhtäkkiä huikaiseva ikävä Etelän ristin alle. Täysin tavallinen torstai-ilta siellä: sinimusta taivas, isot tähdet, rahiseva palmu, uima-allas ja Gogol sukeltamassa veteen.

Métaboles pitää panna korvan taakse. Myös Voyage kiinnostaa. Minkälainen se on oikeasti?

Tuoksuttelin toista kertaa Hannelea. Taidan tykätä. En sen syvällisemmin arvioi sitä täällä koska haluan kirjoittaa siitä kunnolla blogissani mutta sen verran voin sanoa, että it's beginning to grow on me. Ensikokeilulla en ollut ihan varma tykkäänkö siitä, se oli jotenkin niin Chanelin vitosmainen mutta nyt minusta tuntuu, että tykkään. Minusta Hannele on lämmin tuoksu mutta muistelisin, että siitä on viileänä puhuttu...?

^ Sanottakoon se nyt tässä että mie olen päättänyt jäävätä itseni tuosta Hannelesta. En ole sitä kokeillut, enkä kokeile. Se voi olla hieno tuoksu, mutta...
...mitä jos en pidä siitä? Arvatkaa osaanko pitää suuni kiinni?

Ööh, no minkä takia pitäisi pitää suusi kiinni siinä tapauksessa? Eivät siitä kaikki muutenkaan pidä. Sitä paitsi, en minäkään pidä kaikista tuoksuista ja ilmaisen mielipiteeni aika estottomasti.

Hannele on viileänlämmin ja siinä piilee sen viehätys.

Matkatuoksuna TDC:n Bergamotti, omaa sukua Divine Bergamote. Nimi on totta.

AP:n Thé pour un Eté. Mulla on usein tuo naiseus hukassa, mutta löysin sen pöytähopeita järjestellessä.

Blogissani on juttuakin Thé pour un Etéstä.

Nyt menen suihkuun. Pesu tavalliseen tapaan tuoksuttomalla saippualla. Perään tuoksutonta anti-perspiranttia.

Sen jälkeen iki-ihanaa Comme des Garconsin Odeour 53 tuoksua. Kolme suihkausta taitaa riittää, tämähän on lopulta melkoisenkin voimakas tuoksu.
Viiskolme on muuten kaikille kokeilemisen arvoinen, outo, raikas tuoksu. Jos ei aiheuta päänsärkyä, saatat rakastua siihen. Se on pullotettu palapeli, niinkuin pikkuveljensä Seiskaykkönenkin.

http://www.luckyscent.com/shop/detail.asp?itemid=21600

Heeleyn Iris de nuit. Puuteria ja metallia, liikaa molempia. Äääh.

Kokelin tänään muuten ryssännahkaa salilla. Tuoksu pysyi lämmössäkin hienosti kasassa eikä edes ollut liian eläimellinen. Ehkä hiukan liian hienostunut, mutta läpäisi silti lämpötestin.

Hajuttoman päivän jälkeen hitunen Cartierin Roadsteria. Korvaa hyvin minttukaakaon. En heti alusta tunnistanut minttua (?), vaan se toi mieleen nokkosten tuoksun. Vanilja puskee mintun yli ja on ainakin alussa hallitseva.

Gogol, onko sulla siis jo oma pullo Yatagania?

Terveisiä sateisesta DC:stä, joka näyttää aivan Neuvostoliitolta (olin unohtanut).
Ei ole omaa Yatagania vielä mutta korjaan asian heti kun pääsen takaisin sivilisaation pariin.
Kokeilin tax freessä Hermèsin Voyagea ja se ei ollut ihan minun juttuni. Liian lämmin ja makea. Pohjalla oli kuitenkin häiväys Super E Isoa (tai whatever) ja se piti minut hereillä.

Mut on tää vanha kunnon Amerikkakin vaan ihan mainio paikka. Rakastan täkäläistä välittömyyttä: ystävystyin lennolla takanani istuneen naisen kanssa (hän tarjosi minulle itse asiassa drinkin korvaukseksi siitä että hänen lapsensa potki minua selkään) ja sitten muistin mitä on mahdollisuuksien maa kun taksikuskini opetti minulle Eritrean historiaa ja näytti amharankielisiä tekstejä freewayllä. Sain myös ravintolasuosituksia - oletteko syöneet etiopialaista? Sitä syödään pesuvadista sormin. Kysyin, kasvoiko hänen kotipihallaan mirhamia. mutta ei hän muistanut niitä sikäläisiä kasveja enää kovin hyvin. Täälläpäin taksikuskit ovat traagisesti kolmannen maailman kermaa - olen kuullut heiltä luentoja esimerkiksi Lähi-idän historiasta ja tämänkinpäiväinen oli opettaja ammatiltaan.

Täällä on työpäivä juuri päättynyt, lähden kohta puskemaan tihkusateeseen ja tarkastamaan tuttuja kulmia (asuin yhden talven täälläpäin yhdeksän vuotta sitten). Ystäväni saapuvat neljän viiden tunnin päästä joten pitää yrittää pinnistellä hereillä, vaikka elimistö väittää että on yö.