Tuoksut

taiga kirjoitti:

Kamicha kirjoitti: Taiga - mainioita tennareita. Tuollaiset huolisin conssieni kaveriksi kyllä... ...toki ne ovat eri hintaluokassa.

Nuo popot olivat viimeinen pari. Lähti -50% hintaan, mikä helpotti ostopäätöstä. OVH on vähän turhankin kirpeä tennareiksi.

Kalliit kengiksi, mutta edulliset kanootiksi. Mikä on isoin summa, jonka olette panneet kenkiin? Mulla on varmaan jotain 250, jonka verran on mennyt vaelluskenkiin.

Jaakiem kirjoitti:On jotenkin palkitsevaa näyttää ihmisille, kuinka kauniilta he näyttävät.

Ajattelen täsmälleen samoin tuosta! Mutta valot ja varjot eivät ole huijausta, ne ovat vaan asioita, joita satunnainen kuvaaja ei tule ajatelleeksi ottaessaan taas sen yhden räpsyn kameran salamalla juuri kun kohde on imaisemassa spagettinarua kitusiin tomaattikastikkeet poskilla... Valokuvaus ei turhaan ole valo-kuvausta - ihmis- ja eläinkohteiden tapauksessa auttaa vielä kovasti tilannetaju - ja sopivat sarjalaukaisut. Luulen, että luonnossakin ihmisistä välittyy ensisijaisesti se "hyvien valojen" vaikutelma. Tai mitenkäs minä muista tietäisin, itselleni tuo pätee kyllä.

Kehtaisiko niitä kalleimpia kenkiä tunnustaa... ...joskus oli "pakko" saada Westwoodin piraattibootsit, maksoivat tuolloin jonkun neljä ja puoli sataa puntaa. Mutta toisaalta, taisin olla tuolloin varsin hyvätuloinen (no ei nytkään ole valittamista - ja itse olen valinnut neljäpäiväisen työviikon). Siinä mielessä hyvä valinta kalleimmiksi, että ikääntyvät todella kauniisti. Omani ovat vähän harmaamman vaaleanruskeaa mokkaa.

Miulta ei löydy kovin kalliita kenkiä (mistä syystä tuo 165 onkin vähän kipurajoilla), ja nämä suosikkityökenkäni lienevät kalleimmat:


merkki on Högl, hinta 135. (Kuva on muuten otettu jokunen vuosi sitten, kun meinasin hetken aikaa pitää blogia, mutta se ajatus sitten jäi. )

Saattaa myös olla, että yhdet nahkaiset "goottisaappaani" jäätävillä koroilla menevät noista ohi hinnassa, mutta niiden hommaamisesta on (yllättäen) niin kauan, että en mene vannomaan. Lisäksi eivät ole olleet käytössä enää vuosikausiin.

Ja vihreät maiharit tulevat myös hyvänä kakkosena, hinta jotain 120-130 euroa.

Olen käyttänyt Dr Martenseja jo neljännesvuosisadan, mutta nyt tuli tempaistua ja ostettua tämänväriset:


Hinku punaisiin popoihin iski vuosi sitten Skotlannissa, kun näin Glasgow'ssa tomaatinpunaiset DM:t. Olisin ostanut ne, mutta kokoani ei ollut varastossa. Etsin niitä netistäkin, mutta joka paikassa sama juttu. Lopulta aloin katsella muita punaisia ja päädyin näihin. Värin nimi on "raspberry" mutta eivät nämä ole vadelmaa nähneetkään! Lähinnä tämä on ns. "shocking pink" (Elsa Schiaparelli), josta tulee myös mieleen Elvis.

Minulla ei ole koskaan ollut pinkkejä kenkiä, ei edes pikkutyttönä, joten tämä oli aika raju veto, mutta hyvin olen viihtynyt popoissani. On virkistävää rikkoa rajojaan.

Jaakiem sulla on oma hyvä tyyli! ei kannata häpeillä. Pyöräilyasut ovat tosiaan hassuja, mutta se on hallittua hassuutta. Täällä suunnilleen kaikki miehet pukeutuvat viikonloppuaamuina kondomiin ja nousevat ohuille renkaille.

Taiga mä arvostan tyylikkäitä miehiä, joita on Suomessa aivan liian vähän. Mun mieheni teetättää pukunsa ja paitansa räätälillä ja se näkyy lopputuloksessa - vasen mansetti esim mitataan kellon paksuuden mukaan. Ihailen italomiesten suvereniteettia neutraalien värien kanssa, sukkien sommittelu on täällä taiteenlaji.

Suomalaisten peruspaheet ulkosuomalaisesta näkökulmasta ovat liika turvautuminen mustaan, liiallinen retkiasujen käyttö kaupunkiasuna, kotihiusvärit ja välillä nukkavieruus (elinkaarensa päässä oleva vaate edelleen liikenteessä).

Kauheaa. Ostin Crocsit, ja vieläpä käytän niitä julkisesti miltei päivittäin. Mutta kun. Ne ovat niin kätevät, kokeilin vaikka mitä kenkätyyppiä mutta viimein oli pakko luovuttaa ja hankkia ne ilmeiset. Lieventävinä asianhaaroina on se, että ostin ne työkäyttöön jossa ne ovat näin kesäkaudella todella hyvät ja en tokikaan ostanut sitä perus räpylä/sämpylämallia vaan mary jane -malliset. Olen työssäni siis paljon ulkona, kenkien täytyy olla säädylliset ja turvalliset, jalat kastuvat miltei päivittäin ja umpinaiset kengät hiostavat lakat varpaista. Pakko kyllä parin päivän käytön jälkeen sanoa että tuohon tarkoitukseen nuo kyllä sopivat aivan mainiosti, mikäli ne nyt vain kestävät käytössä. Vielä kun noita saisi turvakärjillä niin ne olisi täydelliset!

Onkohan minunkin pakko ostaa Crocksit, kun muutan maalle . Sisko sanoi, että on...

Mulla on Crocksit, joille mun sisko nauraa joka kerta. Ne ostettu jokiylityksiä varten. Kevyet kengät rinkan päällä, eivät "kastu" ja hyvä pito myös märällä.

Kamicha kirjoitti:Onkohan minunkin pakko ostaa Crocksit, kun muutan maalle . Sisko sanoi, että on...

Onhan ne kätevät esimerkiksi pihatöissä ja puutarhassa (helteillä), mutta en ehkä pelkän "maalaisuuden" vuoksi niitä hankkisi.

Kyllä minulle oli silti kova pala hankkia nuo. Vaikka valitsin mustat, ja jotka mallinsa vuoksi kauempaa katsottuna tuskin edes näyttävät niiden perinteisien sämpyläcrocsien sukulaisilta, niin kyllä se silti tuntuu oudolta laittaa nuo jalkaansa tai vilkaista töissä jalkoihinsa.

Jaakiem kirjoitti:Mulla on Crocksit, joille mun sisko nauraa joka kerta. Ne ostettu jokiylityksiä varten. Kevyet kengät rinkan päällä, eivät "kastu" ja hyvä pito myös märällä.

Tämä. Mielestäni ne ovat ihan ok:t jalkineet, kunhan vain ihmiset ymmärtäisivät että niille on paikkansa, ja se ei ole ihan kaikkialla. Eihän esimerkiksi varvassandaaleita tai kumisaappaitakaan ihan joka tilanteessa voi eikä kuulu pitää, vaikka näppärät kengät tiettyihin tilanteisiin ovatkin.

edit: Toisaalta minulle on aivan yksi lysti jos joku viihtyy neonvärisissä muoviräpylöissä missä tahansa tilanteessa, mutta välillä kyllä ihmetyttää tuo "kaiken kansan massamuoti".

Gogol kirjoitti:Suomalaisten peruspaheet ulkosuomalaisesta näkökulmasta ovat liika turvautuminen mustaan, liiallinen retkiasujen käyttö kaupunkiasuna, kotihiusvärit ja välillä nukkavieruus (elinkaarensa päässä oleva vaate edelleen liikenteessä).

Nukkavieruus on aina vieraanamme. Kun ei ole varaa ostaa uusia vaatteita kuin äärimmäisessä hädässä, vanhat on pidettävä loppuun, ja sitä loppuakin pitää venyttää ja vanuttaa. Mutta kun on jo lapsesta asti tottunut "perimään" suuren osan vaatteistaan sukulaisilta ja tuttavilta, tämä ei niin hätkäytä.

tigrushka kirjoitti:

Gogol kirjoitti:Suomalaisten peruspaheet ulkosuomalaisesta näkökulmasta ovat liika turvautuminen mustaan, liiallinen retkiasujen käyttö kaupunkiasuna, kotihiusvärit ja välillä nukkavieruus (elinkaarensa päässä oleva vaate edelleen liikenteessä).

Nukkavieruus on aina vieraanamme. Kun ei ole varaa ostaa uusia vaatteita kuin äärimmäisessä hädässä, vanhat on pidettävä loppuun, ja sitä loppuakin pitää venyttää ja vanuttaa. Mutta kun on jo lapsesta asti tottunut "perimään" suuren osan vaatteistaan sukulaisilta ja tuttavilta, tämä ei niin hätkäytä.

Lisäksi lempivaatteista on todella vaikea luopua, koska uusien löytäminen on kiven alla!

pihlaja kirjoitti:

tigrushka kirjoitti:

Gogol kirjoitti:Suomalaisten peruspaheet ulkosuomalaisesta näkökulmasta ovat liika turvautuminen mustaan, liiallinen retkiasujen käyttö kaupunkiasuna, kotihiusvärit ja välillä nukkavieruus (elinkaarensa päässä oleva vaate edelleen liikenteessä).

Nukkavieruus on aina vieraanamme. Kun ei ole varaa ostaa uusia vaatteita kuin äärimmäisessä hädässä, vanhat on pidettävä loppuun, ja sitä loppuakin pitää venyttää ja vanuttaa. Mutta kun on jo lapsesta asti tottunut "perimään" suuren osan vaatteistaan sukulaisilta ja tuttavilta, tämä ei niin hätkäytä.

Lisäksi lempivaatteista on todella vaikea luopua, koska uusien löytäminen on kiven alla!

Tämä myös tuttua juttua.

Kun täällä nyt kerran on kollektiivinen "minullakin on Crocsit/harkitsen Crocsien hankkimista" -tunnustusputki päällä, niin avaudunpa minäkin.

Olin kesällä 2004 Tukholmassa ja ihmettelin, kun lähes KAIKILLA kaupungin asukkailla (iästä, sukupuolesta, pukeutumistyylistä jne riippumatta) oli jotkut ihme kylpyankat jalassa. Ruotsissa ne tunnettiin nimellä "foppatoflor" maahantuojana kunnostautuneen jääkiekkoilijan mukaan. Kun Off Road -malli (perusmallia "tukevampi", irrotettava ja säädeltävä kantaremmi) sitten oli Stockan kanta-asiakastarjouksessa, uteliaisuus sai kokeilemaan ja niinhän siinä sitten kävi, etteivät jääneet ainoaksi pariksi.

Olin sitä ennen käyttänyt kesäisin toisia kammottavan rumia jalkineita (Birkenstocks, anyone?), mutta niiden huono puoli oli, etteivät korkkipohjat tykänneet vedestä. Crocsit taas eivät olleet moksiskaan. Ne on myös helppo pestä jne.

Mulla on karvavuoriset valecrocsit Ne ovat maailman parhaat navettakengät. Karvavuori (irrotettava ja pestävä) siksi, että minua inhottaa muovi suoraa ihoa vasten.

Kuulun ehdotomasti nukkavieruihmisiin. Makuni on pysynyt suht muuttumattomana koko aikuisikäni, ja niitä lempivaatteita tulee käytettyä liiankin kauan. Toisaalta painon vaihtelu 30kg haarukassa ei ainakaan helpota tyylikkäästi pukeutumista. Nytkin on kaapissa monta kivaa kokonaisuutta, jotka eivät mahdu.

Sumukorento kirjoitti:Toisaalta painon vaihtelu 30kg haarukassa ei ainakaan helpota tyylikkäästi pukeutumista. Nytkin on kaapissa monta kivaa kokonaisuutta, jotka eivät mahdu.

Miulla puolestaa paino on pysynyt käytännössä kolmen kilon haarukassa siitä asti, kun menin lukioon (eli lähes kymmenen vuotta). On kyllä ollut ihan käsittämättömän hankalaa opetella pois siitä tavasta, että uusia vaatteita pitää ostaa sitten, kun entiset menevät pieneksi, ja vieläkin venytän aina farkkujen ja muiden housujen ostamista liian pitkälle. Toisaalta onneksi olen noihin aikoihin verrattuna myös vähän enemmän kiinnostunut siitä, miltä vaatteeni näyttävät, joten sen puolesta tulee päivitettyä satunnaisesti vaatekaappia (tai ainakin kasvatettua vaihtoehtojen määrää).

Mulla on rumat siniset crocksit puutarhamökillä. Ihan loistotöppöset siellä, nopeat pukea jalkaan, sietävät säitä. Aamukasteessa villasukkien ja crocksien yhdistelmä on voittamaton: villa hylkii kosteutta, voi hiihdellä mukavasti kostealla nurmikolla.

Käytän myös Kontio-saappaita, surukseni niiden valmistus on lopetettu. Kontioita käytän vapaasti myös kaupungissa, samoin kuin pitkävartistisia armeijan talvikumisaappaita. Niitäkään ei enää valmisteta Miten nyt pidän yllä Tahko Pihkala -lookkiani?