Tuoksut

^ heh, joo-o. kyllä vaan kolmosta ei nelosta
Kolmosta luulin Yagataniksi
ja sen myötä sitten ajattelin nelosenkin olevan mahd caron ja katselin sen hommen.. siellä oli vaniljaa mukana ainaki tuon fragrantican tiimoilta. Mut oli nyt ihan ylläripylläri sitten.
Tai Aigu, voi se olla niinki että oon vaan niin pirun huono näissä poiminnoissa

Eikö me muuten haisteltu Caroneita viime tapaamisessa? Vaan kukapa niitä muistaa yhen kerran perusteella.

Nyt kun mainitsit, niin taidettiinpa haistella, mutta joo, en muistanut.

Kosmoskukka: Caron on todella korkeatasoinen vertailukohta, joten en voi kuin olla otettu. Sitä paitsi, jos lähtee arvioimaan tuoksuja aivan puskasta, voi olla todella vaikea hahmottaa, onko tuoksu tarkoitettu naisille vai miehille. Itse asiassa Aramiksesta ja Chanel vitosesta löytyy yllättävän paljon samoja hyminöitä. On aika selkeää, että ennakkokäsitykset (pakkaukset, mainonta, nimi, jne) ohjaavat tuoksuhavaintoa jopa vähän turhankin paljon.
Oletko muuten kokeillut tuoksuja omalla ihollasi?

Jeps, kumpikin oli aivan kerrassaan ihania. Älä muuta näitä vahvuuksia.. nää on just hyvät näin.
Perfect. Nelostakin jos menisi laimentamaan, tuntuu kun hyvästä tuoksusta tekisi L`eaun. Musta tuo Hyvän tuoksun muokkaaminen edt:ksi ja sitte seuraavana vuonna L`eau jne.. on vähän ku alkuperäsien pilaamista. No, se on vaa mun mielipide nyky markkinoinnista. Ja 3:ssa jotenki tuntuu että just hyvässä suhteessa mäntyä/minttua?? .
Hyviä ovat. Kerrassaan. Tällaisena. "Hun, don`t try to change something what is perfect already" sanoi eräs minulle joskus aikoja sitten.

Köhköhköh.. löysin juuri lapun, jonka olin kirjoittanut Oulun sokkovainuista ja huomasin, että olin muistanut kakkosen ja nelosen väärin. Eli numero 2 ei ole Lisette, vaan vielä julkaisematon tuoksu työnimeltään "Lionne". Numero 4 ei ole Amor Sacro, vaan "Mummochypre" eli "Plaisirs Interdits", joka on myös julkaisematon prototyyppi. Että silleen...

Jaakiemin sokkovainut, sample #5

Vastahan tässä on kohta kolme kuukautta mennyt....

Olen tätä muutaman kerran iholla käyttänyt sen jälkeen, kun sen sain. Pidän tästä. Nyt kun tätä taas hetken tauon jälkeen iholle suihkautin, niin ensimmäinen mielleyhtymä joka päähän pamahti, oli tammitynnyri. Minun nenääni tämä tuoksuu ihanan puiselta, seetriseltä. Siinä tuoksuu myös häivähdys savua ja/tai tervaa, jotenkin vaikea erotella. Ehkäpä siis savuista tervaa. Jostain syystä mieleen nousee kuva parkettilattiasta.

Tasapainoinen, joskin aika suoralinjainen mielestäni. Miellyttävä. Metsäinen. Sellainen pehmeän tummahkon vihreä, laskevan auringon siivilöimä havupuumetsä, upottava sammalpeitto, kenties hieman naavaa oksilla. Tulee mieleen Hailuodon upea satumetsä (siellä on muistaakseni joku Rölli-elokuvakin kuvattu, aivan järkyn upea ympäristö). Tämä on ehkä suosikkini Jaakiemilta saamistani viidestä sokkotuoksusta....

Ja nyt äkkiä lukemaan mikä tämä oli.....

Mikä se oli? Kuulosti hienolta.

Caronin Yatagan.

Mohn kirjoitti:Caronin Yatagan.

Aika hyvin. Olisitko ollut kiinnostunut Yataganista ellei se olisi tullut sokkona vastaan? Saattaisitko käyttää ihan arkituoksuna? Sitä pidetään aika miehekkäänä tuoksuna. Miten sinä koit, että passaisiko myös naisille?

Tämä on niitä tuoksuja, joita ei ole ehtinyt pitää vielä usein. Tuoksuharrastus vaatii paljon aikaa.

En muista, että Yatagan olisi aikaisemmin kiinnittänyt huomiotani mitenkään erityisesti. On joitakin tuoksuja, jotka ovat jääneet mieleen niminä, sen perusteella mitä olen niistä lukenut. Hassua kyllä, olin kiinnittänyt huomiota kolmeen saamistani sokkovainuista eli Davidoffin Cool Wateriin, Caronin Pour un Hommeen ja Diorin Eau Savageen. Siis ennen niiden haistelua sokkovainuina. Tosin en yhtään muista miksi Cool Water oli herättänyt mielenkiintoni, se kun ei nuottiensa ja tyyppinsä perusteella ole ollenkaan "mun juttu". Ehkäpä mintun takia...

Yatagan on mun mielestä pehmoinen ja tasapainoinen ja voisin kyllä kuvitella käyttäväni sitä. Ei ehkä ihan jokanaisen tuoksu kuitenkaan. Henk.koht. koin sen silti aika unisexinä. Kaunis puutuoksu mielestäni. Selkeä ja puhdas. Saattaa olla, että minulle riittäisi käyttöön ihan pienet suihkaukset, voisin kuvitella Yataganin kuuluvan kohdallani niihin tuoksuihin, jotka tuntuvat päivän mittaan vahvistavan tuoksuaan...

Piti kokeilla nyt muutaman kuukauden jälkeen uudestaan myös sokkovainua numero 2, eli Caronin Pour un Hommea. En taida tykätä. Jotenkin ihan liian laventelinen minulle. Haluaisiko joku tämän kokeiluun? Tykkään tuoksun rakenteesta mutta itse tuoksu ei tunnu nappaavan ollenkaan jostain syystä.

Minun tekisi mieli kokeilla tuota. Testasin sitä lentokentällä paperilapulle, mutta en ole päässyt omalla iholla kokeilemaan.

Jihuu, minulla on uuuuuuuuuuuuuusiiii sokkkopusssiiiiiiii!

Nyt yllä sokkovainu numero yksi ja tämä on



Mietin pääni puhki, miksi avaus tuoksuu niin tutulta ja sitten käsitin. Oletteko, ystävät, tutustuneet Blossa-vuosiglögeihin? Idea on siis se, että joka vuosi esitellään uusi pimpattu versio glögistä, kauniiseen pulloon pakattuna. Viime vuoden kahviversio oli täysosuma. Ihanat mausteet, kahvin kitkeryys ja juuri sopivasti makeutta.



Ykkösen avaus tuoksuu ihanasti Blossa-kahviglögiltä - ja kyllähän tässä onkin tuhdisti glögimausteita, mausteneilikkaa, kanelia, muskottia, ehkä myös kardemummaa ja pippuria. Alta alkaa keriytyä auki myös suitsukemaista savua ja lämpöistä puuta. Tuoksu on lämmin, särmikäs, mutta ei mitenkään päällekäyvä (ainakaan minun ihollani). Vaikka alun glögimielleyhtymä oli voimakas, tämä ei lähde gourmand-suuntaan, vaan tuoksua määrittelee hivenen tervaisia sävyjä saava suitsukkeisuus ja puinen pohja (seetriä, ehkä myös santelia) - harkitun ja hyvin luonnolliselta tuntuvan mausteisuuden lisäksi. Tervaiset elementit ehkä selittävät alun kahvimielleyhtymää, kahvia en tästä pidemmän päälle varsinaisesti löydä. Ihan hippunen on mukana myös hikisyyttä, mausteista kenties, vai olisiko tuoksun kevyt makeus osin peräisin hunajasta, joka tuo aavistuksen animaalista vivahdetta - juuri sopivasti tuomaan tuoksuun pientä säröä. Makeus on myös balsamisen oloista. Tuhdilta kuulostavista aineksista huolimatta tuoksussa on myös tilaa ja ilmavuutta- se ei tunnu kohinalta, vaan se on rakennettu varmoin ottein. Tuoksua on helppo pitää yllä, projektio on yllättävän hienovarainen. Sitä ei voi verrata kashmirvillapaitaan - mutta ehkä rakkaaseen, karheaan ja painavaan, oman vartalon muodon aavistuksenomaisesti omaksuneeseen, vuosia käytettyyn villakangastakkiin (minulla on sellainen, vuori on suikaleina, meinaan tehdä siihen tänä vuonna uuden).

Tämä on täydellisen - mutta saavutettavan talvi-idyllin tuoksu. Kun olet kolannut pihalta lumet, kantanut sisään takkapuut, vienyt lintulaudalle siemeniä, sytyttänyt takan ja kynttilät, lämmittänyt itsellesi ja rakkaalle mukillisen tuoksuvaa juomaa, istut takkatulen ääreen kuuntelemaan Tom Waitsia ja tajuat olevasi varsin tyytyväinen vallitsevaan asian tilaan.

Tarvitsen tätä litran. On kuulkaa sormi liipaisimella heti kun saan tietää, mitä tämä on (toivottavasti ei maksa miljoonaa).